Elämän vertauskuva

Eräänä yönä Jim, Mike, Ron ja Dave kuolivat. Pian tämän jälkeen he kaikki löysivät itsensä kävelemästä kulunutta polkua myöten. Näytti oikealta seurata tuota polkua. Lopulta he tulivat tienhaaraan. Toinen polku kaartoi vasemmalle ja toinen oikealle. He seisoivat hetken punniten mielessään mitä tehdä, kun äkkiä heille ilmestyi valkopukuinen mies antamaan ohjeita.

Hän sanoi: "Tervetuloa ystäväni. Te lähestytte uutta kotianne ja minä olen täällä antamassa teille ohjeita niin paljon kuin on sallittua. Teillä on edessänne kaksi polkua: Toinen niistä vie teidät Taivaaseen, kauniimpaan paikkaan kuin mitä voitte kuvitellakaan. Toinen vie teidät Helvettiin, maahan, täynnä pimeyttä, epätoivoa ja riutuneita sieluja. Kaikki mitä voin kertoa teille tässä vaiheessa on, että teidän on valittava polku, mutta jos päädytte Taivaaseen, te pysytte siellä ja jos päädytte Helvettiin, te pysytte siellä. Vielä yhden asian voin sanoa. Älkää pelästykö, sillä palkkio, jonka saatte lopussa on se jonka ansaitsette. Kulkekaa eteenpäin luottavaisena, jos olette viettäneet oikeudenmukaisen elämän, niin niitätte mitä olette kylväneet. Teidän täytyy jatkaa eteenpäin yksi kerrallaan ja kukin kulkee polkunsa yksin."

Tämän sanottuaan mies katosi. Nuo neljä olivat hämmästyneitä tästä jotensakin sattumanvaraisesta tavasta, jolla päätyi joko Taivaaseen tai Helvettiin. Lopulta he päättivät, että heidän on mentävä eteenpäin ja vetivät pitkää tikkua siitä kuka lähtisi ensin. Jim sai ensimmäisen tilaisuuden ja valitsi oikealle vievän polun. Hän ajatteli, että ehkä tämä veisi taivaaseen, koska "oikea" aina yhdistetään "hyvään". Mutta kun hän meni eteenpäin hän kuuli villieläinten raivoista karjuntaa, pilvet näyttivät peittävän auringon ja maa tuntui vavahtelevan. Hän pelästyi ja ajatteli valinneensa väärän polun. Hän kääntyi ympäri ja palasi takaisin lähtökohtaansa ja kertoi toisille kokemuksensa. Sitten hän päätti yrittää vasemmalle vievää polkua. Hapuillessaan eteenpäin hän näki yhä uhkaavampia merkkejä. Hän ihmetteli, kuinka pitkälle hän voisi mennä, ennen kuin hän ei voisi enää kääntyä takaisin ja joka askeleella hän tuli yhä pelokkaammaksi ja pelokkaammaksi, kunnes hänen oli pakko peräytyä takaisin lähtöpisteeseen.

Nähtyään, että Jim ei voinut tehdä pitävää päätöstä, mitä polkua kulkea, Ros ja Dave ehdottivat, että nyt on Miken vuoro. Mike oli kuitenkin pelon lamaannuttama, sillä Jimin kertoman mukaan kumpikaan tie ei vaikuttanut kovin taivaalliselta. Hän sanoi: "Minä harkitsen jonkin aikaa. Joku muu voi nyt yrittää".

Oli Ronin vuoro ja hän sanoi: "Minä lähden oikealle vievää polkua enkä käänny takaisin." Hän noudatti päätöstään ja kulki ohi villieläinten ja läpi pimeyden ja myrskypilvien kunnes löysi itsensä sanoinkuvaamattoman kauniista ja rauhallisesta paikasta. Hän oletti, että hän on Taivaassa ja lepäsi siellä.

Nyt oli Daven vuoro lähteä eteenpäin. Jim sanoi, että hän arveli kuulleensa villieläinten syövän Ronin ja huolestumisen väreet kulkivat heidän lävitseen. Dave ei ollut varma tekikö hän oikean päätöksen, kun hän valitsi vasemmalle vievän polun. Hän ajatteli itsekseen: "Tapahtui mitä tahansa minä kuljen eteenpäin tätä polkua ja teen parhaani sillä"

Kun hän meni eteenpäin asiat muuttuvat huonoista pahemmiksi. Kuului villieläinten hirveää karjuntaa, myrskypilviä ja salamoita oli kaikkialla. Yhä hän kuitenkin jatkoi matkaansa, kunnes hän saavutti kyltin, jossa luki "Helvetti". Hänen takanaan polku katosi eikä ollut mitään keinoa perääntyä. Hänen edessään oli masentava paikka, synkkä ja myrskyinen, täynnä asukkaita, jotka elivät ränsistyneissä hökkeleissä. Nämä ihmiset elivät jatkuvassa villieläinten ja kuljeskelevien jengien pelossa, jotka ryöstivät kaiken, mitä saivat käsiinsä. Kaikkialle minne hän meni, hänelle kerrottiin, että tämä maa oli paholaisen kiroama ja että asiat menivät huonompaan ikuisesti.

Dave ajatteli itsekseen pitkään ja hartaasti. Minä lupasin itselleni, että en peräytyisi tältä tieltä ja tekisin sillä parhaani. Minun sisälläni ei ole Helvettiä ja omatuntoni on puhdas niin miksi pitäisi olla Helvetti ulkopuolella.

Tuosta hetkestä eteenpäin Dave kulki luottavaisena ja opetti ihmisille, että heidän ei tarvinnut elää noissa ränsistyneissä hökkeleissä, että he voisivat muuttaa ympäristöään, niin että heidän ei tarvitsisi elää pelossa. Hän asetti myös kyseenalaiseksi heidän uskomuksensa, että maa oli paholaisen kiroama. Kourallinen ihmisiä sai toivoa ja kuunteli, mutta muut olivat peloissaan ja pitivät Daveä jopa vihollisena peläten, että hän saisi asiat vielä huonommiksi, kuin mitä ne jo olivat.

Dave kokosi ympärilleen ihmiset, jotka kuuntelivat. He kieltäytyivät hyväksymästä tätä slummia, joka heille oli annettu lopulliseksi leposijaksi ja tekivät suunnitelmia uusista kauniista kodeista. Paras, jonka he pystyivät löytämään, oli asumaton suo. He kuivattivat sen ja rakensivat kotinsa ja kauniin kaupungin, jossa oli kukoistavia puutarhoja ja kaunis ympäristö. Jengit eivät vaivanneet heitä, sillä he tukivat ja suojelivat toisiaan. Villieläimistä tuli ystäviä, sillä ihmiset ruokkivat niitä. Jopa synkät pilvet ja myrskyt alkoivat väistyä ja kirkkaat aurinkoiset päivät tulivat tavallisiksi.

Ihmiset, jotka olivat vastustaneet Davea, näkivät, mitä hän oli saanut aikaan, ja he saivat rohkeutta: yksi kerrallaan Helvetin muutkin paikat muuttuivat kauniiksi kaupungeiksi ja maisemaksi. Jonkin ajan kuluttua ei näkynyt mitään muuta kuin kauneutta ja rauhaa niin pitkälle kuin silmä kantoi.

Dave tarkasteli tätä nyt kaunista maata ja huomasi: Yksi asia piti vielä tehdä. Hän käveli alkuperäiselle sisäänkäynnille ja löysi vanhan kyltin, jossa luki "Helvetti", repi sen alas ja korvasi sen kyltillä, jossa luki "Taivas". Kun hän teki tämän, hänen eteensä aukeni toinen polku, jossa oli tienhaara ja niin ilmestyi myös valkopukuinen mies. Hänen katsoi Davea silmiin ja sanoi: "Minusta tuntuu, että sinä tiedät mitä sinun täytyy tehdä"

Dave katsoi taakseen ja sanoi: "Minun on valittava taas."

Oikein. Mies vastasi.

Ennen kuin jatkan matkaa, voitko kertoa minulle noiden kolmen muun kohtalon?

Mies vastasi: "Ron on kaupungissa, joka muistuttaa hyvin paljon paikkaa, jonka sinä olet luonut. : Vain yksi asia vaivaa häntä. Hän toivoo, että hänellä olisi ollut osaa sen luomisessa. Kun tuo halu tulee kyllin vahvaksi hänelle annetaan toinen polku valittavaksi ja hän päätyy paikkaan, jota kutsutaan "Helvetiksi", kuten sinulle kävi ja hänelle annetaan mahdollisuus rakentaa Taivas.

Jim ja Mike ovat yhä pelon lamaamia, he eivät uskalla tehdä päätöstä. He ovat ne, jotka ovat todella Helvetissä, kuitenkin enemmin tai myöhemmin heidän on lähdettävä eteenpäin.

"Ja mitä on minun edessäni? Dave kysyi.

Tuntematon, mies vastasi.

Tuo toteamus sai Daven pelokkaaksi ja kuitenkin samalla innostuneeksi. Ja epäröimättä hän lähti kulkemaan oikealle vievää polkua.

The Immortal by J.J. Dewey

Käännös Juvalla 060403 Matti Rossi

Viite: http://www.hiddenmysteries.com/freebook/immortal/ch19.html