Kun farmaseuttista valmistetta tai luonnossa esiintyvää ainetta käytetään pääasiassa muuttamaan jotakin prosessia tai tilaa (fysiologista, psyykkistä tai biokemiallista) sitä voidaan kutsua lääkkeeksi. Yksinkertaistaen mikä hyvänsä kemikaali, joka muuttaa yksilön fyysistä tai psyykkistä toimintaa on lääke.

Lääkkeillä voi tai sitten ei olla lääketieteellistä käyttöä; niiden käyttö voi tai voi olla olematta laillista. Kun lääkkeitä käytetään parantamaan tautia, estämään sairautta tai parantamaan terveyttä sitä kutsutaan lääkkeiden käytöksi.

Kun lääkkeitä otetaan muista kuin lääketieteellisistä syistä, määrältään, vahvuudeltaan, ottokerroiltaan tai ottotavoiltaan sillä lailla, että ne aiheuttavat fyysistä tai psyykkistä vahinkoa, tätä kutsutaan lääkkeiden väärinkäytöksi. Mitä hyvänsä lääkettä voidaan väärinkäyttää. Myös lääkkeitä, joilla on lääketieteellistä käyttöä voidaan väärinkäyttää.

Lääkärin määräämiä lääkkeitä käytettäessä lääkkeiden käyttö ja väärinkäyttö voidaan erottaa toisistaan. Lääketieteellisesti käyttökelpoisia lääkkeitä voidaan väärinkäyttää seuraavin tavoin:

Liian paljon: Otetaan suurempi annos vastoin ohjetta. Esim. otetaan 10 mg Diapamia kun on määrätty vain 2 mg.

Liian usein: Otetaan pieniä annoksia säännöllisesti. Esim. Otetaan lääkettä päivälläkin, kun sitä on määrätty vain illaksi.

Liian kauan: Otetaan lääkettä liian kauan - pitempään kuin oli määrätty. Esim. Jatkuvaa lääkkeen käyttöä kuukausia, kun lääkäri oli neuvonut vain pariksi illaksi.

Väärä käyttö: Lääkettä käytetään muista kuin lääketieteellisistä syistä, kuin mihin se on tarkoitettu, tai otetaan lääkettä ilman lääkärin määräystä. Esim. Otetaan fenemaalia (epilepsialääke) sen väsyttävän sivuvaikutuksen vuoksi.

Väärä yhdistelmä: Otetaan lääkettä yhdessä tiettyjen toisten lääkkeiden kanssa. Esim. Otetaan barbituraatteja yhdessä alkoholin kanssa vaikutuksen lisäämiseksi.

Laittomilla lääkkeillä kuten heroiinilla ja hasiksella ei ole mitään lääkinnällistä käyttöä. Näiden yhteydessä ei ole mitään "lääkekäyttöä". Niiden käyttö on niiden väärinkäyttöä. Se on alusta lähtien väärinkäyttöä.

Lääkkeiden väärinkäyttö johtaa addiktioon lääkkeistä, mihin liittyy toleranssin (sietokyvyn) kehittyminen ja riippuvuus. Toleranssi viittaa tilanteeseen, jossa käyttäjä tarvitsee suurempaa ja suurempaa annosta ainetta kokeakseen saman vaikutuksen. Pienemmät määrät, jotka olivat aikaisemmin riittäviä, eivät enää tehoa ja käyttäjän on pakko lisätä annostaan.

Jotkin aineet aiheuttavat vain psyykkisen riippuvuuden, kun taas toiset aiheuttavat sekä psyykkisen että fyysisen riippuvuuden.

Psyykkinen riippuvuus on tila, jota luonnehtii tunteiden ja mielen kiintyminen aineen vaikutuksiin ja jatkuvaan sen himoon. Kun psyykkinen riippuvuus kehittyy, käyttäjä jää "koukkuun" aineeseen.

Kun Fyysinen riippuvuus kehittyy, käyttäjän keho tulee täysin riippuvaiseksi aineesta. Pitkittyneen käytön seurauksena keho tottuu siinä määrin toimimaan aineen vaikutuksen alaisena, että se pystyy toimimaan normaalisti enää vain, kun ainetta on läsnä elimistössä.

Kun käyttäjä on tullut riippuvaiseksi aineesta, jos sen saanti äkkiä lakkaa tulevat vieroitusoireet. Tietyssä mielessä elimistö menee "sekaisin" ja "protestoi" aineen puuttumisen vuoksi. Vieroitusoireet voivat vaihdella lievästä epämukavuudesta kouristuksiin, riippuen väärinkäytetystä aineesta. Vieroitusoireiden voimakkuus riippuu väärinkäytetystä aineesta, käytetystä määrästä ja käytön kestosta.

Nämä vieroitusoireet tekevät aineen käytön lopettamisen vaikeaksi. Käyttäjä on selvästi jäänyt kiinni itse kutomaansa verkkoon. Hän haluaa välttää epämiellyttävät vierotusoireet; ja niitä välttääkseen hänen on tarvitsee ainetta. Aineriippuvaisen on näin pakko jatkaa aineen käyttöä vaikka hän tietää sen vahingoittavan itseään.

Huumeiden luokittelu

Riippuvuutta aiheuttavia aineita on luokiteltu eri tavoin pohjautuen niiden alkuperään, kemialliseen rakenteeseen, vaikutustapaan jne. Luokiteltaessa niiden vaikutuksen mukaan ne voidaan jakaa viiteen ryhmään:

1. Euforisoivat analgeetit

2. Piristeet

3. Rauhoittavat aineet

4. Hallusinogeenit

5. Cannabis

Neljää ensimmäistä käsitellään jatkossa. Tarkempi tieto cannabiksesta löytyy omasta luvustaan.

Euforisoivat analgeetit

Kreikassa etuliite "narco" tarkoittaa "kuolettaa" tai "puuduttaa". Analgesic tarkoittaa kivun poistamista tai kivun lievittämistä. Termi narkoottinen tai Euforisoiva viittaa opiumiin ja opiumi johdannaisiin tai keinotekoisiin korvikkeisiin, jotka saavat aikaan opiumin kaltaisen vaikutuksen.

Kaikilla euforisoivilla kipulääkkeillä on yhteinen ominaisuus puuduttaa ja siten lievittää kipua. Luokka ne ovat kivunpoistajia, joilla on voimakas riippuvuutta aiheuttava kyky.

Tähän ryhmään kuuluvia aineita voidaan tutkia kolmessa laajassa luokassa - luonnosta saatavat huumeet, puolisynteettiset huumeet ja synteettiset huumeet. Kahteen ensimmäiseen luokkaan kuuluvia aineita kutsutaan opiaateiksi ja synteettisiä aineita opioideiksi.

Luonnon huumeet

Oopium unikko, "Papaver Somniferum", on luonnossa esiintyvien narkoottisten aineiden lähde. Tuhansia vuosia tätä kasvia on viljelty laajasti sen miellyttävien vaikutusten vuoksi. Tänään sen viljelyä on rajoitettu laeilla.

Oopiumi

Oopiumi valmistetaan maitomaisesta nesteestä, jota kerätään kasvin raasta siemenkodasta. Oopiumi on tumman harmaata tai ruskehtavaa tervamaista ainetta.

Oopiumia poltetaan, pureskellaan ja imeytetään suun limakalvojen kautta. Sitä keitetään myös vedessä ja juodaan.

Yksityiskohtaista tietoa löytyy luvusta oopiumi.

Morfiini

Morfiini on pääasiallinen alkaloidi, joka saadaan opiumista. Noin 11-15% oopiumliuoksesta sisältää morfiinia. Morfiini on eräs tehokkaimmista kipua lievittävistä lääkkeistä. Sitä käytetään edelleen lääketieteessä.

Annostelutavat

Ruiskeina - ihonalle, lihakseen tai suoneen. Useimmat väärinkäyttäjät pistävät suoneen.

Kodeiini

Kodeiini on toinen alkaloidi, jota löytyy oopiumista, tosin pienemmissä määrissä kuin morfiini (1-2%).

Kodeiinia käytetään yskänlääkkeissä, kipulääkkeissä ja ripulilääkkeissä.

Annostelutavat

Ruiskeina - ihonalle tai lihakseen.

Suun kautta - kodeiinin lääkevalmisteet tehdään yleensä yhdessä muiden lääkkeiden kanssa ja niitä on saatavana tabletteina tai siirappeina.

Kodeiinia väärinkäytetään suhteellisen harvoin, koska sen anlgeettiset vaikutukset ovat heikot ja vaikeita sivuvaikutuksia (esim. kouristuksia) esiintyy usein.

Puolisynteettiset huumeet

Heroiini / ruskea sokeri

Heroiini (di-asetyl morfiini) on puolisynteettinen morfiinijohdos. Ruskea sokeri on heroiinin sekoite. Ruskeaa sokeria poltetaan tai höyrystetään.

Yksityiskohtaista tietoa löytyy luvusta heroiini.

Synteettiset huumeet

Synteettisiä huumeita tuotetaan vain laboratorioissa. Nämä aineet mukailevat opiaattien vaikutuksia, mutta niitä ei valmisteta oopiumista. Petidiini ja metadoni ovat laajimmin saattavilla olevia synteettisiä narkoottisia lääkkeitä.

Petidiini

Petidiini on luultavasti käytetyin kohtalaisen tai voimakkaan kivun lievittämiseen tarkoitettu lääke.

Annostelutavat

Suun kautta - Petidiiniä voidaan annostella suun kautta tabletteina.

Ruiskeina - ihonalle, lihakseen tai suoneen.

Petidiinin väärinkäyttäjät ruiskuttavat aineen lähes aina suoneen.

Metadoni

1960 luvulla metadoni saavuttu laajan huomion narkomaanien hoidossa Yhdysvalloissa. Siitä tuli myöhemmin osa heroiiniriippuvuuden hoitoa. Ironista kyllä, myöhemmin moni tuli riippuvaiseksi metadonista ja siitä tuli suuri syyllinen yliannoskuolemiin. Tämän jälkeen sen käyttö on vähentynyt.

Annostelutavat

Metadoni on lähes yhtä tehokas annosteltaessa suun kautta, kuin pistettynä, joten sitä käytetään tavallisesti tabletteina.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Pistettynä vaikutukset ovat välittömiä ja korostuneita. Muuta kautta annosteltuna vaikutukset tuntuvat vain vähitellen.

Päävaikutuksiin kuuluu:

- lyhytaikainen euforiavaihe, jonka aikana ei tunneta nälkää eikä kipua.

- mielen hämärtyminen - älylliset toiminnat heikkenevät

- tokkuraisuus, apatia, vähentynyt fyysinen aktiviteetti

- hidastunut pulssi ja verenpaineen lasku

- ummetus

- mustuaisten supistuminen (poikkeuksena petidiini ja metadoni)

Joitakin sivuvaikutuksia voi myös ilmetä:

- pahoinvointi, oksennukset

- dysforia (epämiellyttävyyden tunne)

- lisääntynyt kipuherkkyys alkuvaikutuksen jälkeen

- ihon kutina

Suuria annoksia käytettäessä mustuaiset supistuvat neulan pään kokoisiksi ja hengityksen lamaantuminen korostuu. Yliannostuksen yhteydessä kehittyy syanoosi, jolloin iho tulee kylmäksi, kosteaksi ja sinertäväksi. Esiintyy kouristuksia, joita saattaa seurata hengityspysähdys ja kuolema.

Pitkäaikaisvaikutukset

Vaikea ummetus, supistuneet mustuaiset, ja alakuloisuus ovat eräitä pitkäaikaisvaikutuksia. Kroonisille käyttäjille saattaa kehittyä keuhko-ongelmia johtuen aineiden vaikutuksesta hengityselimiin. Epäpuhtaat neulat voivat aiheuttaa tartuntoja. Voi kehittyä myös paiseita, sidekudostulehduksia, maksavaurioita, jäykkäkouristusta ja aivovaurioita.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi kehittyy varsin nopeasti tehden suuremmat annokset tarpeellisiksi vaikutuksen voimakkuuden säilyttämiseksi. Euforisoivat analgeetit aiheuttavat hyvin voimakkaasti riippuvuutta, ja säännöllinen käyttö johtaa vaikeaan psyykkiseen ja fyysiseen riippuvuuteen.

Vieroitusoireet

Euforisoivien analgeettien vieroitusoireet ovat kivuliaampia ja vaikeampia verrattuna muiden aineryhmien aiheuttamiin vieroitusoireisiin. Vieroitusoireiden vaikeusaste riippuu käytetystä aineesta, määrästä ja käytön pituudesta sekä henkilön yleisestä terveydentilasta.

Huumeen jäädessä saamatta ensimmäiset vieroitusoireet koetaan tavallisesti hieman ennen seuraavaa suunniteltua annosta. Vaikka vieroitusoireet voivat aiheuttaa huomattavaa kärsimystä, alkuoireet muistuttavat kohtalaisen vaikeaa influenssaa. Koko ajan esiintyy huomattavasti narkomaanin valituksia, pyyntöjä ja vaatimuksia. Sellaiset oireet kuin silmien ja nenän vuotaminen, haukottelut ja hikoilu ilmaantuvat noin 8 - 12 tunnin kuluttua viimeisestä annoksesta. Levottomuus, ärtyisyys, ruokahalun menetys, kananliha, vapinat, mustuaisten laajeneminen ja vaikea aivastelu tulevat myös esiin. Tämän jälkeen narkomaani saattaa vaipua levottomaan uneen. Vieroitusoireet voimistuvat ja saavuttavat huippunsa 48 - 72 tunnin kuluessa viimeisestä annoksesta. Potilaasta tulee heikko ja masentunut. Pahoinvointia ja oksentelua esiintyy. Vatsan kouristukset ja ripuli ovat tavallisia. Pulssi ja verenpaine ovat koholla. Vilunväristykset jotka vuorottelevat punastumisen ja voimakkaan hikoilun kanssa ovat myös tyypillisiä oireita. Esiintyy myös piinallista kipua luissa, selkälihaksissa ja raajoissa, kuten myös lihaskramppeja ja potkivia liikkeitä. Tässä vaiheessa voi esiintyä myös itsemurhataipumusta.

Ilman hoitoa oireyhtymä kulkee latuaan ja useimmat oireet katoavat 7 - 10 päivässä. Kuitenkaan aika, mikä kestää fyysisen ja psyykkisen tasapainon palaamiseen ei ole etukäteen arvioitavissa. Muutaman seuraavan viikon aikana vieroituksesta narkomaani jatkaa aineiden käyttönsä ajattelemista ja siitä puhumista ja on erityisen taipuvainen himoon käyttää niitä uudelleen.

Piristeet

Piristeet ovat aineita, jotka kiihottavat tai nopeuttavat keskushermostoa. Kaksi yleisintä piristettä ovat nikotiini, jota tavataan tupakassa ja kofeiini, kahvin ja teen aktiivinen aineosa. Näitä ei kuitenkaan käsitellä tässä. Mielenkiinnon kohteena ovat voimakkaammat piristeet. Niitä ovat amfetamiinit ja kokaiini.

Amfetamiinit

Amfetamiinit ovat synteettisiä aineita joita valmistetaan pelkästään laboratorioissa. Amfetamiini, dextroamfetamiini ja met-amfetamiini yhdessä muodostavat amfetamiinien ryhmän. Näiden kolmen vaikutukset ovat samanlaisia ja ne voidaan erottaa toisistaan vain kliinisellä analyysillä.

Amfetamiineja käytetään edelleen lääketieteessä narkolepsian (hallitsemattoman nukahtamistaipumuksen) ja hyperkineettisten (liiallinen aktiivisuus ja lyhytjännitteisyys) lasten käyttäytymisen hoitoon.

Amfetamiineja käytetään joskus laihdutusohjelmissa ja lievän masennuksen sekä väsymyksen hoidossa. Amfetamiinit on nyt kuitenkin todettu huonoksi valinnaksi näiden ongelmien hoidossa.

Amfetamiinit ovat valkoisia, hajuttomia, kiteisiä jauheita, joilla on kitkerä maku. Laittomat muodot sisältävät hienoja ja karkeita jauhoja ja kiteitä, jotka ovat väriltään valkeasta keltaiseen. Niitä toimitetaan irtonaisena, tabletteina tai kapseleina.

Amfetamiineita väärinkäyttävät tavallisesti:

- opiskelijat nukkumisen estämiseen voidakseen opiskella läpi yön

ennen tenttiä

- urheilijat peittääkseen väsymyksen ja lisätäkseen kestävyyttä

- kiireiset liikemiehen väärinkäyttävät usein sekä piristeitä että rauhoittavia aineita - piristeitä lisätäkseen aktiivisuuttaan päivän aikana ja rauhoittavia aineita kyetäkseen nukkumaan öisin.

Annostelutavat

Suun kautta: Amfetamiinit imeytyvät suun kautta ja niitä otetaan kapseleina tai tabletteina.

Kokaiini

Kokaiini on voimakas luonnossa esiintyvä aine, jota saadaan kokapensaan lehdistä (Erythroxylon coca).

Kokaiinia käytettiin aikaisemmin silmä, korva ja nenä kirurgiassa, koska se pystyi puuduttamaan kudokset ja supistamaan samalla verisuonet ja näin vähentämään verenvuotoa. Sitä ei enää juurikaan käytetä lääketieteessä.

Se on hajuton, valkea, kiteinen pulveri, jolla on kitkerä puuduttava maku. Kadulla tavattava kokaiini on yleensä sekoitettu muihin kemikaaleihin.

Annostelutavat

Suun kautta: Kokapensaan lehtiä pureskellaan toisinaan ja kokaiini, päävaikuttaja aine imeytyy suun limakalvojen kautta.

Nuuskaaminen: Kokaiini tavallisesti nuuskataan eli otetaan nenän kautta.

Hyvin harvoin kokaiinia ruiskutetaan vaikutuksen lisäämiseksi.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Amfetamiineilla ja kokaiinilla on erilainen vaikutusmekanismi, mutta yleisvaikutus on sama ja niiden vaikutukset ovat hyvin samanlaisia.

Päävaikutuksiin kuuluu:

- kohonnut hyvänolon tunne, euforia

- loputtoman energian tunne, lisääntynyt itseluottamus

- lisääntynyt liikeaktiviteetti ja nopeus

- vähentynyt ruokahalu (jonka vuoksi käytetään laihdutukseen)

- lisääntynyt valveillaolo, joka peittää väsymyksen tunteen

Mustuaisten laajeneminen, suun kuivuminen, kiihtynyt hengitys, pulssi ja kohonnut verenpaine, hidastunut ruoansulatus ja virtsan retentio ovat muita vaikutuksia.

Epämiellyttäviä vaikutuksia kuten ohimenevää impotenssia, ahdistuneisuutta ja jopa paniikkia voidaan havaita.

Suurilla annoksilla saattaa esiintyä hyvin nopeaa sydämen rytmiä, verenpainetta, päänsärkyä, voimakasta hikoilua, vaikeaa kiihtymystä, ja vapinoita. Hyvin suuret annokset aiheuttavat nopean, epäsäännöllisen ja pinnallisen hengityksen, kouristuksia ja kooman.

Pitkäaikaisvaikutukset

Krooniset unihäiriöt, huono ruokahalu, korkea verenpaine, nopea ja epäsäännöllinen sydämen rytmi, impotenssi, mielialan vaihtelut, ahdistuneisuus ja jännitystilat ovat pitkäaikaisen piristeiden väärinkäytön seurauksia.

Väkivaltaisuus, tapot ja itsemurhat ovat yleisiä piristeiden väärinkäyttäjien keskuudessa.

Krooninen käyttö saattaa aiheuttaa amfetamiini psykoosin. Saattaa kehittyä vainoharhoja, hallusinaatioita ja tarkoituksetonta stereotyyppistä käyttäytymistä. Täysin kehittynyt amfetamiini psykoosi muistuttaa suuresti paranoiista jakomielitautia.

Kokaiinin nuuskaaminen saattaa johtaa nenän väliseinän puhkeamiseen.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi kehittyy tietyssä määrin. Pitkään aikaan ei ollut selvyyttä siitä, kehittyykö piristeisiin fyysinen riippuvuus. Mutta nyt tiedetään selvästi, että näin käy tietyssä määrin. Koska miellyttävien vaikutusten voima on suuri, kehittyy myös voimakas psyykkinen riippuvuus.

Vieroitusoireet

Kun krooninen käyttö äkkiä lakkaa, ilmaantuvat vieroitusoireet. Kliininen kuva ei kuitenkaan sisällä karkeita huomattavia fysiologisia häiriöitä. Suunnaton väsymys, pitkittynyt, mutta häiriintynyt uni, suunnaton ruokahalu, ärtyneisyys ja kohtalainen - vaikea masennus ovat tavallisesti todettuja vieroitusoireita.

Rauhoittavat aineet

Rauhoittavat aineet ovat lääkkeitä, jotka vähentävät tai hidastavat keskushermoston toimintoja. Tähän ryhmään sisältyvät:

1. Rauhoittavat ja unilääkkeet

2. Alkoholi

Rauhoittavat ja unilääkkeet

Rauhoittavat ja unilääkkeet ovat muita kuin narkoottisia aineita, joiden päävaikutus on rauhoittava, väsyttävä tai nukuttava vaikutus. Barbituraatit ja bentsodiatsepiinit muodostavat tämän ryhmän kaksi pää lääkettä.

Barbituraatit

On syntetisoitu yli 2500 barbituraattia ja noin 50 on markkinoilla. Näitä aineita on tutkittu ja kehitetty niiden rauhoittavien ja nukuttavien ominaisuuksien vuoksi. Seuraavaan taulukkoon on luetteloitu muutamia eniten käytettyjä barbituraatteja:

Vaikuttava aine

Kauppanimi

Tiopentaali

Pentotal

Pentobarbitaali

Nembutal

Secobarbitaali

Seconal

Fenobarbitaali

Luminal ja Gardinal

Secobarbital & Amylobarbital

Vesparax

Barbituraatteja lääkäri määrää rauhoittaviksi ja unilääkkeiksi. Niitä käytetään narkoanalyysissä (totuus-seerumi) ja kouristuksia estämään (epilepsia lääkkeinä, esim. fenobarbitaali).

Barbituraattisuolat ovat valkeita kitkeränmakuisia pulvereita.

Annostelutavat

Barbituraatteja annostellaan suun kautta tabletteina tai kapseleina. Barbituraatteja voidaan myös pistää- ihonalle, suoneen tai lihakseen.

Bentsodiatsepiinit

Yli 2000 bentsodiatsebiinia on syntetisoitu, vain kaksitoista on markkinoilla. Bentsodiatsepiinit ryhmänä ovat eniten käytettyjä lääkkeitä. Seuraavassa taulukossa luetellaan tavallisimpia bentsodiatsepiineja.

Vaikuttava aine

Kauppanimi

Diazepam

Diapam, Stesolid, Valium

Klopoksidi

Librium, Risolid

Oksatsepaami

Oxepam, Opamox

Loratsepaami

Temesta

Alpratsolaami

Alprox, Xanor

Betsodiatsepiinejä käytetään kliinisessä työssä vähentämään ahdistuneisuutta, unilääkkeenä ja lihasrelaksanttina. Niitä käytetään myös esilääkkeenä anestesiassa ja kouristusten hoitoon. Kuitenkin viimeaikoina lääkäreitä on varoitettu käyttämästä näitä lääkkeitä arkielämässä esiintyvän ahdistuksen hoitoon. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö päivittäin yli kolmea kuukautta on yhä vähemmän hyväksyttävää.

Bentsodiatsepiinit ovat valkeita tai kellertäviä kiteisiä pulvereita.

Annostelutavat

Bentsodiatsepiineja käytetään tabletteina tai kapseleina. Diazepaamia ja klopoksiidia myös pistetään.

Sellaiset lääkkeet kuin mepropamamaatti (Nervonus), glutethimidi, kloraali eivät kuulu kumpaankaan yllämainittuun ryhmään, mutta niiden rauhoittavat vaikutukset ovat kaikkiaan samanlaisia. Metakvaloni valmisteet (esim Mandrax), ovat lääkkeitä, jotka on kielletty eikä niitä käytetä enää lääkkeinä.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Rauhoittavat aineet aiheuttavat samankaltaisia vaikutuksia kuin alkoholi. Päävaikutuksiin kuuluu:

- ahdistuksen ja jännityksen lievittyminen

- euforia (tavallisesti barbituraateilla)

- lievä estojen löystyminen

- väsymys, suuremmilla annoksilla nukahtaminen

- liikkeiden koordinaation huononeminen (erityisesti tarkemmissa tehtävissä).

- heikentynyt keskittymis- ja arvostelukyky

- sammaltava puhe ja hämärtynyt näkökyky

Voi esiintyä myös pahoinvointia, vatsakipuja ja kiihtymystä, joka voi johtaa vihamieliseen käyttäytymiseen.

Suurina annoksina barbituraatit voivat aiheuttaa epäsäännöllistä hengitystä, heikkoa pulssia, kooman ja kuoleman. Yliannostuksesta johtuva kuolema sattuu harvoin muiden rauhoittavien aineiden kanssa. Yliannostuksesta kuolema sattuu tavallisesti yhdistettäessä rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia.

Pitkäaikaisvaikutukset

Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa masennusta, kroonista väsymystä, hengitysvaikeuksia, sukupuolitoimintojen heikentymistä, lyhytjännitteisyyttä, muistin huononemista ja arvostelukyvyn laskua. Kroonisia unihäiriöitä voi kehittyä. Lääkkeiden aiheuttama vähentynyt REM uni saa unen laadultaan niin huonoksi, ettei käyttäjä tunne itseään levänneeksi herätessään.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi ei kehity samalla lailla kaikille aineiden vaikutuksille. Barbituraateilla toleranssi nukuttavalle vaikutukselle kehittyy hyvin nopeasti, usein jo viikon tai kahden säännöllisellä käytöllä. Bentsodiatsepiineilla kehittyy toleranssi kroonisessa käytössä ahdistusta ja jännitystä lievittäviin vaikutuksiin.

Käyttäjä nostaa päivittäistä annostaan säilyttääkseen halutut vaikutukset.

Kehittyy myös ristitoleranssia toisiin rauhoittaviin aineisiin nähden (toisin sanoen haluttuja vaikutuksia ei tunnu, jos käyttäjällä on kehittynyt toleranssi yhdelle ryhmän aineille ja hän nauttii toista annoksen, joka normaalisti tuottaisi saman vaikutuksen).

Toleranssi vähenee lyhyen abstinenssin jälkeen.

Fyysinen riippuvuus voi kehittyä säännöllisen käytön myötä.

Joka tapauksessa muodostunut psyykkinen riippuvuus on merkittävä.

Ahdistuneisuus tai jopa paniikki on ilmeinen, jos käyttäjä joskus ei kykene saamaan annostaan. Käyttäjä kokee jatkuvaa aineen himoa jopa silloin, kun hän ei tunne merkittäviä psyykkisiä vaikutuksia.

Vieroitusoireet

Vieroitusoireet äkillisen aineen saannin loppumisen jälkeen eivät useinkaan ole yhtä voimakkaita, kuin vieroitusoireet muista aineista.

Tavallisesti tavataan lieviä vieroitusoireita, kuten ahdistuneisuutta, unettomuutta, heikkoutta, ja pahoinvointia.

Hyvin suurten annosten ja pitkäaikaisen käytön seurauksena kehittyy kiihtymystä, korkeaa kuumetta, delirium, hallusinaatioita ja kouristuksia.

Hallusinogeenit

Hallusinogeenit ovat aineita, jotka voimakkaasti vaikuttavat havaintokykyyn, tunteisiin ja mielen toimintaan. Koska ne vääristävät objektiivisen todellisuuden havaitsemista ja tuottavat hallusinaatioita, niitä kutsutaan hallusinogeeneiksi. Hallusinogeeneja kutsutaan psykedeelisiksi (mieltä muuttaviksi) aineiksi.

Hallusinogeeneihin kuuluu laaja kirjo aineita lähtien täysin keinotekoisista aineista luonnossa esiintyviin aineisiin saakka. Hallusinogeenisiä aineita on heikosti saatavissa, mikä tekee niistä vähemmän käytettyjä. Tavallisimmat hallusinogeenit luetellaan seuraavassa:

LSD ( Lysergic acid diethylamidi)

LSD on puolisynteettinen aine ja voimakkain hallusinogeeni. Sitä tuotetaan lysergiinihaposta, aineesta jota saadaan torajyvistä, tai lysergiinihapon amidista, kemikaalista jota saadaan päivänsinen siemenistä.

LSD:tä käytettiin ainoastaan tutkimusvälineenä tutkittaessa mielisairauden mekanismeja. LSD:llä ei ole lääketieteellistä käyttöä.

LSD on valkea hajuton kiteinen aine, joka liukenee veteen.

Annostelutavat

Se imeytyy helposti suun kautta ja sitä otetaan tavallisesti tabletteina. LSD imeytetty imupaperi on myös yleisesti käytetty. Siinä LSD on liuotettu veteen ja se on absorboitu imupaperiin. Pala paperista revitään, asetetaan kielen alle ja imeskellään.

PCP (Fensyklidiini)

PCP syntetisoitiin ja sitä kokeiltiin ihmisille tarkoitettuna nukutusaineena 1950 luvulla.Sen käyttö lopetettiin myöhemmin sen aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi, joita olivat sekavuus ja delirium. Myöhemmin sitä käytettiin eläinlääketieteessä. PCP:tä tuotetaan nykyisin vain luvattomissa laboratorioissa.

PCP:tä kutsutaan yleisesti "enkelipölyksi". PCP on puhtaassa muodossaan valkea kiteinen pulveri, joka liukenee helposti veteen.

Annostelutavat

Sitä nuuskataan, poltetaan ja syödään, harvemmin pistetään suoneen.

Meskaliini

Meskaliinia saadaan Meksikolaisesta peyote kaktuksesta ja Pyhän Pietarin kaktuksesta. Vuosisatoja meskaliinin käyttö oli osa uskonnollista seremoniaa osassa Pohjois-amerikkaa. Sitä käytetään vieläkin näillä alueilla. Meskaliinia voidaan tuottaa myös synteettisesti.

Meskaliini on valkeaa tai värillistä pulveria.

Annostelutavat

Suun kautta annostelu on tavallisinta.

Psilocybin

Psilocybiiniä saadaan pääasiassa psilocybiini sienestä. Ainetta voidaan valmistaa synteettisesti vain hyvin vaikeasti. Karkeita sienivalmisteita, jotka sisältävät psilokybiinia myydään tavallisesti kuivattuina ruskeina sieninä.

Annostelutavat

Tämä aine imeytyy hyvin suun kautta. Sientä itseään voidaan syödä tai kuivata, jauhaa hienoksi ja polttaa.

DMT (dimetyyli-tryptamiini), DOM (4 metyyli-2,5 dimetoksi-amfetamiini), MDA (metyleenidioksiamfetamiini) ja belladonna alkaloideina kuuluvat myös hallusinogeenien ryhmään.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Fyysiset vaikutukset ja koetut vaikutukset eroavat aineesta toiseen ja myös suuria kemiallisia eroja esiintyy. Päävaikutukset ovat:

- Mielen muutokset - tavallisesti euforisoivia, mutta joskus voimakkaasti lamaavia.

- Suunnan, etäisyyden ja ajan tajuamisen vääristyminen (esim. muutaman minuutin kuluminen voi vaikuttaa tunneilta).

- Näköaistimusten voimistuminen. Esineiden väri ja rakenne tulevat elävämmiksi ja yksityiskohtien tajuaminen korostuu.

- Pseudohallusinaatiot (pseudo = vale, koska käyttäjä tietää, ettei kokemus ole tosi esim. miljoonien värien tai autojen kuvien näkeminen).

- Tunnon sulautuminen (kahden tunnon laadun yhteensulautuminen). (Käyttäjä saattaa tuntea, että hän voi nähdä musiikkia, kuula värejä jne).

- Minän katoamisen tuntemuksia, ruumin kuvan katoamista, ja todellisuuden tajun katoamista (käyttäjä saattaa tuntea, että hänen ruumiinsa kutistuu tai tulee painottomaksi).

- Menneen, nykyisen ja tulevan taju saattaa sotkeutua. Keskittyminen tulee vaikeaksi ja huomiokyky aaltoilee nopeasti.

- Ailahtelevat ideat ja äärimmäinen keskittyminen filosofisiin aiheisiin on tavallista. Nämä suuret totuudet ja oivallukset, jotka hän kuvittelee keksineensä ovat käsittämättömiä tai järjettömiä muiden mielestä, jotka eivät ole LSD:n vaikutuksen alaisina.

Hallusinogeenit ovat kuitenkin arvaamattomia vaikutuksiltaan kullakin käyttökerralla. Voi tulla myös äkillisiä paniikkireaktioita, jotka aiheuttavat "pahan matkan". Äkillinen ahdistus, levottomuus ja unettomuus ovat tavallisia siihen saakka kunnes aineen vaikutus loppuu.

Itsetuhoinen käyttäytyminen ja rajut päätökset ja onnettomuudet, jotka johtuvat alentuneesta arvostelukyvystä ovat tavallisia.

Pitkäaikaisvaikutukset

- "Flashbacks" eli itsestään tulevat LSD kokemuksen uusiutumiset voivat esiintyä ilman varoitusta jopa vuoden ajan LSD:n käytön jälkeen. Tämän vaikutuksen tarkkaa mekanismia ei tiedetä. Käyttäjä saattaa tuntea sellaisia vaikutuksia kuten esimerkiksi värien voimistumista, kiinteän esineen näennäistä liikkumista tai muita hallusinogeenisiä vaikutuksia jopa useiden kuukausien aineista pidättäytymisen jälkeen.

- Motivoitumattomuus oireyhtymä: Käyttäjästä tulee hyvin apaattinen, hän on hyvin passiivinen eikä osoita mielenkiintoa elämään.

- LSD:n laukaisema mielisairaus: Äkilliset paniikkireaktiot, joita esiintyy saattavat johtaa käyttäjän aineen aiheuttaman psykoosin asteelle. Se saattaa muistuttaa paranoiista skitsofreniaa monessa suhteessa hallusinaatioineen (pääasiassa näköharhoja), harhaluuloisine ajatuksineen ja omituisine käyttäytymisineen. Psykoottinen jakso kestää normaalisti useita tunteja, mutta joissakin tapauksissa se voi kestää vuosia.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi kehittyy hyvin nopeasti ja katoaa nopeasti aineen lopettamisen jälkeen. Toleranssin nopeankehittymisen vuoksi, useimmat käyttäjät lopettavat aineenkäytön ainakin vähäksi aikaa, saavuttaakseen taas alkuperäisen herkkyyden aineelle.

Psyykkinen riippuvuus kehittyy vaikka käyttäjä ei tulekaan fyysisesti riippuvaiseksi. Erityisiä vieroitusoireita ei ole kuvattu.

Juvalla 16.11.92 Matti Rossi

Kirjallisuutta

1. Anthony Radcliffe, Peter Rush, Carol Forrer Sites, Joe Cruse, The Pharmer's Almanac - Pharmacology of drugs, MAC Printing and Publication Division, Colorado, 1985.

2. Ministry of National Health and Welfare, Straight facts about drugs and drugabuse, Canada, 1983.

3. Terrence C Cox, Michael R Jacobs, Eugene Leblanc, Joan A Marshman, Drugs and Drug Abuse - A reference text, Addiction Research Foundation, Toronto, 1983.

Heroiini

Heroiini kuuluu euforisoivien kipulääkkeiden ryhmään ja on morfiinin puolisynteettinen johdos. Ruskea sokeri on heroiinin sekoitemuoto.

Kun heroiini (diasetylmorfiini) syntetisoitiin ensimmäisen kerran, uskoivat lääkärit saaneensa käsiinsä tehokkaan kipulääkkeen. Vuosia myöhemmin, kun haitalliset sivuvaikutukset ja voimakas riippuvuuden aiheuttaminen huomattiin, aine hylättiin. Heroiinilla ei ole mitään lääketieteellistä käyttöä.

Puhdas heroiini on valkoista kiteistä jauhoa, joka maistuu kitkerältä ja on kallista huumetta. Huumeen markkinoinnin edistämiseksi markkinoille tuli sekoitemuoto. Puhdistuspulveria, kiniiniä, tärkkelystä, mallassokeria, agarbatin tuhkaa, hulluruohoa ja jopa saippua pähkinä jauhetta lisätään heroiiniin aineen määrän lisäämiseksi. Näiden sekoitettujen aineiden johdosta rohdon väri vaihtelee vaaleasta tumman ruskeaan. Tätä kutsutaan ruskeaksi sokeriksi. Kaduilla myydyn ruskean sokerin puhtausaste vaihtelee suuresti. Laimentimia sekoitetaan heroiiniin suhteista 9 suhde 1 niin paljoon kuin 99 suhde 1.

Annostelutavat

Ruiske

Lääke liuotetaan veteen ja ruiskutetaan ihon alle tai suoneen. Kun on pistetty, koettu "nousu" (kohonnut mielihyvä) on mahtava. Mutta kaikki heroiini ei liukene täydellisesti veteen ja osa menee hukkaan.

Heroiinia juodaan harvoin.

Henkeenvetäminen

Poltetaan tupakan kanssa savukkeissa tai nuuskataan.

Nuuskaaminen: Lääkettä ripotellaan ohuelle metallilevylle tai taivutettuun lusikkaan ja lämmitetään alta kynttilällä. Syntyvät paksut höyryt hengitetään sisään suun kautta käärityn paperitötterön kautta.

Nuuskaamista käytetään tavallisimmin ruskean sokerin yhteydessä, kun taas heroiinin käyttäjät mieluummin pistävät aineen.

Yleensä ruskeaa sokeria ei nautita suun kautta. Euforisoivat analgeetit, jotka ovat luonteeltaan alkalisia, eivät imeydy mahalaukun happamista olosuhteista. Suolessa heroiinin molekyylit nopeasti liittyvät toisiin molekyyleihin tehden imeytymisen huonoksi. Sen vähän, joka imeytyy on kuljettava ensikierrossa maksan kautta ennen kuin se pääsee verenkiertoon. Maksa tuhoaa pian aineen ja siten vähentäen suuresti sen voimaa. On arvioitu, että noin 90 % vaikutuksesta häviää suun kautta nautittuna.

Aineenvaihdunta

Jakautuminen

Ruskea sokeri ei imeydy tasaisesti kehon kaikkiin osiin. Se rikastuu erityisesti munuaisiin, maksaan, luurankolihaksiin, keuhkoihin ja pernaan. Vain pieni määrä narkoottisista analgeeteista imeytyy aivo-selkäydinneste esteen läpi, mutta keskushermosto on niin herkkä, että jopa pienet määrät riittävät aiheuttamaan farmakologisen vaikutuksen.

Pieniä määriä ainetta kulkeutuu istukan läpi ja sikiön riippuvuus aineesta voi kehittyä.

Erittyminen

Euforisoivien analgeettien erittyminen tapahtuu pääasiassa virtsan kautta niiden hajottua vedeksi ja liukoisiksi aineenvaiduntatuotteiksi. Pieni määrä poistuu keuhkojen ja sapen kautta.

Farmakologia

Elimistössä on spesifejä vaikutuskohtia aivojen ja muiden elinten solukalvoissa. Kehossamme meillä on endorfiinejä ja enkefaliinejä, jotka liittyvät kivun havaitsemiseen ja sen kokemisen säätelyyn.

Euforisoivat kipulääkkeet sitoutuvat elimistön enkefaliini reseptoreihin ja saavat aikaan saman vaikutuksen. Kun otetaan suuria määriä huumeita, elimistön oma enkefaliini ja endorfiinituotanto vähenevät. Kun huumeiden annostelu lakkaa, käy elimistö läpi uudelleen sopeutumisvaiheen, kunnes elimistön oma enkefaliinituotanto palaa normaaliksi - tämä on vieroitusoirevaihe.

Lyhyenajan vaikutukset

Kivuttomuus, uneliaisuus, mielialan vaihtelut ja tajunnan hämärtyminen ovat päävaikutukset. Muita oireita ovat lämmön tunne, raajojen painontunne ja suun kuivuminen. Kasvot punoittavat histamiinin vapautumisen seurauksena. Suonensisäisesti käyttäjien keskuudesta raportoidaan välittömästä noususta, jota kuvataan ikään kuin orgasmiksi. Tätä seuraa väsymys.

Ruskean sokerin aiheuttamat vaikutukset ovat samanlaisia kuin morfiinin vaikutukset, mutta sen kipualievittävä ominaisuus on kolme kertaa voimakkaampi kuin ja sen vaikutus tuntuu paljon nopeammin, koska se saavuttaa aivot nopeammin.

Muita fyysisiä oireita ja löydöksiä ovat ummetus, lihasten toimintahäiriöt, vapinat kielessä, kasvoissa ja käsissä sekä neulan piste mustuaiset (mustuaiset, jotka ovat maksimaalisen supistuneet, niin etteivät ne enää voi reagoida valolle).

Kun riippuvuus lisääntyy, rapistuu yleinen terveys lisääntyvästi. Uhrista tulee tylsistynyt, apaattinen, aneeminen, riutunut ja nälkiintynyt olio, joka on menettänyt mielenkiintonsa itseensä ja ympäristöönsä. Hänen älylliset toimintansa ovat vaurioituneet ja hänen tajunsa moraalisista arvoista on hämärtynyt.

Systeemivaikutukset

Keskushermosto vaikutukset

- Euforia (sairaalloinen hyvänolontunne)

- Kivun tunnon alentuminen

- Unelias, unelmoiva ja lievästi tokkurainen tila. Joissakin voidaan havaita kiihtymystä.

- Apatia, vähentynyt fyysinen aktiivisuus, keskittymiskyvyttömyys

- Neulanpiste silmäterät, riippuvat luomet, laskenut näöntarkkuus

- Oksentelu kokemattomilla käyttäjillä, mikä johtuu aivojen oksennuskeskuksen kiihottumisesta.

- REM unen väheneminen. REM uni on elimistölle hyödyllisin univaihe, koska elimistö lepää sen aikana parhaiten. Ruskea sokeri aiheuttaa uneliaisuutta, mutta vähentää nukkumisaikaa ja vähentää REM unta.

Hengityselimistö

- Hengityksen lamaantuminen johtuen vaikutuksista aivorungon hengityskeskukseen.

Verenkiertoelimistö

- Bradykardia eli pulssin hidastuminen

- Ääreisverisuonten laajentuminen, mikä on punoituksen syy

- Verenpaineen lasku

Suolistovaikutukset

- Ummetus ja ruokahaluttomuus.

Munuaiset

-Lievä virtsan erityksen lasku johtuen lisääntyneestä antidiureettisen hormonin erityksestä.

Muita haitallisia vaikutuksia

Kun henkilö ottaa ruskeaa sokeria, hänen kokemuksensa eivät aina ole miellyttäviä. Haitalliset reaktiot joita esiintyy tavallisesti ovat:

- Pahoinvointi, oksentelu

- Tajunnan hämärtyminen, sekavuus

- Epämiellyttävä olo

- Vaikea ummetus

- Allergiset reaktiot (esiintyvät paukamina, joita voi tulla pistoskohtaa tai sen lähelle histamiinin vapautumisen vuoksi).

Pitkänajan vaikutukset

Mielialan vaihtelua, vähentynyttä libidoa, ummetusta, silmäterien supistumista (mikä haittaa hämäränäköä) ja tietyntyyppisiä hengityshäiriöitä voi kehittyä. Naispuolisilla huumeidenkäyttäjillä esiintyy tavallisesti kuukautishäiriöitä.

Lisäksi voi kehittyä seuraavia komplikaatioita.

- Maksatulehdusta, joka johtuu saastuneiden neulojen käytöstä

- AIDS voi tulla saastuneista neuloista tai neulojen yhteiskäytöstä

- Komplikaatioita, jotka johtuvat epäpuhtauksista, kuten kinidiinistä, hulluruohosta yms ruskeassa sokerissa

- Nenän väliseinän puhkeaminen, jos annostelutienä on nuuskaaminen

- Sikiön riippuvuus voi kehittyä. 80% narkomaani äitien lapsista kehittyy vieroitusoireita, kuten hyperaktiviteettia, ärtyisyyttä, vapinoita, oksentelua, huono syömistä ja ripulia. Myös kouristuksia voi esiintyä. Nämä lapset ovat yleensä syntyessään alipainoisia.

Vaikea heroiinin yliannostelu johtaa hyvin hitaaseen, pinnalliseen, epäsäännölliseen hengitykseen, huomattavaan verenpaineen laskuun, syanoosiin ja koomaan. Kuolema seuraa tavallisesti hengityksen pysähtymisestä tai sydän-verisuoni komplikaatioista.

Toleranssi ja riippuvuus

Jatkuvasti suurempia annoksia vaaditaan saamaan aikaan tyydyttävä kivunlievittyminen, rauhoittava ja hyvääoloa tuova vaikutus. Toleranssi kehittyy myös sen hengitystälamaavalle vaikutukselle ja pahoinvointia aiheuttavalle vaikutukselle. Toleranssia ei kuitenkaan kehity silmäteriä supistavalle ja ummetusta aiheuttavalle vaikutukselle.

Kun toleranssi kehittyy kroonisen käytön myötä, ja käyttäjä vähitellen nostaa annostaan saavuttaakseen toivomansa vaikutuksen, savutetaan annostaso, jonka jälkeen mikään annos ainetta ei riitä tuottamaan niin voimakkaita vaikutuksia kuin halutaan. Käyttäjä jatkaa kuitenkin aineen käyttöä viivyttääkseen vieroitusoireita.

Voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus kehittyy ruskean sokerin käytön myötä. Äkillinen aineen lopettaminen johtaa vieroitusoireisiin.

Vieroitusoireet

Vieroitusoireiden vaikeus johtuu useista tekijöistä, kuten väärinkäytön kestosta, tyypillisestä päiväannoksesta ja henkilön yleisestä terveydentilasta.

Vieroitusoireet ilmaantuvat 8 - 12 tunnin kuluttua viimeisestä annoksesta. Oireisiin kuuluu:

Runsas kyynelvuoto (vetiset silmät), nenän tukkoisuus ja nuha (vuotava nenä), haukottelu, hikoilu ja lisääntynyt syljeneritys. Tätä vaihetta seuraa tuskainen uni jota kutsutaan "YEN" uneksi, joka voi kestää useita tunteja. Herättyä kiihtymys johon liittyy masennus jatkuu. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, laajentuneet mustuaiset, vapinat, ja karvojen pystyynnousu (kananliha, josta johtuu ilmaisu "cold turkey", "kylmä kalkkuna").

Vieroitusoireet saavuttavat huippunsa 36 - 72 tunnissa. Tavallisesti vuorotellen esiintyy kohtauksina vilunväristyksiä ja vapinaa sekä punoitus ja hikoilukohtauksia. Kananliha on hyvin selvä. Hillitsemätöntä haukottelua, oksennuksia, pahoinvointia, ripulia, vatsakramppeja, kipuja luissa ja lihaksissa, lihasspasmeja ja hillittömiä potkivia liikkeitä tavataan myös.

Lisääntynyttä ärtyvyyttä, levottomuutta, vaikeaa ahdistuneisuutta, unettomuutta ja masentuneisuutta voidaan myös havaita. Yleistynyttä hyperestesiaa (lisääntynyttä herkkyyttä kosketukseen tai vaatteisiin), parestesioita (kosketustuntemusten väärää tulkintaa), hermokipuja (kovia kipuja raajoissa), tajunnan hämärtymistä ja deliriumia voi myös esiintyä.

Sydän ja verenkiertoelinten häiriöitä, jotka johtavat verenpaineen kohoamiseen ja takykardiaan (pulssin kiihtymiseen) ja yleistä heikkoutta tavataan myös.

Kauan sen jälkeenkin kun havaittavat fyysiset vieroitusoireet katoavat, psyykkinen aineen himo säilyy. Krooninen masennus ja jaksoittainen kiihtymys voivat kestää pitkiä aikoja.

Heroiinin pää vieroitusoireet ovat seuraavassa taulukossa:

Oireet aika tunteina

Aineen himo, ahdistuneisuus 4

Haukottelu, hikoilu, vuotava nenä, kyyneleet 8

Silmäterien laajeneminen, kananliha, lihaskrampit,

luu- ja lihaskivut, kylmän ja kuuman puuskat,

ruokahaluttomuus 12

Ylläolevien vaikeusasteen lisääntyminen, unettomuus,

kohonnut verenpaine, kuume, takykardia, pahoinvointi 18 - 24

Ylläolevien vaikeusasteen lisääntyminen, sikiöasento,

oksentelu, ripuli, kohonnut verensokeri, potkivat

liikkeet 26 - 36

Lääketieteellinen hoito

Ruskeasta sokerista riippuvaiset kärsivät monimutkaisten lääketieteellisten ja psykososiaalisten ongelmien yhteisvaikutuksista. Tästä johtuen näihin potilaisiin sovelletaan usein monenlaisia hoitomenetelmiä. Useita hoitomuotoja käytetään yhtäaikaa tai peräkkäin.

Katkaisu

Tämä on ensimmäinen vaihe pitkän ajan hoito-ohjelmassa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti aineesta luopumista, josta potilas on riippuvainen ja vieroitusoireiden lieventämistä lääkityksellä.

Vieroitus ruskeasta sokerista on varsin kivuliasta ja epämiellyttävää ja ilman lääketieteellistä apua käyttäjä saattaa ajautua itsemurhaan. Käyttäjä saattaa tulla kiihtyneeksi ja väkivaltaiseksi vieroituksen aikana. Unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, kipulääkkeet, ripulilääkkeet ovat tavallisimmin käytettyjä vieroitusoireiden aikana, jotta potilas tuntisi olonsa hieman paremmaksi.

Huumeista vieroittaminen ei yleensä ole hengenvaarallista, vaikkakin huomattavaa elektrolyyttien heilahtelua on syytä seurata, joka johtuu oksennuksista ja ripulista.

Ne henkilöt, jotka kärsivät psykiatrisista häiriöistä addiktion lisäksi tarvitsevat spesifiä hoitoa. Jos näihin psykiatrisiin ongelmiin ei puututa, se johtaa relapsiin.

Klonidiini on lääke, jota käytetään usein ruskeasta sokerista johtuvien vieroitusoireiden hoidossa. Se ei ole narkoottinen aine, mutta se lievittää monia opiaatti vieroituksen oireita, erityisesti niitä fyysisiä oireita, jotka johtuvat autonomisen hermoston yliaktiivisuudesta. Se on adrenerginen agonisti ja estää hermojen toimintaa locus ceruleuksessa, mikä saattaa selittää sen kyvyn estää vieroitusoireita.

Klonidiini ei aiheuta euforiaa eikä se ole riippuvuutta aiheuttava lääke.

Naloksoni

Narkoottisen aineen vastavaikuttajat, kuten Naloksoni, ovat tulossa osaksi heroiini riippuvuuden hoito-ohjelmia. Narkoottiset vastavaikuttajat ovat lääkkeitä, jotka estävät tai kumoavat narkoottisten lääkkeiden vaikutukset. Näiden vastavaikuttajien päävaikutus on sijoittua opiaatti reseptoreihin ja estää opiaatteja aiheuttamasta minkäänlaista vaikutusta kuten hyvänolontunnetta. kun ne kilpailevat samoista reseptoripaikoista, jos narkoottisia aineita on jo reseptoreissa, naloksoni voi syrjäyttää ne, kumoten niiden vaikutuksen ja aiheuttaa vieroitusoireet.

Naloksonia on kokeiltu osana heroiiniriippuvuuden jatkohoitoa. Tämä lääke ei ole hoito sinänsä, mutta sen on havaittu olevan tehokas laajan kuntoutusohjelman osana relapsin ehkäisyssä.

Hoidon jälkeen potilaalle annetaan naloksonia säännöllisesti (joskus niinkin epäsäännöllisesti kuin kaksi kolme kertaa viikossa). Jos potilas, joka on saanut naloksonia, käyttää ruskeaa sokeria, hän ei saakaan haluamaansa vaikutusta aineesta. Näin tämä lääkitys tarjoaa suojan uudelleen riippuvaiseksi tulemista vastaan, jos henkilö pikaistuksissaan ottaa annoksen ruskeaa sokeria.

Metadoni Dolorex

Metadoni on korvikelääke, jota käytetään euforisoivien analgeettien riippuvuuden hoidossa. Metadoni on synteettinen euforisoiva kipulääke, jolla on pitkä vaikutusaika. Metadonia annostellaan tavallisesti suun kautta tabletteina.

Metadoni estää täysin vieroitusoireet, jotka normaalisti ilmaantuisivat äkillisen huumeen käytön loppuessa tehden "kylmän kalkkunan" vähemmän kivuliaaksi tilaksi. Tämän vuoksi sitä toisinaan käytetään tekemään vieroitusoireet miellyttävämmiksi.

Metadoni ylläpitohoito-ohjelmia aloitettiin vähentämään relapseja narkoottisista aineista riippuvaisten keskuudessa. Heroiini addiktit pantiin säännölliseen metadonihoitoon. Tämä hoito oli tehokas vähentämään aineen himoa tuottamatta paljon kaivattuja jälkivaikutuksia, hyvänolontunnetta ja rauhoittumista.

Alkuun metadonin osoitettiin vähentävän relapseja ja metadoniklinikkoja avattiin monin paikoin USA:ssa.

Myöhemmin myös metadonia huomattiin väärinkäytettävän. Tämän lisäksi metadoni ylläpitohoito myös aiheutti fyysisen riippuvuuden ja laukaisi kauhureaktion kuin hoito lopetettiin. Tämän seurauksena ollut kielteinen mieliala kesti toisinaan monia kuukausia katkaisun jälkeen. Tämän kehityksen seurauksena useimmat metadoniklinikat suljettiin.

Juvalla 21.10.92 Matti Rossi

Kirjallisuutta

1. Anthony Radcliffe, Peter Rush, Carol Forrer Sites, Joe Cruse, The Pharmer's Almanac - Pharmacology of drugs, MAC Printing and Publication Division, Colorado, 1985.

2. Jones Patricia and Witten Weldon, Drug and Society - a biological perspective, Wadsworth Health Sciences, Monterey, California, 1983.

3. Kaplan Harold and Sadock Benjamin, Modern Synopsis of Comprehensive Textbook of Psychiatry, Fourth Edition, Williams & Wilkings, London, 1985.

4. Terrence C Cox, Michael R Jacobs, Eugene Leblanc, Joan A Marshman, Drugs and Drug Abuse - A reference text, Addiction Research Foundation, Toronto, 1983.

Addiktio - sairaus

Kautta maailman lisääntyy taipumus tutkia sekä alkoholismia että huumeiden käyttöä "kemiallisena riippuvuutena". Myös tässä viittaan termillä "addiktio - riippuvuus", riippuvuuteen sekä alkoholista että muista aineista. Kaikesta huolimatta, vaikka se onkin vaikeaa, olimme päätyneet erottamaan nämä toisistaan. Useat alkoholismiin ja aineriippuvuuteen liittyvät näkökohdat ja ilmentymät käsitellään erikseen.

Alkoholiriippuvuus (Alkoholismi)

Yleisö pitää "alkoholismia" luonteen heikkoutena. Moralisti pitää sitä paheena. Laki pitää alkoholismin seurauksia rikoksina. Kirkko pitää sitä syntinä.

Laajan tutkimuksen jälkeen, vuonna 1956, Amerikan lääkäriliitto päätyi johtopäätökseen, että se on SAIRAUS.

Ennen kuin paneudumme alkoholismin sairauskäsitteeseen, pyrkikäämme selvästi ymmärtämään, mikä alkoholisti on ja kuinka hän eroaa sosiaalisesta alkoholin käyttäjästä.

Kuka on "sosiaalinen alkoholin käyttäjä"?

Sosiaalinen alkoholin käyttäjä on henkilö, joka juo niin kuin hänen sosiaalinen ryhmänsä sallii. Hän ei koskaan ylitä heidän kirjoittamattomia, ääneen lausumattomia, mutta selvästi tajuttuja rajojaan. Hän juo joko ajoittain, tai hän juo säännöllisesti kohtuullisia määriä. Hänen alkoholin käyttönsä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia hänen elämäänsä.

Kuka on "alkoholisti"?

Marty Mann: Alkoholisti on henkilö, jonka juominen aiheuttaa JATKUVASTI ongelmia jollakin hänen elämänsä alueella (perhesuhteissa, taloudellisessa asemassa, työssä, terveydessä jne). Tästä huolimatta hän jatkaa juomistaan. Tässä avainsana on JATKUVASTI. Tämä erottaa hänet sosiaalisesta juomarista.

Alkoholisti ei kykene oppimaan ongelmistaan ja lopettamaan juomistaan täysin. Hän yrittää, muttei koskaan onnistu pitkällä tähtäimellä. Hänelle kehittyy fyysinen ja psyykkinen riippuvuus alkoholista. Hän ei pysty ensinkään kontrolloimaan juomistaan, vaikka hän lopettaisikin juomisensa lyhyeksi aikaa, hän väistämättä palaa takaisin pakonomaiseen juomiseen.

Kymmenestä henkilöistä, jotka alkavat käyttää alkoholia siihen liittyvän mielihyvän vuoksi kahdesta tulee alkoholisti. Valitettavasti syytä ei vieläkään tiedetä.

Miksi alkoholismi määritellään sairaudeksi?

Kliinisesti sairaus on todettu, kun seuraavat seikat esiintyvät:

a) Etiologinen syy (joka aiheuttaa sairauden)

b) 1 Kuinka syy joutuu kosketuksiin potilaan kanssa (Epidemiologia)

2 Mitä tapahtuu kosketuksen tapahtuessa (Patogeneesi)

c) Vaurio - vahingon tapahtumapaikka ja sen seuraukset - (rakenteelliset, biokemialliset, fysiologiset ja käyttäytymisen)

d) Oireyhtymä. (Kokoelma potilaan valittamia OIREITA ja toisten havaitsemat LÖYDÖKSET, jotka säännönmukaisesti esiintyvät yhdessä)

ALKOHOLISMISSA

a) Etiologinen tekijä on etyyli alkoholi eli etanoli.

b) 1 Epidemiologia - selvästi havaittava, mutta monimutkainen prosessi.

2 Patogeneesi - lukuisat vaikutukset kehossa, joista myöhemmin enemmän.

c) Vaurio - aivan selvä maksassa.

d) Oireyhtymä - selkeästi määritelty ja stereotyyppinen reaktio (kuten pian huomaamme).

Nyt tajuamme, että alkoholisti on sairas ihminen - ihminen, jolla on sairaus.

Mitä on alkoholismi?

Laajimmin hyväksytty alkoholismin määritelmä on Kellerin ja Effronin: Alkoholismi on krooninen sairaus, psyykkinen, elimellinen ja psykosomaattinen, joka ilmenee käyttäytymisen häiriönä. Sitä luonnehtii toistuva alkoholin käyttö määrissä, joka ylittää tavanomaisen yhteisön sosiaalisen käytön ja joka aiheuttaa käyttäjälleen terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia haittoja.

Alkoholi riippuvuus voi olla sekä fyysistä että psyykkistä.

Fyysinen riippuvuus on tila, jossa elimistö on tottunut alkoholin läsnäoloon. Jos se äkkiä päättyy, tulevat vieroitusoireet. Nämä vaihtelevat unihäiriöistä, hermostuneisuudesta ja vapinasta kouristuksiin, harhoihin, sekavuuteen, juoppohulluuteen ja mahdollisesti kuolemaan.

Psyykkinen riippuvuus on olemassa, kun alkoholista kehittyy niin keskeinen henkilön ajatuksissa, tunteissa ja toiminnoissa, että tulee käytännössä mahdottomaksi lopettaa sen käyttäminen. Tälle tilalle on luonteenomaista pakottava tarve tai alkoholin himo.

Alkoholismille on luonteenomaista:

Se on primaarinen sairaus

Alkuun alkoholismia pidettiin oireena jostakin psyykkisestä häiriöstä. Nyt ymmärretään että alkoholismi itsessään on sairaus. joka aiheuttaa mielenterveyden, tunne-elämän ja terveyden ongelmia. Näitä liitännäisiä ongelmia ei voida tehokkaasti auttaa, ellei alkoholismia hoideta ensin.

Se on etenevä sairaus

Jollei sitä hoideta, se etenee pahasta huonommaksi. Joskus se saattaa näyttää vähäksi aikaa korjautuvan, mutta ajan kuluessa se kuitenkin vain pahenee.

Se on tappava sairaus hoitamattomana

Henkilö, joka juo hillittömästi saattaa kuolla johonkin komplikaatioon, kuten maksakirroosiin tai haimatulehdukseen. Mutta lähemmin tarkasteltuna huomataan, että tämä komplikaatio johtui juuri alkoholista. Täten alkoholi on todellinen syy kuoleman taustalla.

Se on hoidettavissa oleva sairaus

Sairautta ei voida parantaa, mutta se voidaan pysäyttää tehokkaasti oikein ajoitetulla, sopivalla ja kattavalla hoidolla. Hoito tähtää täydelliseen raittiuteen. Pienikin alkoholin nauttiminen johtaa henkilön muutamassa päivässä pakonomaiseen juomiseen ja kontrollin menetykseen. Toisin sanoen, alkoholisti ei voi koskaan palata takaisin sosiaaliseen alkoholin käyttöön, vaikka hän olisi ollut välillä raittiina useita vuosiakin. Täten alkoholismia on pidettävä pysyvänä sairautena.

Alkoholismissa on kolme selvästi erotettavaa kehitysvaihetta.

Varhaisvaihe

Lisääntynyt toleranssi

Fyysinen toleranssi on elimistön kyky sietää aineen vaikutusta niin, että tarvitaan suurempi annos vaikutuksen saavuttamiseen.

Ensimmäinen varoitusmerkki monille, joista myöhemmin kehittyy alkoholisteja, on tarve ottaa suurempia määriä alkoholia toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Esimerkiksi hän on alkuun nauttinut ryypyn tai kaksi viskiä, kokeakseen "lämpimän hehkun" - tuon rentouttavan ja miellyttävän tunteen. Nyt hän tarvitsee neljä tai viisi ryyppyä kokeakseen saman vaikutuksen.

Kun toleranssi alkoholille lisääntyy yksilö alkaa ahnehtia ensimmäisiä ryyppyjään, jotta haluttu vaikutus tuntuisi välittömästi. Tämä välittömän vaikutuksen hakeminen johtaa nopeasti psyykkiseen riippuvuuteen.

Muistin menetykset

Nämä ovat tilapäisiä muistikatkoja ryyppäämisen aikana. Nämä on erotettava sammumisesta, joka tarkoittaa tajuttomuutta. Henkilö liikkuu ja käyttäytyy lähes normaalisti, muttei jälkeenpäin muista tekemisistään yhtään mitään.

Myös ei alkoholisteilla voi esiintyä muistikatkoja. Kuitenkin alkoholismiin etenevillä henkilöillä muistikatkot ovat toistuvia.

Jatkuva juomisen ajattelu

Myös silloin kun alkoholisti ei juo, hänen päässään pyörivät ajatukset siitä, mistä ja milloin hän voisi saada seuraavan ryyppynsä. Työssä ollessaan hän saattaa miettiä ja odottaa saavansa ryyppynsä ruokatunnin aikana. Mennessään kutsuille hän jotenkin selvittää sen tarjoillaanko siellä alkoholia. Juominen merkitsee hänelle samaa kuin "pitää hauskaa". Jos juominen ei sisälly johonkin toimintaan, hän jättäytyy siitä pois.

Alkoholista keskustelun välttäminen

Tämä on seurausta hänen syyllisyyden tunteistaan. Aikaisemmin hän oli kehuskellut sillä, kuinka paljon hän pystyi juomaan; mutta nyt hän ei halua puhua siitä ensinkään. Jos joku ottaa aiheen puheeksi, hän täysin kiertää aiheen pelosta, että he alkavat puhua hänen juomisestaan. Hän ei halua puhua, kuunnella tai lukea mitään, mikä liittyy juomiseen.

Keskivaihe

Kontrollin menetys

Alkuun kontrollin menetys koskee käytetyn alkoholin määrää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei henkilö pysty ennakoimaan, mitä tapahtuu hänen ensimmäisen ryypyn jälkeen. Aikoen nauttia vain ryypyn tai pari hän poikkeaa kotimatkalla baariin; mutta hän ryyppää yhä kun baari suljetaan.

Kun alkoholismi etenee, potilas menettää kontrollin juomisen aikaan ja paikkaan (hän tulee aamulla humalassa töihin).

Hän saavuttaa nyt vaiheen, jolloin hän kirjaimellisesti ei pysty olemaan juomatta tai kontrolloimaan juomisensa määrää. Juomisesta tulee pakonomaista. Nyt hän on täysin voimaton alkoholin suhteen. Kontrollin menetys on selvä merkki siitä, että alkoholismi on nyt kehittynyt. Varoittavat oireet ovat menneet. Tilanne saattaa huonontua; mutta se ei todennäköisesti parane ilman apua.

Juomisen puolustelu

Hän tuntee itsensä syylliseksi ja masentuneeksi. Hän alkaa järkeillä. Hän kehittää monimutkaisia puolusteluja, selityksiä ja tekosyitä vähentääkseen syyllisyyden tunnettaan. Hän selittelee miksi hän juo ja miksi hän ottaa hieman liikaa.

Suurellinen käyttäytyminen

Toinen tapa, jolla alkoholisti välttelee totuutta itsestään ja tilastaan on esiintymällä suurellisesti tavalla, joka on ristiriidassa hänen taloudellisiin ja henkisiin resursseihinsa nähden. Hän esimerkiksi ostelee tavaroita, joita hän ei tarvitse ja antaa suurenmoisia lahjoja ja maksaa toisten laskuja baarissa.

Aggressio

Koska hän uskoo, että toiset ovat hänen vaikeuksiensa syy, hän hyökkää heitä vastaan sanoin ja joskus fyysisestikin. Tällaiset väärinkäytökset ilmentävät vain itseen kohdistuvaa vihaa, joka suuntautuu toisiin.

Syyllisyys ja katumus

Nyt hän hitaasti alkaa tajuta, mitä on tehnyt itselleen ja muille. Hän ei enää kykene unohtamaan sitä yhtä helposti kuin aikaisemmin. Hän tuntee syvää henkilökohtaista syyllisyyttä ja tämä syyllisyys ja katumus johtaa hänet usein takaisin pullon pariin. Mutta kun alkoholi on haihtunut, syyllisyys jää. Syyllisyyden ja katumuksen tunteet tulevat nyt yhtä paljon hänen alkoholisminsa osaksi kuin juominen ja humalaan tulo.

Lopettamisyritykset

Hän yrittää lopettaa omin voimin - jättää alkoholin pois - mutta ei ainiaaksi, vaan tietyksi aikaa. Hän tuntee, että tämä "todistaa" sen, että hän voi lopettaa juomisensa milloin vain hän haluaa. Hän voi onnistua pitämään lupauksensa päättämänsä ajan - viikon, kuukauden tai jonkin muun ajan - mutta sitten hänen alkoholin himonsa voi saada hänet lyhentämään aikaa, jonka hän on asettanut itselleen tai hän saattaa pystyä olemaan raittiina asettamansa ajan; kuinka hyvänsä, tämän ponnistuksensa jälkeen hän poikkeuksetta palaa takaisin pakonomaiseen juomiseen.

Juomatavan muutokset

Yritettyään pidättyä juomisesta, hän valitsee toisen varokeinon. Hän muuttaa juomatapaansa näyttääkseen, että hän voi aloittaa uudelleen juomisensa joutumatta entisiin vaikeuksiin. Hän muuttaa juomalaatua - viskistä olueen, tai paikkaa tai aikaa. Mutta riippumatta siitä, kuinka monta muutosta hän tekee, mutta jos hän edelleen juo alkoholia, hän päätyy pian taas samoihin ongelmiin, jotka vainosivat häntä aikaisemmin.

Vetäytyminen sosiaalisista suhteista

Jatkaessaan juomistaan hänestä tulee aggressiivinen. Tämä on se aika, jolloin hänen ystävänsä alkavat vetäytyä pois. Hän saattaa solmia uusia ystävyyksiä ihmisiin, jotka sopivat hänen juomistyyliinsä. Mutta kun hän toipuu alkoholiongelmastaan, hänelle on tuskallinen kokemus, kun nämä hänen "ns ystävänsä" paljastuvat vain "ryyppykavereiksi".

Työongelmat

Tähän saakka hänen työnsä ei välttämättä ole kärsinyt. Mutta nyt hän ei enää kykene peittämään krapulaansa, poissaolojaan ja työnsä huonoa laatua. Jokainen tietää hänen juomisestaan. Hän joutuu silmätikuksi. Hän saa varoituksia ja voi menettää työnsä.

Perheongelmat

Perherauha on mennyt. Puolisoa ja lapsia alkavat painaa vakavat ongelmat. He kärsivät hallitsemattomista vaikeuksista.

Krapularyypyt

Fyysinen riippuvuus on ilmiselvä. Krapularyyppy korjaa krapulan, vapinat, syyllisyyden, katumuksen ja masennuksen. Hän tarvitsee sitä päästäkseen käyntiin. Tämä aloittaa jatkuvan juomisen kierteen ja nopeuttaa alkoholismin etenemistä.

Avunhaku

Ongelmat perheessä ja työssä kasaantuvat. Nämä saavat hänet hakemaan apua. Mutta nytkään hän ei hae apua alkoholismiin. Hän haluaa apua vain saadakseen muut asiat elämässään takaisin järjestykseen.

Krooninen vaihe

Nyt hän lähenee pohjaa. Muut alkoholismin komplikaatiot kuten vatsakatarri, maksan häiriöt ja hermovauriot ilmenevät.

Hänen perhesuhteensa katkeavat. Esiintyy huomattavaa sekavuutta ja mielenterveyden rappeutumista.

Ryyppyputket

Nyt alkoholisti on menettänyt täysin kontrollinsa ja juo jatkuvasti päivästä toiseen. Hän on täysin avuton. Hän ei välitä hitustakaan perheestään, työstään tai mistään muusta. Putken loppuessa hän joutuu vapisevaan, kauhun ja syyllisyyden tunteiden tilaan. Hän lupaa lopettaa juomisensa ikiajoiksi. Mutta Tästä huolimatta putket seuraavat toisiaan.

Toleranssin katoaminen

Alkuun alkoholisti tarvitsee enemmän ja enemmän alkoholia saavuttaakseen toivotun vaikutuksen, mutta nyt tämä toleranssi useista eri syistä katoaa. Hän tulee juovuksiin pienistäkin alkoholimääristä ja tämä aiheuttaa yllätyksiä.

Eettinen rappio

Alkoholisti on niin riippuvainen alkoholista, että hän valehtelee, lainaa ja varastaa turvatakseen alkoholin saantinsa.

Vainoharhaisuus

Tässä vaiheessa alkoholisti epäilee, että jokainen katselee häntä, puhuu hänestä ja on jopa salaliitossa häntä vastaan. Hän on olosuhteiden uhri, joihin hän ei kykene vaikuttamaan.

Hänestä tulee mustasukkainen kaikille - ystäville, naapureille, jopa omalle perheelleen. Sukupuolinen halu ja kyky häviävät. Tämä saa hänet epäilemään vaimoaan uskottomuudesta. Tämä on seurausta hänen omasta kyvyttömyydestään toimia aviopuolisona.

Määrittelemätön pelko

Häntä riivaavat nimettömät pelot. Nyt hän pelkää jopa ylittää katua, astua pimeään huoneeseen, käydä ALKO:ssa jne - hän on kauhuissaan kaikenlaisista asioista, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Harhat

Hänellä esiintyy kuulo- näkö- ja tuntoharhoja.

Lihaksiston hallinnan häiriöt

Tässä vaiheessa hän menettää lihastensa kontrollin. Hän ei kykene solmimaan kengännauhojaan tai napittamaan nappejaan, ennen kuin on korjannut oloaan ryypyllä. Hänen kätensä ja jalkansa eivät toimi automaattisesti. Hän kokee tärinöitä ja vapinoita. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun hän kokee tärinöitä. Mutta aikaisemmin hän pystyi hallitsemaan niitä ottamalla "lisää alkoholia". Nyt nämä tärinät ovat vaikeampia ja ne eivät enää korjaudukaan alkoholilla kuten ennen.

Kääntyminen Jumalan puoleen

Hän tulee epätoivoiseksi. Hän ei kykene kohtaamaan tilansa todellisuutta ja kääntyy Jumalan puoleen saadakseen apua. Nytkään hän ei pyydä Jumalaa poistaman alkoholin himoaan. Hän pyytää Jumalaa auttamaan niin, että hän saa edelleen alkoholinsa ja pystyy jatkamaan juomistaan.

Lopulta väistämätön noidankehä alkaa. Hän tulee sairaaksi, juo voidakseen paremmin ja tulee taas kipeäksi. Tämä jatkuu loputtomasti. Hän juo vain juomisen vuoksi; hän juo vain pysyäkseen hengissä.

Kun hän on saavuttanut tämän pisteen, hänelle voi tapahtua kaksi asiaa.

Hän jatkaa juomistaan ja tulee mielisairaaksi.

Tai

Hän jatkaa juomistaan ja kuolee ennenaikaisesti ja tuskallisesti.

Tämän ongelman ainoa ratkaisu on lopettaa juominen kokonaan loppuelämäksi.

Lääkeaine riippuvuus

Aivan kuten alkoholismi, lääkeaineriippuvuus mihin muuhunkin aineeseen hyvänsä on myös sairaus - primäärinen ja etenevä, mutta kuitenkin hoidettavissa oleva. Myös tässä aineista pidättäytyminen on AINOA ratkaisu ongelmaan.

Sairaus on etenevä ja kulkee selvästi määriteltävissä olevin vaihein, kuten alkoholismissakin.

VARHAISVAIHE

- Aineen määrä ja annosten tiheys kasvavat. Lisääntyvässä määrin aikaa kuluu aineiden käyttöön ja päihtyneenä oloon.

- Muuttaa tilanteita niin, että ne edistävät lisääntynyttä aineiden käyttöä - vähentää aikaa ja rahaa, joka käytetään muuhun kuin aineisiin liittyvään toimintaan. Esim. vähentää kahviloissa käyttämäänsä rahamäärää, taatakseen että sitä on riittävästi aineisiin.

- Ajatukset ja puheet kohdistuvat usein aineisiin. Ajattelee sitä, milloin voi taas käyttää ainetta, keneltä voi sitä saada tai kuinka saisi sen halvemmalla.

- Puolustelee aineen käyttöään. Saattaa uskotella itselleen, etteivät aineet ole vaarallisia käyttää ja etteivät "varoitukset huumeista" perustu tosiasioille.

KESKIVAIHE

- Toleranssi aineelle lisääntyy vahvasti.

- Riippuvuus kehittyy - hän tarvitsee ainetta taatakseen hyvänolon tunteensa ja myöhemmin välttääkseen vieroitusoireet.

- Ei pysty rajoittamaan aineen käyttöään. Säännöllisesti menettää kontrollinsa sen suhteen, milloin käyttää ainetta. Esim. pystyi aikaisemmin välttämään aineen käyttöä kokeiden aikana muttei enää pysty siihen.

- Vakuuttaa usein lopettavansa aineen käytön; mutta toistuvat yritykset epäonnistuvat aina. Yrittää siirtyä korvaaviin aineisiin esim. heroiini addikti saattaa yrittää siirtymistä alkoholiin tai unilääkkeisiin.

- Säilyttää piilovarastoa aineita, koska pelkkä ajatuskin aineen loppumisesta on uhkaava. Esim. hoitaja, joka on riippuvainen petidiinistä saattaa alkaa ostaa sitä sen ohella, että pihistää sitä työpaikalta.

- Alkaa tulla ongelmia koulussa, yliopistossa ja työpaikalla. Esim. suoritustason laskua ja laiminlyöntejä ym.

- Käyttää ainetta selvitäkseen epämiellyttävistä tunnetiloista ja toisinaan käyttää ainetta silloinkin kun odottaa vaikeuksia. Esim. tuntiessaan häpeää koetuloksistaan; vihaa ja ärtymystä, kun vanhemmat kyselevät hänen säännöllisestä poissaolostaan kotoa.

- Perhesuhteet tulevat jännittyneiksi - laiminlyö velvollisuuksiaan; ei ole luotettava.

- Persoonallisuuden muutokset ovat havaittavia - on ärtyneempi ja vetäytyneempi.

- Vieraantuminen ystävistä, jotka olivat läheisiä ennen aineiden käyttöä. Kiinnostus ylimääräisiin opintoihin tai harrastuksiin vähenee huomattavasti.

- Laiminlyö henkilökohtaista hygieniaa - epäsiisti kampaus ja huonot ruokailutavat.

- Ahdistuksen, syyllisyyden ja häpeän tunteet saattavat lisääntyä.

MYÖHÄISVAIHE

- Aineiden käyttö muuttuu jatkuvaksi.

- Kontrollin menetys aineeseen on täydellinen. Saa yhä vähemmän ja vähemmän mielihyvää aineesta; mutta käyttää sitä välttääkseen vieroitusoireita.

Esim. heroiini addiktit valittavat usein, ettei euforia ole enää samanlaista kuin aikaisemmin.

- Käytetään halvempia aineita, kun mieliainetta ei ole saatavissa. Esim heroiini addiktit saattavat käyttää muita rauhoittavia aineita.

- Yksilö tulee lisääntyvästi riippuvaiseksi toisista jatkaakseen elämäänsä. Hän syö usein vain, koska muut pakottavat häntä siihen.

- Sosiaaliset suhteet ovat käytännössä katkenneet ja toverit rajoittuvat miltei pelkästään aineiden käyttäjiin.

- Henkilö saattaa lähteä kotoa ja alkaa elää yksinään.

- Monet kuolevat ennenaikojaan huonojen terveydellisten olosuhteidensa vuoksi.

OIREYHTYMÄN AINESOSAT

Huume-orjan elämäntapa muuttuu monin tavoin. Näitä muutoksia voidaan tarkastella useista näkökulmista.

KÄYTTÄYTYMISEN MUUTOKSET

Kun sairaus kehittyy, käyttäytyminen muuttuu yhä ainekeskeisemmäksi. Elämä näyttää pyörivän aineen ympärillä.

- Aineen käyttö tulee kovemmaksi ja säännöllisemmäksi. Viikonloppukäytöstä tulee päivittäistä ja lopulta jatkuva myrkytystila.

- Alkuun yrittää vähentää Aineen käyttöään, mutta onnistuu vain hyvin lyhyeksi aikaa. Vähitellen kontrollin menetys tulee yhä ilmeisemmäksi.

- Hakee tilaisuuksia käyttää ainetta ja "ystäviä" , jotka käyttävät aineita säännöllisesti. Tulee yhä taitavammaksi hankkimaan aineita, käyttämään niitä ja peittelemään niiden käyttöään. Kun pakonomainen käyttö kehittyy, pyörivät päivittäiset toiminnot vain aineiden ympärillä. Hän näyttää elävän vain aineiden vuoksi.

- Epäsiisteys, täydellinen välinpitämättömyys ulkonäöstä ja äärimmäinen toisten mielipiteistä välittämättömyys korostuvat.

PSYYKKISET MUUTOKSET

- Alkuun käyttää ainetta tunteakseen olonsa paremmaksi - luottavaisemmaksi, saadakseen helpotusta ahdistukseen jne. Vähitellen saavuttaen tilan, jossa tuntee itsensä normaaliksi ainoastaan päihtyneenä ollessaan. Kroonisessa vaiheessa ei nauti käytöstä, muttei kykene olemaan ilman.

- Tunnereaktiot - Mielialan heilahdukset aineiden käytön mukaan ovat ilmeisiä. Vähitellen persoonallisuus muuttuu ja voidaan havaita lisääntynyt tunnelabiilisuus. Käyttäjä tuntee itsensä yhä enemmän harmistuneeksi, syylliseksi, kykenemättömäksi ja mitättömäksi. Pitkälle edenneessä vaiheessa, käyttäytyminen on eriskummallista, tulee yhä apaattisemmaksi ja hän tuntee itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi.

- Ajatustoiminnot - Alkuvaiheessa käyttäjän ajatukset pyörivät aineen käytössä. Käytön jatkuessa kehittyy minäkuvan rapistuminen, itsepetos aineen käytön suhteen ja sen seuraukset. Sekavuus, kyvyttömyys tajuta oma tilansa ja maailma ympärillään tulee yhä ilmeisemmäksi.

- Arvostelu- ja oivalluskyky - Alkuun, ollessaan selvä hän kykenee ilmaisemaan huolensa aineen käytön suhteen ja pystyy pääsemään eroon sen aiheuttamista ongelmista. Ongelmien ratkaisu tulee yhä vaikeammaksi; surkea oivalluskyky ja erittäin huono arvostelukyky ovat ilmeisiä myöhäisvaiheessa.

SOSIAALISET MUUTOKSET:

- Ihmissuhteet - Kun sairaus etenee hänen ystävien valintansa siirtyy raittiista vaikeisiin käyttäjiin. Hänen ihmissuhteensa huononevat huomattavasti toisessa vaiheessa., kun hän toistuvasti rikkoo lupauksensa, valehtelee, käyttää hyväkseen toisten myötätuntoa ja käyttää heitä hyväkseen ostaakseen aineita. Myöhäisvaiheessa hänestä tulee yhä manipuloivampi.

- Perhesuhteet - Jo alkuvaiheessa käyttäjä on riitelevä, eristäytynyt ja on vain hyvin vähän kotona. Kun sairaus kehittyy, valehtelu, varastaminen ja väkivaltaisuus huonontavat hänen suhteitaan perheen jäseniin. Useimmat addiktit ovat kroonisessa vaiheessa täysin vieraantuneet perheestään ja alkavat usein elää yksin.

- Sosiaaliset toiminnot - Menettää mielenkiintonsa muihin kuin aineisiin liittyviin asioihin jo alkuvaiheessa. Kun sairaus pahenee, hän ajautuu yhä syvemmälle aineiden maailmaan ja hänen "lyhyet ystävyyssuhteensakin" liittyvät vain aineen käyttäjiin.

- Opiskelu/työkyky - Laskevat arvosanat ja lintsaus voidaan havaita jo alkuvaiheessa. Kun sairaus etenee, ongelmat kasautuvat ja hänet saatetaan erottaa tai hän eroaa itse.

- Talous - Alkuun käyttää muualle aiottua rahaa aineisiin tinkimällä harrastuksistaan. Kun aineiden tarve kasvaa, käyttää niihin kaikki rahansa. Myöhäisvaiheessa hän velkaantuu ja päätyy rikolliseen toimintaan.

Aineista riippuvaisessa henkilössä saattavat ilmetä useat tai useimmat edelläolevista löydöksistä ja oireista eri yhdistelminä. Myös seuraavat ongelmat ja haitat voivat esiintyä eri yhdistelminä. Myös se missä määrin riippuvuus on kehittynyt vaihtelee suuresti. Auttajan tehtävänä ei ole vain yksinkertaisesti leimata potilasta addiktiksi vaan pikemminkin osoittaa, mitkä löydökset ja oireet tukevat tällaista diagnoosia.

Diagnostiikkaa helpottamaan on luotu useita erilaisia kyselymalleja, joilla saadaan varsin tehokkaasti alkoholiongelma esiin.

Cage-kysymykset

1 Oletko koskaan ajatellut, että sinun pitäisi vähentää juomistasi?

2 Onko juomistasi moitittu?

3 Oletko koskaan tuntenut syyllisyyttä juomisesi tähden?

4 Oletko koskaan ottanut krapularyyppyä?

N. 80% alkoholiongelmaisista antaa vähintään kaksi myönteistä vastausta; lisäksi n. 8% ei-ongelmaisista.

MAST-kysymyssarja

1 Oletko mielestäsi normaali alkoholin käyttäjä? 2

2 Onko sinulla ollut koskaan muistinmenetyskohtauksia alkoholin käyttöön liittyen? 2

3 Ovatko vaimosi tai vanhempasi koskaan valittaneet alkoholin käytöstäsi? 1

4 Voitko ilman vaikeuksia lopettaa juomisen 1-2 paukun jälkeen? 2

5 Oletko koskaan huolestunut omasta alkoholin käyttöstäsi? 1

6 Pitävätkö ystäväsi ja sukulaisesi sinua normaalina alkoholinkäyttäjänä? 2

7 Voitko aina lopettaa juomisen kun haluat? 2

8 Oletko koskaan ollut itsesi vuoksi AA-liikkeen kokouksessa? 5

9 Onko juomisesi koskaan aiheuttanut ongelmia sinun ja puolisosi välillä? 2

10 Oletko joutunut humalaisena tappeluun? 1

11 Onko vaimosi (tai muu perheen jäsen) koskaan etsinyt apua juomisesi tähden? 2

12 Oletko koskaan menettänyt ystävän tai seuralaisen juomisesi tähden? 2

13 Oletko koskaan joutunut työssäsi vaikeuksiin juomisesi tähden?2

14 Oletko koskaan menettänyt työpaikkasi juomisesi tähden? 2

15 Oletko koskaan laiminlyönyt velvollisuuksiasi, perhettäsi tai työtäsi yli kahden päivän ajan juomisesi tähden? 2

16 Juotko koskaan aamupäiväisin? 1

17 Onko sinulla koskaan todettu alkoholisairautta, esim. maksakirroosia? 2

18 Onko sinulla koskaan ollut vaikeaa vapinaa, näkö- tai

kuuloharhoja juomisesi loputtua? 2

19 Oletko koskaan hakeutunut tai pyrkinyt hoitoon juomisesi

tähden? 5

20 Oletko koskaan ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa tai

muussa sairaalassa oireen tähden, joka ainakin osittain

johtui juomisesta? 2

21 Oletko koskaan ollut sairaalahoidossa juomisen tähden? 5

22 Oletko koskaan ollut psykiatrin, lääkärin, psykologin tai sosiaaliviranomaisen asiakkaana ongelman tähden, joka ainakin

osittain on ollut juomisen aiheuttama? 2

23 Oletko ollut pidätettynä juomisen tai humaltumisen tähden? 2

24 Onko sinulla rattijuopumustuomiota? 2

Alkoholisteista n 90 % ylittää viiden pisteen rajan,

ei-alkoholisteista n 5 % ylittää ko. rajan.

LABORATORIOKOKEET

Veren tai uloshengitysilman alkoholipitoisuus

Yli 3 promillen arvo (koska tahansa) tai yli 1,5 promillea ilman selvää kliinistä humalaa muodastavat eittämättömän merkin alkoholitoleranssista, joka on kehittynyt suurkulutuksen seurauksena. Jos toistuvasti löytyy pieniä määriä alkoholia verestä, muodostaa sekin varsin epäilyttävän merkin.

S-GT (gammaglutamyylitransferaasi)

Ensisijaisesti maksasta ja munuaisista peräisin oleva entsyymi. Alkoholiongelmaisista n. 34-85 %:lla kohonneita arvoja. Avohoidossa n. 75 % kaikista kohonneista arvoista johtuu alkoholista, mutta sairaalassa vain pieni osa. S-GT antaa siis suhteellisen paljon vääriä positiivisia arvoja muiden tautien vuoksi. Kohonnut gamma-GT laskee hitaasti 4-8 viikon aikana. S-GT soveltuu hyvin hoidon seurantaan.

S-GT/S-AFOS

Jos suhde S-GT/S-AFOS on suurempi kuin 1.4, sitä pidetään varmempana alkoholietiologian merkkinä kuin pelkkä kohonnut S-GT.

E-MCV

Erytrosyyttien makrosytoosin mitta ja kohonneet arvot voivat johtua alkoholin vaikutuksesta luuytimeen. Kohonneita arvoja nähdään 31-89 %:lla alkoholin suurkuluttajista.Arvon kohoaminen on havaittavissa muutaman viikon sisällä esim. ryyppykierteen alkamisesta ja arvo normalisoituu parin kuukauden sisällä suurkulutuksen loppumisesta.

S-GT + E-MCV

Jompikumpi on kohonnut n. 67-95 %:lla kaikista alkoholin suurkuluttajista. Molempien samanaikainen kohoaminen viittaa jo melko spesifisesti alkoholietiologiaan.

S-ASAT/S-ALAT

Molempien entsyymien määrä veressä voi kasvaa alkoholin suurkulutuksen yhteydessä, mutta väärien negatiivisten osuus on eräissä tutkimuksissa ollut jopa 90 %. Jos suhde S-ASAT/S- ALAT on yli 2, kyseessä on varsin suurella todennäköisyydellä alkoholietiologia.

S-KOL-HDL

Arvo nousee nousee kohtuullisen alkoholinkäytön yhteydessä. Ei sovellu diagnostiseen käyttöön, mutta voi olla arvokas seurannassa.

Juvalla 12.3.91 Matti Rossi

BIBLIOGRAPHY

1. Jellinek E M., The Disease Concept of Alcoholism, Millhouse Press, New Maner, Conn., 1960.

2. Pattison Mansell, Kaufman Edward (Editors), Encylopaedic Handbook of Alcoholism, Gardner Press, New York, 1980.

3. Poley Wayne, Lea Gary & Vibe Gail, Alcoholism a treatment Manual, Gardner Press, New York, 1980.

4. T T Ranganathan Clinical Research Foundation, Alcoholism An Illness - Facts to help the Alcoholic help himself, TTK Hospital, Madras, India.

5. Westermeyer, Primer on chemical dependency, a clinical guide to alcohol and drug problems, Williams and Wilkins Company, Baltimore, U S A, 1976.

Kieltäminen

Kieltäminen on psykososiaalinen prosessi, joka tapahtuu alkoholistissa tiedostamattomalla tasolla. Tämän prosessin aikana alkoholistin mieli luo niin vakuuttavan illuusion, että hän uskoo sen olevan totta. Hän ei tajua, että tällainen muutos tapahtuu hänen ajattelussaan. Hänen läheisensä pystyvät tarkoin huomaamaan nämä alkoholistin omaksumat kieltämisen menetelmät.

MITÄ OIKEASTAAN ON "KIELTÄMINEN"?

Yksilö ei ilmoita tarkasti määrää, frekvenssiä tai ongelmia, jotka liittyvät hänen liialliseen alkoholin käyttöönsä. Hän vähättelee, selittelee, rationalisoi tai kieltää tyystin juomiseensa liittyvät ongelmat ja haitallisen käyttäytymisensä seuraukset. Lyhyesti, esiintyy todellisuuden kieltämistä.

Esimerkiksi väkivaltaiset yhteenotot vaimon kanssa saatetaan kuvailla pikku riitoina tai järkeillä johtuviksi vaimon vihamielisestä käyttäytymisestä tai yksinkertaisesti jättää huomiotta.

Vaimo, ystävä, sukulainen ja jopa hoitaja saattaa kokea tämän alkoholistin "kieltämisen" valehtelemisena, - menetelmänä, jonka alkoholisti on tietoisesti omaksunut, paetakseen vastuuta vahingollisista toimistaan. Tämän seurauksena hänen läheisensä tulevat vihamielisiksi ja häntä kohtaan kehittyy voimakas viha ja halveksunta hänen epärehellisyytensä ja vastuuttomuutensa vuoksi.

Tämä luku on tarkoitettu antamaan selvyyttä niihin seikkoihin, jotka tuottavat ja ylläpitävät alkoholistin "kieltämismekanismeja", niin että itse kukin, hoitaja mukaanlukien voi vastata auttaen pikemminkin kuin torjuen alkoholistin.

MIKSI ALKOHOLISTIT KIELTÄVÄT ONGELMANSA

Juominen on yhteiskunnassamme hyväksyttävää toimintaa ja alkoholia pidetään "hyvän elämän" oleellisena osana. Useimmille ihmisille juominen on harmitonta toimintaa, joka liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Valitettavasti, kahdessa tapauksessa kymmenestä, kun ihmiset juovat, alkoholin käyttö vähitellen muuttuu harmittomasta ongelmaiseksi toiminnaksi. Mutta kun henkilölle kehittyy ongelmia, hänet leimataan "juopoksi" ja hän saa välittömästi sosiaalisen polttomerkin.

Toisin sanoen me suosimme juomista, mutta polttomerkkaamme alkoholismin uhrin. Häntä pidetään huonona ihmisenä, joka ansaitsee rangaistuksen, pikemminkin kuin sairaana ihmisenä, joka tarvitsee ymmärtämystä, tukea ja ennen kaikkea ammattimaista apua.

Normaalisti kukaan ei halua tulla luokitelluksi ja merkityksi pahaksi ihmiseksi, moraalisesti ja mielellisesti toisia alemmaksi ja altistaa itseään rangaistuksille, halveksinnalle ja sosiaaliselle hylkäämiselle. Tämä on yksi syy kieltämisen esiintymiselle.

Kaksi toisilleen täysin vastakkaista uskomusta ei voi koskaan säilyä pitkään samassa yksilössä.

Kun yksilön juominen alkaa aiheuttaa ongelmia, syntyy ristiriita. Toisaalta alkoholista on muodostunut erittäin tärkeä osa hänen elämästään. Hän haluaa juoda, koska se saa aikaan hyvänolon tunteen ja saa hänet unohtamaan ongelmansa. Toisaalta todellisuus pyrkii vahvistamaan hänen tietoisuuttaan ongelmista, jotka alkoholi tuo hänen perheeseensä, työhönsä ja sosiaaliseen elämäänsä jne.

Tässä vaiheessa hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa - hylätä joko juominen tai todellisuus. Hän hylkää todellisuuden, koska hän ei kykene toiseen vaihtoehtoon, yrittipä hän kuinka kovasti hyvänsä.

Kun alkoholismi etenee ja pahenee, juomisesta luopuminen tulee yhä vaikeammaksi. Elämän tosiasiat tuntuvat yhä katkerammilta ja katkerammilta ja tämän seurauksena kieltämisen mekanismit lujittuvat.

- Alkoholismiin liittyvä sosiaalinen polttomerkki luo pohjan kieltämiselle.

- Omaisten, työtovereiden ja ystävien taipumus peitellä alkoholistin käyttäytymisen vahingollisia seurauksia luo sosiaalisen ympäristön, joka edistää ja rohkaisee kieltämistä.

- Yksilön normaali taipumus välttää sisäistä ristiriitaa edistää epämiellyttävän todellisuuden kieltämistä.

Käytön alkuvaiheessa alkoholi yleensä muuttaa yksilön mielialaa positiiviseen suuntaan. Useimmat alkavat käyttää mielialaan vaikuttavia aineita sosiaalisessa ympäristössä ystävien seurassa vapautuakseen.

Alkoholisti oppii, että alkoholin käyttö saa hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Hänelle tämä on pakkomielle, ei vapaaehtoinen valinta. Muutamaksi tunniksi se saa hänet unohtamaan ongelmansa, vähentää hänen pelkojaan ja jännitystään; poistaa hänen yksinäisyyden tunteensa ja antaa hänelle vaikutelman, että hän kykenee ratkaisemaan kaikki ongelmat.

Asteittain tapahtuu muutos alkoholin vaikutuksessa tunteisiin henkilöllä, joka on tulossa riippuvaiseksi alkoholista.

Alkoholismin alkuvaiheessa alkoholisti juo paljon enemmän kuin muut; hän ei maistele vaan hörppii nopeasti; ja salaa juomisensa määrän. Hän juo ENEMMÄN KUIN toiset; USEAMMIN KUIN toiset; ja ennen kaikkea se MERKITSEE PALJON ENEMMÄN HÄNELLE kuin toisille.

Hänelle juominen ei enää ole valinta; se ei kuvasta enää hänen vahvuuttaan. Tämä on ensimmäinen merkki hänen alkoholismistaan. Toistuva kieltäminen piilottamalla pullo ja yksin juominen paljastavat kuinka välttämättömäksi alkoholi on tullut hänen elämässään. Hän alkaa ensimmäisellä ryypyllä ja jatkaa ja jatkaa; hän ei pysty lopettamaan.

Jokainen ja kaikki mikä oli tähän saakka tärkeää hänen elämässään jää toissijaiseksi ja alkoholisti alkaa vältellä kaikkea, minkä hän kokee saattavan uhata hänen jatkuvaa alkoholin käyttöään.

Syy miksi alkoholisti on kyvytön havaitsemaan mitä hänelle on tapahtumassa on ymmärrettävä. Kun tämä tila kehittyy, hänen omakuvansa alkaa vääristyä. Monesta syystä hän ei pysty seuraamaan omaa käyttäytymistään ja hän alkaa menettää kosketustaan omiin tunteisiinsa. Hänen puolustusmekanisminsa vahvistuvat; jotta hän kykenee selviytymään ongelmiensa edessä. Kuta suurempia tuskia hän kärsii, sitä suuremmiksi ja jäykemmiksi hänen puolustusrakennelmansa tulevat; ja koko tämä prosessi tapahtuu hänen tietämättään. Lopulta hänestä tulee omien puolustusmekanismiensa uhri.

Hänen järkeilynsä kääntyy todelliseksi ajattelun vääristelyksi. Tämä palvelee puolustusmuurin vahvistamisena hänen lisääntyviä itseensä kohdistuvia kielteisiä tunteitaan vastaan. Lopputuloksena on, että hänet on eristetty noista tunteista ja hän tulee suuressa määrin tietämättömäksi siitä, että tällaisia tuhoisia tunteita piilee hänessä. Hän ei ole tietämätön ainoastaan voimakkaasti kehittyneistä puolustusmekanismeistaan, vaan hän on myös tietämätön niistä voimakkaista itseen kohdistuvista vihan tunteistaan, jotka on haudattu niiden taakse, suljettuna pois tietoisuuden kontrollista, mutta räjähtävän aktiivisina. Tästä johtuen hänen arvostelukykynsä on lisääntyvästi vaurioitunut.

Lyhyesti sanottuna, sen sijaan että palaisi "normaaliin tunnetilaan" humalan jälkeen, hän kokee negatiivisia seurauksia, jotka johtuvat hänen liiallisesta alkoholin käytöstään (esim. katumus teoistaan humalan aikana, kuten väkivaltaisuus, vihamielisyys, rattijuopumus ja muistikatkot jne). Ongelmaan liittyy se tosiasia, että nämä puolustusmekanismit, lukitsemalla negatiiviset tunteet, ovat nyt luoneet suuren määrän vapaata ahdistusta, syyllisyyttä, häpeää ja tunnonvaivoja, jotka tulevat kroonisiksi ajan kuluessa.

Henkilö ei enää pysty aloittamaan yhtään juomajaksoa normaalitilasta, kun taas ennen sairastumistaan hän saattoi aina tehdä niin ja sitten jatkaa hyvänolon tunteeseen. Nyt hän aloittaa masentuneesta tai tuskallisesta mielialasta ja juo tunteakseen olonsa normaaliksi. Alkoholismin loppuvaiheessa hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin juoda yrittääkseen tuntea olonsa normaaliksi.

Koska hän on absoluuttisen riippuvainen alkoholista, hänen on mahdoton täysin tajuta yhteys omien negatiivisten tunteidensa tai käyttäytymisensä ja alkoholin välillä.

Kieltäminen eli addiktiivinen ajatusmalli alkaa kehittyä suojelemaan alkoholistia hänen alkoholisminsa todellisuudelta.

Kuten aikaisemmin todettiin, se on puolustusmekanismi, jota hän käyttää suojautuakseen syyllisyydeltä, häpeältä ja syytöksiltä, jotka tavallisesti liittyvät hänen jatkuvan liiallisen alkoholin käyttönsä seurauksiin. Kun hän tulee yhä enemmän ja enemmän riippuvaiseksi alkoholista, "kieltämismekanismi" saa erilaisia muotoja.

Tarkastelkaamme muutamia yleisimpiä kieltämisen muotoja.

Yksinkertainen kieltäminen

Alkuun alkoholisti kieltää täysin kaikkien alkoholin käyttöön liittyvien ongelmien olemassa olon, vaikka ne ovat täysin ilmeisiä muille.

Esimerkiksi, alkoholisti saattaa myöntää käyttävänsä alkoholia, mutta kieltää tosiasian, että alkoholi olisi aiheuttanut hänelle mitään ikäviä seurauksia.

"Alkoholi ei aiheuta mitään ongelmia. Itse asiassa tunnen oloni "hyväksi" ja pystyn ratkaisemaan ongelmani paremmin juotuani."

Vähättely

Hän myöntää, että hänen juomisensa on johtanut joihinkin ongelmiin; mutta toistelee jatkuvasti, että nuo ongelmat eivät ole niin suuret tai moninaiset, kuin toiset arvelevat. Hän yrittää vakuuttaa itsensä siitä, että ne ovat paljon vähäisemmät kuin todellisuudessa ovat.

"Hyvä on, minä ryyppään;...muttei se ole niin vakavaa...juon vain viikonloppuisin. Annan riittävästi rahaa vaimolle perheestä huolehtimiseen. En käytä liikaa rahaa juomiseeni, kuten hän valittaa. Se ei varmasti aiheuta mitään taloudellisia ongelmia niin kuin saattaisi näyttää."

Syyttely tai projisointi

Alkoholisti syyttää toisia omista puutteistaan. Tässä tapauksessa hän kieltää vastuunsa monista alkoholin aiheuttamista ongelmistaan ja siirtää vastuun jollekin toiselle.

Vain käyttäytymisen syy kielletään ei itse käyttäytymistä.

"Vaimoni ei kunnioita minua. Puurran vain hänen ja lasten vuoksi. Mutta hän ei ymmärrä minun ongelmiani. Hän on jatkuvasti niskassani. Hän ei välitä lainkaan tunteistani. Juon vain unohtaakseni onnettomuuteni."

Selittely tai tekosyyt

Alkoholisti kertoo lukemattomia tekosyitä, selityksiä ja alibeja käyttäytymiselleen; muttei koskaan myönnä, että hänen huonon käyttäytymisensä todellinen syy on liiallinen alkoholin käyttö.

"Esimieheni valittaa jatkuvasti, etten ole tehnyt töitäni ajoissa. Se johtuu siitä, että hän on täysin ennakkoluuloinen minua kohtaan eikä ole koskaan yhteistyössä, kun pyydän apua! Juon vain rauhoittaakseni hermojani!"

Alkoholisti ei koskaan myönnä, että alkoholi on todellinen syy hänen huonoon suoritukseensa.

Järkeistäminen tai tunteiden poispyyhkäisy

Tässä henkilö välttää kohtaamasta alkoholista johtuvat ongelmansa käsittelemällä niitä pinnallisen yleisinä, teoreettisina tai älyllisellä tasolla.

"Minä olen lääkäri ja minä tiedän mitä alkoholistina oleminen on. Kuinka ikinä voit epäillä, että minä joisin liikaa ja vahingoittaisin siten maksaani ja aivojani? Luuletko todella, että olisin niin tyhmä?

No joka tapauksessa en ole sinulle vihainen, koska se ei kuitenkaan hyödytä mitään!"

Väistely

Alkoholisti vaihtaa puheen aihetta aina kun keskustelu viittaakaan alkoholiin tai siitä johtuviin ongelmiin.

Alkoholistin ystävä sanoo:

"Sinulle on kehittymässä vakavia ongelmia liiallisen alkoholin käyttösi vuoksi. On korkea aika, että huolehdit terveydestäsi, mene lääkäriin ja hoitoon."

Alkoholisti ei anna ystävänsä edes lopettaa lausettaan. Hän keskeyttää välittömästi ja väistää sanoen:

"Kuulin, ettet ole vielä varannut lippuasi Tallinnaan. Varaaminen on nykyisin tullut niin vaikeaksi. Minulla on ystävä lipputoimistossa ja autan sinua varmasti lipun varaamisessa."

Vihamielisyys

Toinen kieltämisen muoto, jota alkoholisti hyödyntää, on kiukku ja ärtymys.

Esimerkiksi hän saattaa tulla äärimmäisen vihaiseksi ja aggressiiviseksi, milloin hyvänsä alkoholista tulee puhe, koska on huomannut, että hänen vihansa saa toiset välttämään aihetta tai poistumaan.

Puhumattomuus

Alkoholisti pysyy täysin tuppisuuna, olipa aiheena mikä hyvänsä. Hän käyttää tätä menetelmää vetäytyäkseen todellisuudesta.

Alkoholistin ympärillä olevat ihmiset tukevat aina eri tavoin kieltämismekanismeja. Alkoholismia kehittyy harvoin erossa toisista ihmisistä. Se myöskään harvoin jatkuu eristyksissä muista. Siksi ymmärtääksemme alkoholismia ja "kieltämistä", meidän on tarkasteltava ei ainoastaan alkoholistia vaan myös hänen läheisiään. Jotta alkoholisti saattaisi säilyttää kieltämisensä, täytyy toisten tukea sitä tietämättään.

Kun hillitön juominen jatkuu pitkän aikaa, se väistämättä johtaa kriisiin, jossa alkoholisti joutuu vaikeuksiin ja tilanne johtaa katastrofiin, elleivät toiset tue häntä. Tämä voi tapahtua kunkin yksilön kohdalla eri tavoin, mutta kaava pysyy aina samana.

Alkoholi, joka aikaisemmin antoi hänelle menestyksen ja riippumattomuuden tunnetta, on nyt paljastanut hänet ja tehnyt hänestä avuttoman, täysin toisista riippuvaisen lapsen. Nyt toiset huolehtivat kaikesta.

Hän käyttäytyy kuin olisi riippumaton samalla kun hän on täysin riippuvainen toisista; ja juominen tekee hänelle helpoksi uskotella näin itselleen. Hänen juomisensa seuraukset saavat hänet yhä riippuvaisemmaksi toisista. Kun hän joutuu kriisiin, hän odottaa jonkun muun ottavan vastuun ja selvittävän sotkut; jonka jälkeen hän ei välitä kriisistä vaan kävelee siitä ulos.

Ihmisiä jotka suojelevat kutsutaan Mahdollistajaksi, Uhriksi ja Sovittajaksi. Heidän käytöstään pidetään "Mahdollistamisena".

Mahdollistaminen on hoidollinen termi, jolla tarkoitetaan tuhoisaa auttamisen muotoa. Mikä hyvänsä toimi, joka auttaa alkoholistia jatkamaan juomistaan kärsimättä väärän alkoholin käyttönsä seurauksia on mahdollistamista.

Mahdollistaja

Mahdollistaja on henkilö, joka oman ahdistuksensa tai syyllisyyden tunteensa vuoksi pyrkii pelastamaan alkoholistin ongelmistaan. Hän haluaa säästää alkoholistin välittömältä kriisiltä, ja lievittää hänen ahdistustaan, jonka tilanne on luonut. Mahdollistajalle tämä on kuin hukkuvan pelastamista. Tämä pelastaminen välittää alkoholistille sanoman siitä, mitä mahdollistaja todella ajattelee, "Et selviä ongelmistasi ilman minua."

Todellisuudessa mahdollistaja palvelee omia tarpeitaan, pikemminkin kuin alkoholistin, vaikkei hän itse sitä oivallakaan. Mahdollistaja tosiasiassa paljastaan uskonpuutteensa alkoholistin kykyyn huolehtia itsestään, mikä on eräs muoto tuomitsevaa kyvyttömäksi julistamista.

Tätä roolia näyttelee tavallisesti lääkäri tai sosiaalityöntekijä, jolta puuttuu tarvittava tieteellinen tieto alkoholismista tai alkoholisteista, mikä on välttämätöntä alkoholistien auttamisessa heidän ongelmistaan.

Näiden henkilöiden käyttäytyminen opettaa alkoholistin uskomaan, että aina löytyy suojelija, joka tulee häntä pelastamaan, vaikkakin nämä mahdollistajat inttävät, etteivät he enää koskaan tule hänen avukseen. He ovat aina pelastaneet hänet ja alkoholisti tietää, että he tulevat aina pelastamaan häntä. Tällaiset pelastamisoperaatiot ovat heille yhtä pakonomaisia kuin on juominen alkoholistille.

Uhri

Uhri on tavallisesti pomo, työnantaja ,työjohtaja tai työtoveri. Kun alkoholisti ei selviä työstään uhri tavallisesti hoitaa sen loppuun hänen puolestaan. Jos alkoholisti on poissa juomisensa tai krapulansa vuoksi, uhri huolehtii työn tekemisestä hänen puolestaan.

Teollisuuden tilastot osoittavat, että ennen kuin alkoholistin työ kärsii, hän on ollut vuosia työpaikassaan ja ystävystynyt pomonsa tai esimiehensä kanssa ja tähän mennessä he ovat todellisia ystäviä. Ystävän suojeleminen on aivan normaalia.

Uhri toivoo aina, että tämä olisi viimeinen kerta, kun hän joutuu antamaan tällaista apua. Mutta hän jatkaa aina vain alkoholistin suojelemista.

Alkoholistista tulee täysin riippuvainen uhrin toistuvasta suojelusta ja peittelystä. Muutoin hän ei pystyisi jatkamaan juomistaan tällä tavoin.

Lyhyesti sanottuna juuri uhri tietämättään auttaa alkoholistia jatkamaan vastuutonta juomistaan menettämättä työpaikkaansa.

Hyvittäjä

Avainhenkilö on tavallisesti vaimo tai alkoholistin äiti. Tämä henkilö on ollut tässä roolissa pitempään kuin kukaan muu.

Vaimo on loukkaantunut ja järkyttynyt hänen toistuvista ryyppykausistaan, Hänen on vastattava perheen koossa pysymisestä juomisen aiheuttamista ongelmista huolimatta. Hänestä tulee kärttyisä, suuttunut, pelokas ja syvästi loukkaantunut. Hän kontrolloi kaikkea, uhrautuu, sopeutuu, muttei koskaan anna periksi. Alkoholisti syyttää häntä kaikesta mikä menee pieleen kotona tai muualla.

Auttaessaan alkoholistia hän samalla tietämättään palvelee myös omia tarpeitaan. Hän nauttii välttämättömyydestään, joka johtuu alkoholistin täydellisestä riippuvaisuudesta hänestä.

Hänen on myös pakko näytellä vastuuntuntoisen ja sopeutuvan perheenemännän roolia, joka pystyy toimimaan tehokkaasti huolimatta koko perhettä koskettavista ongelmista. Hän pelkää, että muutoin yhteiskunta pitäisi häntä "yhteistyökyvyttömänä, saamattomana ja sopeutumattomana."

Hän yrittää mitä hyvänsä saadakseen avioliittonsa toiminaan ja todistaakseen kykenevänsä hoitamaan ongelmansa tehokkaasti. Hän esittää kaikkia rooleja - vaimon, isän ja elättäjän rooleja jne.

Kun alkoholisti joutuu vaikeuksiin, hänen tyypillisin reaktionsa on yrittää ja minimoida niitä.

"Vaietaanpa tästä!"

"Minäpä soitan toimistoon, että hän jää lomalla, koska kotona on tehtävää!"

Nämä ovat hetkiä kun hän on juovuksissa. Näin suojelija pienentää tuskan ja kriisin voimaa kun se tulee. Kun he yrittävät olla avuksi, he itse asiassa auttavat ja edistävät sairauden kehittymistä. Joka kerta kun he yrittävät pelastaa alkoholistin, he lykkäävät välttämätöntä hoitoa.

Eläessään alkoholistin kanssa hän samalla yrittää opettaa ja neuvoa tätä.

Tämän seurauksena hän vahingoittaa itseään, lisää syyllisyyttä, katkeruutta tai vihamielisyyttä tilanteeseen, josta ajan myötä tulee sietämätön.

Jos alkoholisti aina pelastetaan jokaisesta kriisistä mahdollistajan, uhrin tai sovittajan toimesta, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta toipua. Pysyvä toipuminen on mahdollista vain, jos sen suurin este eli kieltäminen murretaan.

Todellisuudessa alkoholisti on avuton; itsekseen hän ei pysty murtamaan lukkoa. Hän pystyy toipumaan vain, jos yllämainitut henkilöt oppivat katkaisemaan hänen riippuvaisuutensa heistä kieltäytymällä pelastamasta häntä alkoholisminsa aiheuttamista kriiseistä.

Alkoholisti tuntee avuttomuutta ja epätoivoa jonkun kriisin väistämättä kehityttyä hänen kohtuuttoman alkoholinkäyttönsä vuoksi. Hän ei löydä ketään ottamaan vastuuta teoistaan. Hän ei kykene kieltämään alkoholinkäyttöönsä liittyviä ongelmia ja juuri kriisi pakottaa hänet hakemaan epätoivoissaan apua.

Myös Mahdollistajan, Uhrin ja Pyhimyksen on haettava tietoa, oivallusta ja ymmärrystä, jos he aikovat muuttaa roolejaan niin, että alkoholistin kieltäminen murtuu ja hän oivaltaa avuntarpeensa.

Heidän tulisi oivaltaa:

- Kieltäminen on seurausta alkoholismiin liittyvästä sosiaalisesta paheksunnasta; alkoholistin puolustusmekanismeista ja hänelle merkittävien ihmisten mahdollistavasta käyttäytymisestä.

- Kriisi on mahdollisuus - sen ei tarvitse olla kauhistus.

- Ongelmana on saattaa ihmisille riittävästi tietoa, jotta he voivat käyttää sitä hyödyksi, t.s. kriisistä kehittyy mahdollisuuksia tilanteeseen puuttumiseen.

- Kriisin mahdollistama konfrontaatio voi murtautua kieltämisen läpi ja tämä on ensimmäinen askel kohti toipumista; - ehkäpä jopa hoidon alku.

- Hoidon tehtävänä on parantaa alkoholisti. Kun taas puuttumisen tehtävänä on saattaa hänet hoitoon.

Juvalla 04.12.91

Matti Rossi

Kirjallisuutta

1. Jon R. Weinberg, Why do alcoholics deny their problems? Hazelden Publications, USA, 1980.

2. Alcoholism - A Merry Go Round named Denial, Mid Town Station, New York.

Perheen kokemat ongelmat

Kemiallinen riippuvuus ei ole irrallinen ilmiö, joka koskettaa vain yksilöä. Jokaisella tapauksella on useita uhreja. Ongelmaista itseään lukuunottamatta tärkeimmät uhrit ovat vaimo ja lapset.

Vaikka kaikki perheet ovat ainutlaatuisia, ne kaikki näyttävät reagoivan kaavamaisella ja ennakoitavalla tavalla, kun yksi jäsen perheestä alkoholisoituu.

Perheen toiminta johtuu ja se saa suoraan vaikutteita kemiallisesti riippuvaisen sairaudesta. Jokaisen perheen jäsenet toimivat systeeminä, jossa he ovat riippuvaisia toisistaan ja työskentelevät yhdessä selviytyäkseen ja nauttiakseen elämästä. Kun ilmenee stressiä, perhe sopeutuu ja järjestäytyy uudelleen saavuttaakseen jälleen järjestyksen ja tasapainon.

Kemiallisesti riippuvaisen perhe on joukko loukkaantuneita ja ymmällään olevia ihmisiä. He ovat uhreja, jotka epätoivoisesti ponnistelevat selvittääkseen ongelmansa.

Kemiallisesti riippuvainen osapuoli puuduttaa tunteensa, ja raitis osapuoli on kaksinkertaisessa tuskassa, jota lievittää vain kiukku ja ajoittaiset haa-vekuvat.

Kemiallisesti riippuvaisen perheenjäsenet kärsivät alkoholistin taustalla. Näitä ihmisiä kohdellaan harvoin yksilöinä, jotka tarvitsevat apua. Heille tarjotaan harvoin henkilökohtaista toipumisohjelmaa ongelmistaan ja tuskastaan. Murheellinen totuus on, että myös he tarvitsevat epätoivoisesti oikeaa apua, tukea ja ymmärtämystä.

Näitä ihmisiä, jotka eivät itse käytä aineita, vaan ovat niiden uhreja, kutsutaan myötäriippuvaisiksi. Myötäriippuvuus on normaali reaktio ympärillä olevien ihmisten epänormaaliin käyttäytymiseen.

Myötäriippuvuus on tunne-elämän, sielunelämän ja käyttäytymisen tila, joka kehittyy seurauksena pitkittyneestä altistumisesta ja tottumisesta ahdistaviin ja rajoittaviin sääntöihin, jotka estävät avoimen tunteiden ilmaisemisen ja suoran keskustelun henkilökohtaisista ja parisuhteen ongelmista.

Tämä myötäriippuvuus kehittää tavallisesti epäterveitä tapoja yrittää pärjätä elämässä. Vaikka vaimo haluaa alkoholistin lopettavan juomisen kokonaan, hän tiedostamattaan valitsee vääristyneitä ja tuhoavia tapoja, jotka vahvistavat riippuvan aineiden käyttöä.

Myötäriippuvaiset ovat henkilöitä, jotka jatkuvasti reagoivat. He reagoivat ongelmiin, tuskiin ja toisten käyttäytymiseen. He reagoivat omiin ongelmiinsa ja tuskiinsa. Heidät on ohjattava toimimaan pikemmin kuin reagoimaan. He tarvitsevat paljon apua oppiakseen toimimaan.

Kun ongelmat kasvavat, myötäriippuvuus johtaa eristyneisyyteen, yksinäisyyteen, masennukseen, psyykkiseen/fyysiseen sairauteen ja itsemurhayrityksiin. Kuten mistä hyvänsä muusta toistuvasta käyttäytymisestä, siitä tulee tapa. Myötäriippuvaiset toistavat jatkuvasti totuttuja tapojaan ajattelematta niitä; ja nämä tottumukset alkavat automaattisesti elää omaa itsenäistä elämäänsä.

Seuraavassa joitakin myötäriippuvaisten tunne-ja toimintamalleja.

Tunnereaktioita

Kun riippuvainen joutuu vaikeuksiin ja kehittää ongelmia aineen käyttönsä myötä, hänen perheensä on syvästi huolissaan ja järkyttynyt.

Syyllisyys

Tunnereaktio addiktiosairauteen perheenjäsenessä pohjautuu syyllisyyden tunteisiin. Kulttuurimme usein olettaa, että jos henkilö juo liian paljon, se on jonkun muun syy. Tälläinen syyttely luo lisää syyllisyyttä ja häpeää. Syyllisyyttä näissä mitoissa ei kyetä kantamaan tai sietämään. Siksi ajan kuluessa, kumpikin alkaa syyttää toista, ja tämä harhakuva estää kumpaakin osapuolta kehittämästä itseoivallustaan tavalla, joka saattaisi johtaa positiiviseen muutokseen. Kumpikin on ansassa omassa verkossaan - aineen käyttäjä addiktiossaan, puoliso yhtä tutuissa ja toistuvissa käyttäytymisen ja asenteiden kaavoissaan.

Suru

Suru on toinen perheen tunnevaste addiktioon. Perhe on menettänyt elämän ilonsa. Se ei ole täydellinen menetys, joka voidaan todeta kuolemasta, surra pois ja toipua. Se on krooninen pitkittynyt menetyksen ja ahdistuksen ajanjakso, jolle ei ole näkyvissä loppua. On vain pelkkä fyysinen lsänäolo, joka ei auta eikä tue. Toisaalta läsnäolo itsessään luo mahdottomia ongelmia.

Perheenjäsenille suru on seurausta kaikenlaisista menetyksistä - arvovallan menetyksestä, perheen ja henkilökohtaisen arvokkuuden menetyksestä, rakkauden tunteiden menetyksestä, huolehtimisen ja ymmärtämisen menetyksestä, turvallisuuden menetyksestä, ystävien menetyksestä, taloudellisistä menetyksistä - menetyksistä kaikilla elämän alueilla.

Murheellisinta on, että he eivät jaa surun tunteitaan kenenkään kanssa. He kärsivät kaikki ja jokaisen ongelman aivan yksin.

Kuin kuka hyvänsä riistetty henkilö, he tarvitsevat jonkun kuuntelemaan, kun he purkavat surunsa; jonkun ymmärtämään, että myös he ovat sairauden uhreja; jonkun auttamaan heitä siirtämään tunteensa alkoholistista omaan itseensä. Tämä on ainoa tapa, joka voi auttaa heitä selviytymään surusta.

Viha

Kun heitä ei edes kuulla, he kokevat vihaa ja syvää murhetta. Alkuun viha kohdistuu alkoholistiin ja hänen sopimattomaan käyttäytymiseensä.

Kun tauti pahenee, omaiset eivät enää pysty hallitsemaan tilanteita. He eivät tiedä mitä tehdä. Heidän täydellinen avuttomuutensa saa heidät entistä vihaisemmiksi. Nyt heidän vihallaan ei enää ole mitään kohdetta. He ovat vihaisia itselleen, puolisolleen silloinkin kun hän ei juo, lapsilleen, ystävilleen ja yhteiskunnalle - lyhyesti sanottuna, heidän vihansa kohdistuu koko maailmaan.

Vaikkakin perheen jäsenet ovat erittäin vihaisia, he eivät koskaa pura paineita ulos. Vihamielisyys vaanii aivan pinnan alla, odottaen tilaisuutta tulla esiin. Viha toisinaan räjähtää, mutta perheenjäsen ei kykene saavuttamaan mitään positiivista tulosta.

Alkoholisti tulee vihaiseksi ja karjuu koko yön. Vaimo alkaa huutaa hänelle aamulla. Kummassakaan tapauksessa toinen ei kuuntele lainkaan. Tärkeintä on, ettei vaimo enää tunne syyllisyyttä huutamisestaan. Kun molemmat huutavat toisilleen, tulee tasapeli.

Ongelmia ei ratkota. Siksi viha ei poistu. Se jatkaa kiehumistaan.

Heidän vihansa harhautuu; he huutavat lapsilleen. Vihan hillitseminen johtaa fyysisiin ongelmiin kuten migreeniin, ruoansulatushäiriöihin jne.

Perheenjäsenten kesken viha on seurausta henkisestä ristiriidasta. Perheenjäsenet huolehtivat alkoholistista, mutta vihaavat niitä tuskallisia kokemuksia, joita heidän on kestettävä. Heistä tulee "huolehtijoita", joiden ainoa päämäärä on säilyttää oma arvokkuutensa koskemattomana ja säilyttää kasvonsa. Tämä huolehtiva asenne ei mitenkään liity syvän rakkauden tunteisiin. Tuskalliset kokemukset johtivat vihaan alkoholistia kohtaan; eikä ole helppoa erottaa sairautta henkilöstä.

Loukkaantuminen

Jos viha on tukahdutettuna yksilössä, se automaattisesti aiheuttaa turhautuneisuutta, katkeruutta ja loukkaantumista.

Henkinen kipu voi olla erittäin syvää ja tuhoavaa. Kun haitallinen riippuvuus lisääntyy, sitä ei enää kyetä salaamaan. Joka tapauksessa perheen jäsen tuntee itsensä nöyryytetyksi. He ovat häpeissään henkilöstä, hänen häpeällisestä käytöksestään eivätkä he voi tehdä sille mitään. On tuskallista joutua tarpeettomiin riitoihin ja todistaa rähinää. Tavallisesti alkoholisti syyttää heitä omista puutteistaan. Tälläinen syvä henkinen tuska lisää omaisen syyllisyyden ja häpeän tunteita. Ajoittain hän yrittää muuttaa asenteitaan ja alkaa osoitaa huolehtimista ja lämpöä. Taaskin hän huomaa etteivät mitkään hänen toimensa johda mihinkään positiiviseen. Alkoholisti jatkaa juomistaan ja ongelmat säilyvät kuten aikaisemminkin.

Häpeä

Useimmat addiktioon liittyvät tuskalliset kokemukset aiheuttavat perheelle häpeää. Häpeä aiheuttaa matalaa itsentuntoa jokaisessa perheenjäsenessä.

Pelko

Eläminen ongelmaisessa, ahdistuneessa perheessä tuo pelon - tulevaisuuden pelon, perhe-elämän pelon, ihmissuhteiden pelon, riitojen pelon, pelon alkoholistin terveydestä, hänen humalansa pelon, ja jatkuvan pelon siitä, ettei mikään tule normaaliksi.

Tosiasiassa vaimo pelkää kaikkea. Mutta hän ei ryhdy positiivisiin tekoihin, jotka saattaisivat lievittää hänen pelkoaan. Nämä pelon tunteet ovat seurausta sisäistetystä tunne-elämän stressistä, jota jokainen perheenjäsen kokee.

Yksinäisyys

Stressaava elämäntilanne johtaa normaalin keskusteluyhteyden katkeamiseen perheessä. Rakkaus, huolenpito ja välittäminen katoavat jokapäiväisen elämän kriisien ja ahdistusten paineissa. Eristyneisyys, jonka luo keskusteluyhteyden puuttuminen, johtaa katkeraan yksinäisyyteen.

Suojellakseen itseään uudelta henkiseltä kärsimykseltä, he kätkevät tunteensa eivätkä paljasta niitä kenellekään ulkopuoliselle. He alkavat toteuttaa suojelevia puolustuksellisia käyttäytymismalleja.

Perheen jäsenet puhuvat paljon; mutta he eivät koskaan keskustele tarkoituksella; he eivät koskaan jaa tunteitaan ja mielialojaan toisten kanssa. He eivät myöskään keskustele toisten ihmisten kanssa. Tosiasiassa he ovat aina syvästi yksin.

KÄYTTÄYTYMISVASTEITA

Edellämainitut tunteet johtavat tiettyihin käyttäytymismalleihin perheessä. Seuraavassa kuvataan muutamia vaistomaisia perheen parhaissa aikeissa omaksumia, mutta tuhoavia käyttäytymismalleja.

KIELTÄMINEN

1. Perhe kieltää koko ongelman olemassaolon ja kertoo tekosyitä.

2. Perhe tunnustaa ongelman, mutta ystävällisesti selittää, että se koskee vain ongelmaista. He uskovat, että ongelmainen yksin on syypää kaikkiin perheen ongelmiin.

He eivät ainoastaan kiellä, että heidän omat toimintonsa, käyttäytymismallinsa ja tunteensa ovat saaneet vaikutteita ja muuttuneet, vaan he eivät kykene huomaamaan, että seurauksena on elinympäristö, joka on menettänyt tasapainonsa.

Kieltäminen on eriasia kuin valehteleminen. Se on tiedostamaton puolustautumismekanismi, jota käytetään tietämättä hallitsemaan pelkoa ja ahdistusta.

Perheen jäsenet ovat yhtä haluttomia luopumaan tutuista asenteista ja käyttäytymismalleista kuin alkoholisti juomisesta. He jakavat yhteisen tuntemattoman pelkonsa ja se on perheen kieltämisen pääasiallinen osatekijä. Pelko yhdistyneenä puolustukseen toimii heidän selviytymistekniikkanaan.

Kukin perheenjäsen lukkiutuu tiettyihin jäykkiin puolustus ja selviytymistapoihin ja tarvitsee apua tiedostaakseen nämä pakonomaiset käyttäytymismallit.

Tässä vaiheessa ajastaan todellisuus murtautuu esiin. Kun riippuvuus sairaus etenee ja pahenee läheiset tajuavat, ettei ongelmia enää kyetä peittämään ja kieltämään, ja että heidän on tehtävä niille jotakin. Niinpä he vaistomaisesti omaksuvat seuraavia rooleja.

SUOJELIJA

Alkoholistin puoliso on pääasiallinen mahdollistaja, joka aloittaa hyvässä tarkoituksessa. Hän haluaa osoittaa huolenpitoa ja välittämistä ongelmaiseen ja saada hänet pois vaikeuksistaan; tämän lisäksi hän haluaa suojella omaa arvokkuuttaan. Hän omaksuu tämän roolin lievittääkseen omia syyllisyyden ja arvottomuuden tunteitaan. Hän peittelee alkoholistin juomisen aiheuttamia seurauksia. Hän saattaa esim. maksaa alkoholistin velkoja ym.

Näin tehdessään hän omaksuu ideaalisen vaimon roolin, joka pystyy selviytymään kaikesta ilman apua. Tämä puolestaan tekee elämän helpoksi alkoholistille. Tämä voi jatkaa juomistaan. Vaimo jatkaa miehensä suojelemista, tukemista, pyytää anteeksi hänen puolestaan ja selittelee hänen juomistaan. Hän ei edes tajua, että juuri tämä hänen omaksumansa rooli mahdollistaa alkoholistin jatkavan vastuutonta käyttäytymistään ja juomistaan.

KONTROLLOIJA

Puoliso tekee kaikenlaisia yrityksiä kontrolloidakseen toisen juomista. Tälläisiä ovat:

- pyytää häntä juomaan kotona

- kaataa juomat viemäriin tai piilottelee pulloja

- seuraa häntä kaikkialle kontrolloidakseen hänen alkoholin saan tiaan

Kuta enemmän puoliso yrittää kontrolloida miestään, sitä turhemmiksi hänen yrityksensä osoittautuvat. Kostaakseen alkoholisti alkaa juoda entistä enemmän ja tilanne pahenee.

SYYTTÄJÄ

Hän yrittää epätoivoisesti käsitellä lisääntyviä alemmuuden tunteitaan. Tiedostamatta hänen epäonnistumisen tunteensa kohdistuvat toisiin pelon ja vihan muodossa. Hän vaistomaisesti tuntee, että hänen puolisonsa on kaikkien perheen ongelmien takana. Hän kätkee negatiiviset tunteensa itsestään tyypillisellä tavalla.

Oikeutus :"Lyön tarpeettomasti lapsia, kun en voi paran taa sinua!"

Suora hyökkäys :"Jos olisit vähänkään mies, olisit lopettanut ryyppäämisen aikoja sitten."

Sarkasmi :"Sinä tulet kotiin klo 22, kuvittelin, että pomosi olisi tarvinnut sinua vielä toimistossa kuten tavallisesti."

Uhkailu :"Otan avioeron, ellet lopeta juomista".

YKSINÄINEN

Kun riippuvuus pahenee, puoliso kokee selittämättömiä mielialan vaihteluita. Hän menee syvään masennukseen ja kuluttaa tunteja yksinäiseen itkeskelyyn tai väkivaltaisiin vihan purkauksiin. Näitä on ollut aikaisemminkin, mutta nyt niiden laukaisuun riitää pienikin syy. Hänen hallitsemattomat mielialan heilahduksensa saa hänet tuntemaan, että hän on menettämässä järkensä.

Suojellakseen itseään uusilta tunne-elämän tuskilta ja kätkeäkseen tunteensa hän omaksuu suojelevan puolustautumiskäyttäytymisen. Perusmalleja on kolme:Olla uskomattoman hyvä, kapina ja apatia.

Olla uskomattoman hyvä on puolustuskäyttäytyminen, jota käytetään salaamaan yksilön tuska. Se luo harhakuvan, ettei perheellä ole ongelmia. Kun hän yrittää olla ylikiltti, on ilmeistä, että hän yrittää saada tunnustusta perheeltä.

Hän venyttää suorituskykyään selviytyäkseen puolison ryyppäämisen aiheuttamista ongelmista. Hän hoitaa kotia, huolehtii lapsista, tekee kaikki päätökset, hoitaa alkoholistia ja elättää perheen. Hän kohtelee miestään kuin lasta.

Kun hän jatkaa tätä, alkoholisti työntää hänelle lisää ja lisää vastuuta. Jonkin ajan kuluttua alkoholisti alkaa löytää vikoja hänestä, jollei hän hoida sopivasti kaikkia alkoholistin juomisen aiheuttamia sotkuja. Hänen oletetaan huolehtivan kaikesta, kun taas alkoholisti tulee yhä arvaamattomammaksi ja vastuuttomammaksi kaiken suhteen kotona ja sen ulkopuolella.

Tämän tuloksena tällä perheenjäsenellä on seuraavat käytösmallit:

- Pyrkii taivaalliseen täydellisyyteen; kieltää kaikki virheet

- Tunnustaa perheongelmat vain ajatustasolla; kieltää ahdistuksen liittyvät tunteet.

- Yrittää täyttää kaikkien odotukset; yrittää pitää kaikki tyytyväisinä.

Vaikka tämä käyttäytyminen näyttää ihailtavalta, se estää alkoholistia joutumasta kokemaan juomisensa aiheuttamia epämiellyttäviä seurauksia. Huolehtimalla kaikista velvollisuuksista, jotka alkoholistin itsensä pitäisi tehdä, hän vain mahdollistaa alkoholistin jatkaa juomistaan.

Kapinointi on toinen käyttäytyminen, joka vie huomion pois varsinaisesta perheen riippuvuusongelmasta. Useimmiten tämä kapinoiva henkilö herättää kielteistä huomiota - esimerkiksi, kun alkoholisti huutaa, hän äkkiä kävelee ulos talosta ilman mitään suunnitelmia, eikä koskaan kerro toisille mitään. Kapinointi on tehokas tapa piilottamaan tuskaa, koska se vetää perheen huomion kapinoivaan jäseneen. Vaikka se on vain negatiivista huomiota, he valitsevat sen.

Apaattisuus on puolustuskäyttäytymistä, jota on vaikea selittää, koska yksilö on passiivinen henkilö, joka ei osoita mitään tunteita. Henkilö hiljaa vetäytyy ahdistavasta tilanteesta.

Vaikka on suuri hätä, hänen ulkoinen vasteensa on minimaalista. Apaattisuuden palkkiot ilmenevät itsesäälin ja turvallisuuden tunteina, joita hän kokee. Itseasiassa hän näyttää kehittäneen "minä en välitä" asenteen. Vaikka apaattinen henkilö näyttääkin rauhalliselta, hänen käyttäytymisensä ei rauhoita hänen sisällään tuntemaansa ahdistusta.

Tämä käytös ilmenee usein seuraavasti:

- eristäytyminen toisista

- passiivinen perheen hylkääminen

- toiveajattelu ja haaveilu

Perheen jäsen, joka on apaattinen sallii sairauden edetä. Kieltäytymällä tunnistamasta addiktioon liittyvät ongelmat, hän auttaa säilyttämään harhakuvaa, ettei perheessä ole mitään pielessä.

Auttajan tulisi oivaltaa perheen kokemat valtavat ongelmat ja opettaa heitä toteuttamaan myönteisiä käyttäytymisen muutoksia.

Seuraavassa on joitakin käytännön ohjeita:

SINUN PERHEEN JÄSENENÄ TULISI:

- Oivaltaa, että alkoholismi on sairaus - ei moraalinen heikkous, tahdonvoiman puute tai tahallinen kiusanteko.

- Hyväksyä se. Tämä auttaa suuressa määrin asenteesi muuttamisessa häntä kohtaan. Voit aloittaa yritykset osoittaa huolenpitoa, rakkautta ja myötäelämistä. Tämä puolestaan jouduttaa hänen

toipumistaan.

- Tämä hyväksyntä on vahvasti "sisäistettävä". Ymmärtäminen tai hyväksyminen pelkästään loogisella tasolla ei riitä. Sen täytyy tapahtua tunteiden ja käyttäytymisen tasolla. Se saattaa vaikuttaa aluksi vaikealta, mutta se on mahdollista jatkuvalla yrittämisellä.

- Yritä olla rauhallinen ja kärsivällinen. Tämä vinkki saattaa vaikuttaa epärealistiselta. Mutta se ei ole. Sen voi saavuttaa seuraamalla seuraavia ohjeita:

a) suunnittele päivä kerrallaan

b) älä koskaan liioittele tai vähättele minkään ongelman todel- lisia seurauksia

- Tajua, ettei sairaus kehittynyt hetkessä, joten toipuminenkin kestää aikansa.

- Yritä hyväksyä alkoholistin retkahdukset rauhallisesti ja ymmärtäen, koska ne ovat osa sairautta ja kuuluvat siihen.

- Hyväksy potilas normaalina ihmisenä ja ota hänet mukaan kaikkiin perheen toimintoihin.

- Jaa ongelmasi ja tunteesi jonkun kanssa, johon luotat. Tämä auttaa tuulettamaan negatiivisia tunteita.

- Oivalla, että alkoholismi on etenevä sairaus, joka vaatii ammattitaitoista hoitoa. Se ettei tee mitään on huonoin valinta.

ERÄITÄ ASIOITA, JOITA SINUN EI TULISI TEHDÄ:

- Älä piilota alkoholia. Tämä ei toimi, koska hän kuitenkin saa hankittua aineensa. Tuloksena sinä vain turhaudut.

- Älä väittele tai riitele henkilön kanssa, kun tämä on humalassa; sen kyseleminen, miksi hän juo ei auta; hän vain puolustelee juomistaan kertomalla tekosyitä, jotka eivät ole totta.

- Älä puolustele hänen aineen käyttöään. Jos selittelet hänen aineen käyttöään, hän vain jatkaa, eikä lopeta kuten kuvittelet.

- Älä anna hänen hyötyä haavoittuvuudestasi. Esim. hän saattaa sinut hankalaan tilanteeseen, josta päästäksesi annat hänelle periksi.

- Älä ota vastuuta hänen juomisensa aiheuttamien seurausten peittelystä.

- Älä hyväksy alkoholistin lupauksia. Niitä ei voida pitää, koska hänellä on sairaus, joka vaatii hoitoa.

- Älä yritä rangaista, uhata, lahjoa, saarnata tai vedota tunteisiin.

- Älä tunne syyllisyyttä, jos alkoholistin käytös on sopimatonta.

ONGELMIA, JOITA PERHE KOKEE TOIPUMISEN AIKANA

Kun kemiallinen riippuvuus kehittyy perhesairaudeksi, käytännössä jokainen perheen jäsen tarvitsee jonkinlaista apua toipuakseen.

Jos yksi perheen jäsen yrittää perustavanlaatuista muutosta, se automaattisesti luo taipumuksen myös muiden huomattavaan muutokseen.

Riippuvuus on kehittynyt vuosien kuluessa, eikä se korjaudu hetkessä hoidollakaan. Perheen tulisi varautua pitkään ja tietoiseen toipumisen tapahtumaketjuun. Pikemminkin kuin reagoimalla epätoivolla ja tappiomielialalla, perheen jäsenet voivat auttaa alkoholistia palaamaan raittiuteen. Alkoholista pidättäytyminen on ensimmäinen askel. Seuraavan toipumisen aikana perheenjäsenten on sopeuduttava toisiinsa uudelta pohjalta kun ongelmia ilmaantuu. Roolit ja tehtävät, jotka vaimo on ominut ovat tuottaneet myös tyydytystä, mutta joistakin näistä on nyt luovuttava.

Jotkin riippuvaisuuden aikaiset ongelmat saattavat jatkua myös toipumisen aikana. Keskustelun puute, epätyydyttävä sukupuolisuhde, talouden vaikeudet tai kurinpidon vaikeudet eivät enää johdukaan alkoholismin aiheuttamista paineista tai alkoholistista. Myös puolison tulisi alkaa "omia" ja hyväksyä joitakin perheen ongelmista. Alkuun sopeutuminen on vaikeaa, mutta taatusti mahdollista.

Seuraavassa on joitakin ohjeita, jotka saattavat auttaa:

- On alkoholistin vastuulla pysyä erossa alkoholista. Perheen jäsenten, jotka aikaisemmin ovat suojelleet tulisi tietoisesti pyrkiä pidättymään ottamasta vastuuta hänen juomisensa seurauksista.

- Kaikenaikaa alkoholistia on kohdeltu kuin lasta, ei kuin aikuista. Nyt perheen tulisi tietoisesti pyrkiä hyväksymään hänet vastuullisena aikuisena. Kypsyminen tapahtuu automaattisesti kun ihminen ottaa vastuuta. Jos hänen asteettain annetaan hoitaa pieniä ongelmia, hän huomaa pustyvänsä niihin. Tämä lisää hänen omanarvon tunnettaan. Omaisten tulisi lopettaa auttamasta häntä asioissa,jotka hän voi itse suorittaa. Heidän ei tulisi suojella häntä pieniltä ongelmilta.

- Juoma-aikana perheenjäsenet eivät luottaneet häneen. Nyt toipumisen aikana heidän tulisi erityisesti yrittää oppia luottamaan häneen asteettain.

- Normaalisti perheejäsenet odottavat, että hoidon jälkeen alkoholisti muuttuu täysin hyväksi. Jos näin on he pettyvät. Monet hänen alkoholismin aikana kehittyneet puutteensa ilmenevät vielä toipumisen alkuvaiheessa. Tämän oivaltaminen estää heitä odottamasta mahdottomia.

- Hoidon jälkeenkin toipumisen alkuvaiheessa hänen saattaa olla vaikea keskittyä, hänen ajattelunsa on häiriytynyttä ja hänen taitonsa epävarmoja.

- Perheenjäsenillä on jatkuva pelko siitä, että toipuva alkoholisti retkahtaa uudelleen. Heidän voi olla hyvin vaikea "luopua" pelostaan. Tämän seurauksena he "huolehtivat" alkoholistista ja yrittävät kovasti säilyttää rauhan ja välttää riitoja. Tämän perheen asenteen tulisi muuttua. Heidän tulisi odottaa myötä- ja vastamäkiä toipumisen aikana, koska todellinen raittius tai täydellinen toipuminen voi kestää vuosia.

- Perheen jäsenten on tavallisesti vaikea luopua kaikista velvollisuuksistaan. Kun alkoholisti joi, kaikkia vastuu oli vaimolla. Hänellä oli kaikki valta. Naapurit kadehtivat hänen kykyään selvitä kaikista ongelmista.

- Kun potilas alkaa toipua, hän saattaa alkaa ottaa monia vaimon

aikaisemmin hoitamia tehtäviä itselleen, jolloin vaimon merkitys

vähenee ja tämä voi olla vaimolle kova paikka. Hänen tulisi ennakoida tämä muutos ja hyväksyä se. Tämän lisäksi hänen tulisi

aktiivisesti ottaa mies mukaan kaikkiin perheen toimiin.

- Ongelmien aikana perheen keskustelusysteemi ei pelannut. Molemminpuolinen keskusteluyhteys on välttämätön toipumiselle. Alkoholisteilla on syyllisyyden tunteita myös toipumisen aikana. Siksi heidän on alkuun vaikea keskustella normaalisti mistään. Auttaa paljon, jos perheen jäsenet tekevät aloitteen ja alkuun yrittävät hyväksyä hänet ja keskustella hänen kanssaan. Tämä vahvistaa perhettä.

- Kun alkoholisti jättää viinan, hänen ruokahalunsa lisääntyy. Hän

suorastaan ahmii ja korvaa näin todellisia puutteita ja hakee myös

tyydytystä tätä kautta. Tämä on normaalia.

- Toipumisen aikana perheen voi olla vaikea alkuun osallistua sosiaaliseen elämään, mutta tähän tulisi aktiivisesti pyrkiä.

Lopuksi:

Alkoholisti ja hänen perheensä ovat molemmat loukkaantuneet ja kriisissä. Perheen sisällä on vaikea stressi, kielteisiä tunteita ja kasvavia ongelmia. Potilas tarvitsee ensisijassa hoitoa alkoholismiin, perheenjäsenet tarvitsevat hoitoa häiriytyneisiin toimintamalleihinsa. Hoitomuodot voivat vaihdella, mutta tarve kunkin perheenjäsenen roolin tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja hyväksymiseen on ehdottoman tärkeää koko perheen toipumiselle.

Kuinka kauan se kestääkin, toipuminen on vaivan arvoista. Kannattaa toistaa:

- kemiallinen riippuvuus on perheongelma ja toipuminen perheen velvollisuus.

KIRJALLISUUTTA:

1. James E Burgin, Guidebook for family with Alcohol Problems, Hazelden Publications, 1982.

2. Chemical dependency and Recovery are a family affair, Johnson Institute, Minnesota, USA, 1979.

3. Melody Beattie, Co-dependent no more, 1987.

4. Sharon Wegscheider, The family trap, 1976.

5. Mary M, Family Denial, Hazelden Publications, 1985.

6. Donald E Meeks, DSW - Alcoholism and the family, 1985.

Alkoholistien lapset

Alkoholismi on perheen sairaus, joka ei vaikuta vain alkoholistiin, vaan jokaiseen hänen kansaan elävään perheen jäseneen. Se vaikuttaa lapsiin samalla voimalla kuin aviopuolisoon ja tosiasiassa jopa enemmän. Aikuiset voivat valita puolisonsa; joten he voivat myös jättää tämän. Lapsilla ei ole valinnan mahdollisuutta eikä liikkuvuutta voidakseen tulla ja lähteä vanhempi-lapsi suhteesta. Kun puoliso tuntee olevansa ansassa, lapsi on ansassa. Puoliso on tunteen tasolla avuton, kun taas lapsi on sekä tunteen että tilanteen tasolla avuton.

Milloin lapsi menettää lapsuutensa?- kun hän elää alkolistisen vanhempansa kanssa. Muille hän näyttää tavalliselta lapselta, joka pukeutuu kuin kuka tahansa lapsi, kävelee kuin kuka tahansa lapsi kunnes he pääsevät kyllin lähelle huomatakseen surun häivähdyksen hänen silmissään tai huolestuneen katseen hänen kulmillaan.

Hän käyttäytyy kuten lapsi- mutta hän ei todella nauti; hän vain puurtaa. Hänellä ei ole samaa spontaanisuutta kuin toisilla lapsilla. Mutta kukaan ei todella havaitse sitä. Vaikka he havaitsisivatkin sen, he eivät luultavasti ymmärtäisi.

Tosiasia on ettei hän koskaan tunne kuin lapsi. Hän ei ole koskaan kokenut miltä lapsena olo tuntuu. Jokainen normaali lapsi on viaton, kaunis, herkkä olento- pursuten energiaa, osoittaen ja saaden rakkautta herkästi; ilkamoiva, leikkisä, tehden työtä hyväksymisen ja palkkion vuoksi, mutta aina tehden vain niin vähän kuin on tarpeellista. Tärkein asia on, että hän on aina huoleton.

Vastakohtana alkoholistin lapsi ei ole huoleton pienokainen - hän on usein vetäytynyt lapsi, joka ei koskaan häiritse ketään. Hän vetäytyy nurkkaan. Vaikka hän ei todella halua piiloutua, hän aina vaistomaisesti vetäytyy kuoreen, toivoen joskus tulevansa huomatuksi. Mutta hän on voimaton tekemään mitään sen hyväksi.

Alkoholistiperheen lapset ovat yleensä laiminlyötyjä, koska kaikki huomio kiinnitetään joko alkoholistiseen vanhempaan tai hänen alkoholismiinsa.Alkoholistin itsekeskeinen, yhteistyökyvytön ja tuhoava käyttäytyminen ottaa kaiken, mitä lapsi kaipaa - huomion. Samanaikaisesti lapsi oppii olemaan keinuttamatta venettä, kehittämästä mitään toiveita tai tarpeita. olemaan esittämättä vaatimuksia. Nämä lapset kadottavat itseytensä - tosiasiassa heillä ei koskaan ollut mahdollisuutta kehittää sellaista. He ovat tilanteen uhreja ja yrittävät aina miellyttää ihmisiä.

Ryhmänä alkoholistien lapsilla esiintyy enemmän tunne-elämän ongelmia, kuten ahdistuneisuutta, stressiä ja masennusta. Heillä on myös paljon kouluvaikeuksia - keskittymiskyvyttömyyttä, kurittomuutta ja koulupinnausta. He kokevat kaikenlaisia sopeutumisvaikeuksia.

Tunne-elämän ja sopeutumisvaikeuksien ohella alkoholistien lapsilla esiintyy enemmän lääketieteellisiä ongelmia - sikiön alkoholioireyhtymää, ylivilkas lapsi oireyhtymää ja taipumusta alkoholismiin.

ALKOHOLISTISTIEN LASTEN KOHTAAMIA ONGELMIA

ROOLIMALLIN PUUTE

Yksikään lapsi ei syntyessään omaa mallia käyttäytymisen arviointiin, sosiaalisiin taitoihin ja moraalisiin arvoihin. He oppivat siitä, mitä näkevät. Alkoholistisessa perheessä, he eivät näe muuta kuin syyllisyyttä, puolustelua, kieltämistä, aggressiivisuutta ja toistuvaa kielteistä käyttäytymistä. Lapsella ei ole kokemusta muusta kuin haukkumisesta ja lyömisestä. Hänellä ei ole mittatikkua, jolla määritellä mitään tilannetta.

Alkoholisti isä on toisinaan hyvin rakastava ja lämmin. Hän on kaikkea mitä isältä odotetaan - huolehtivainen, kiinnostunut, luvaten kaikkea mitä lapsi haluaa. Lapsi tuntee, että häntä rakastetaan.

Mutta toisinaan sama isä on täysin erilainen. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin hän on juovuksissa. Hän ei tule ensinkään kotiin; lapsi odottaa ja on huolissaan. Kun hän tulee kotiin, hän aloittaa riidan ja lapsi on peloissaan. Lapsi ei tiedä mitä tehdä. Hän on epävarma mitä seuraavaksi tapahtuu, ja hän tuntee itsensä epätoivoiseksi. Isä on unohtanut kaikki lupauksensa. Lapsi tuntee tilanteen oudoksi.

Isän käytös opettaa lapselle, että suuttumus tarkoittaa väkivaltaa ja että väkivalta ja rakkaus kulkevat yhdessä; lapsella ei ole mitään tilaisuutta oppia, että vain hellyys ja rakkaus kulkevat yhdessä. Jos lapsi hylkää väkivallan selviytymismekanismina, hän ei kykene löytämään mitään sen tilalle. Hän ei ole oppinut mitään muuta keinoa käsitellä suuttumusta ja hän on hylännyt ainoan tavan, jonka hän on oppinut. Näin on syntynyt aukko lapsen käyttäytymiseen. Tämä aukko täyttyy vääjäämättä passiivisuudella ja avuttomuudella.

VALEHTELU

Alkoholistin lapset valehtelevat kun olisi yhtä helppoa kertoa totuus.

Valehtelu on perusasia alkoholistisessa perheyhteisössä. Se alkaa epämiellyttävien tosiasioiden kieltämisenä, peittelynä, rikottuina lupauksina ja ristiriitaisuuksina.

Alkoholistien puolisot elävät valheiden kanssa ja alkavat lopuksi kertoa niitä. He valehtelevat peitelläkseen alkoholismia ja suojellakseen perheen kunniaa. Valehtelu on päämäärätietoista ja alkaa hyvässä tarkoituksessa. Valehtelemisesta tulee sopeutumisvaste. Lapsi kuulee paljon lupauksia alkoholisti-isältään. Kaikki nämä osoittautuvat valheiksi. Siksi lapsi oppii, että on oikein valehdella. Se tekee hänen elämänsä paljon helpommaksi. Totuuden arvo menettää täysin merkityksensä.

Jos he joutuvat kohtaamaan totuuden, he menevät aidosti sekaisin, sekä uskomattomuuden että totuuden käsitteen vuoksi. Heidän valehtelemisensa ei johda huonoon omaantuntoon. koska he eivät todellakaan näe mitään väärää valheissa. Tosiasiassa he luultavammin tuntevat syyllisyyttä totuuden kertomisesta, jos tämä vaikuttaa johonkin heille tärkeään henkilöön. Paradoksaalinen sanoma luo vain epävarmuutta eikä halua rehellisyyteen.

KIELTÄMINEN

Kieltäminen saa erilaisia muotoja - ongelmien kieltäminen johtaa noiden ongelmien tuottamien tunteiden kieltämiseen.

Rehellisyys traumaattisissa tilanteissa aiheuttaa usein epämukavuutta. Siksi nämä lapset oppivat vähättelemään ja järkeilemään seurausten pelosta, jos he kertovat totuuden. Usein kun lapsi kertoo totuuden hänelle sanotaan, että se mitä hän näkee ja kertoo ei ole täsmälleen niin.

"Isäsi ei ole humalassa. Hän on vain masentunut. Hän on flunssassa."

Vanhempien selittely ja vähättely toimivat täydellisenä roolimallina, kun lapsi itse alkaa oman selittelyn, vähättelyn ja kieltämisen prosessinsa.

Suuttumuksen tukahduttamista käytetään tappelun välttämiseksi, toivon tukahduttamista pettymysten välttämiseksi ja kiintymyksen tunteiden tukahduttamista torjumisen välttämiseksi.

OMANARVONTUNTEEN MENETYS

Tämä lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi. Hänellä on hyvin matala itsetunto. Mitatakseen itsetuntoaan ihmisen on tunnettava itsensä itseksi. Tämä lapsi ei valitettavasti omaa itseyttä. Hän päättelee, mitä hän on, ympärillään olevien tärkeiden ihmisten palautteesta. Tämä palaute on yleensä kielteistä ja hän sisäistää nämä sanomat. Toisinaan lapsi saa kaksoissanomia, toinen kumoten toisen. Hän ei tiedä kumpi osa on totta; joten toisinaan hän ottaa yhden osan ja toisinaan toisen.

Mitä hyvänsä lapsi tekee, se ei ole kyllin hyvää. Aina on joku, joka löytää vikaa hänestä. Lapsi ei usko, että hän kykenee tekemään mitään oikein, kuinka kovasti hän yrittääkään. Lyhyesti, hän tuntee itsensä täysin kyvyttömäksi, arvottomaksi ja alhaiseksi.

MASENNUS

Tämä on masennus, joka nousee "deprivaatiosta". Vanhempien huomio ei koskaan kohdistu lapseen. Se kohdistuu aina muualle. Ei ole ketään, jonka kanssa lapsi todella voisi jakaa ongelmansa. Myöskään ei-alkoholisoitunut äiti on usein saavuttamattomissa tai liian väsynyt ja masentunut kohdatakseen lapsen. Lapsi kärsii yksin. Hän oppii, että kun hänellä on tarve, ei ole ketään häntä varten.

Ei ole ainoastaan puutetta ihmisestä, joka jakaisi hänen kanssaan ongelmat,mikä on elintärkeää terveelle lapsen kehitykselle, vaan myös suunnaton ahdistus, jonka aiheuttaa ryhtyminen tehtäviin, jotka vaativat suunnattomasti enemmän taitoja, tietoja ja kokemusta kuin hänellä on. Nämä lapset kehittävät varhaiskypsyyden, joka peittää tyydyttämättömät, mutta vähentymättömät lapsuuden tarpeet.

Sekä tehtävän suunnattomuus että sen tulokset, kyvyttömyys muuttaa asioita ja toivoton tilanne aiheuttavat kroonisen masennuksen. Tämä masennus väistämättä johtaa avuttomuuden, itsesäälin, itseinhon, yksinäisyyden ja kyvyttömyyden tunteisiin.

PELKO

Alkoholistien lapsia kohdellaan usein samoin viileän muodollisesti ja etäisesti, kuten aikuiset kohtelevat toisiaan. Ei ole sylittelyä ja halaamisia ja lapsi oppii suhtautumaan fyysiseen lämpöön epäillen samalla kuitenkin kaivaten sitä. Itsekontrollin naamion alla on yksinäinen pelokas lapsi, joka janoaa huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta.

Kyvyttöminä selviytymään niistä suunnattomista ongelmista, jotka ympäröivät heitä ja heidän perhettään, heidän on pakko omaksua tiettyjä rooleja, jotka joko työnnetään heille tai jotka he vapaaehtoisesti omaksuvat.

Lapset, jotka ovat kasvaneet huonosti toimivissa kodeissa tyypillisesti näyttelevät yhtä tai useampaa roolia perheen rakenteissa. Nämä roolit voidaan tunnistaa seuraavasti: Vastuuntuntoinen lapsi, Sopeutuja, Sovittelija ja Purkautuva lapsi. Kunkin roolin omaksuminen johtaa väistämättä kielteisiin seuraamuksiin. Useimmat ihmiset huomaavat helposti kolmen ensimmäisen roolin vahvuudet, mutta heiltä jää huomaamatta kunkin roolin puutteet.

Arvioikaamme kuinka nämä lapset sysätään aikuisen rooleihin.

VASTUUNTUNTOINEN LAPSI

Vastuuntuntoinen lapsi yleensä ottaa vanhempien vastuun. Tämä lapsi huolehtii stabiliteetista perheessä ja tekee elämän helpommaksi vanhemmilleen huolehtimalla muista lapsista.

Tämä lapsi on hyvin järjestelmällinen ja päämäärätietoinen. Hän on taitava suunnittelussa ja toisten käsittelyssä saadakseen asiat järjestettyä. Hän varmistaa aina, että toiset antavat hänen olla johdossa. Hän on usein riippumaton, varma ja pystyvä toimimaan sekä saattamaan asioita loppuun. Mutta koska nämä saavutukset eivät johdu hänen tahdostaan vaan välttämättömyydestä selviytyä niihin yleensä liittyy hinta, joka varhaiskypsyydestä on maksettava.

Esimerkiksi, lapsi toimii vanhempana, huolehtii kotitöistä ja nuoremmista sisaruksista. Tämä lapsi keittää ja ruokkii nuoremmat perheessä ja vieläpä huolehtii isästä, kun tämä palaa juopuneena kotiin.

Ulkopuoliselle tämä lapsi vaikuttaa erinomaiselta pikku lapselta. Mutta tosiasia on, etteivät he näe koko kuvaa. Nämä lapset huolehtivat ja auttavat aikuisia (alkoholisti isää tai ei-alkoholistista äitiä), jotka esittävät kyvyttömien lasten rooleja. Vaikka näitä lapsia ei kohdella etäisesti, he eivät koskaan pääse kokemaan mitä fyysinen ja henkinen riippuvaisuus tarkoittaa. Heidän ainoa kokemuksensa fyysisestä kosketuksesta vanhempiinsa voi olla juopuneen isän kantaminen, hänen oksennuksensa peseminen, hänen tuhriutuneiden vaatteidensa vaihtaminen tai hänen raahaamisensa vuoteeseen.

Kun heiltä evätään huolehtiminen, apua ja ohjaus, jota he epätoivoisesti kaipaavat ja jonka he kiistattomasti ansaitsevat, heiltä täysin kielletään heidän lapsuutensa, ja heille sälytetään kaikenlaista mahdottomia tehtäviä. Rakastettuna oleminen sekoittuu epätoivoisesti tarvittuna olemiseen, lämpö sekoittuu huolehtimiseen, spontaanisuus sekoittuu epäjohdonmukaisuuteen ja läheisyys sekoittuu tukahduttamiseen.

SOPEUTUVA LAPSI

Sopeutuva lapsi oppii sopeutumaan ja hoitamaan minkä hyvänsä tilanteen. Tämä lapsi ei ajattele tilannettaan eikä näytä ulospäin mitään tunteita siitä.

Sopeutuva lapsi on huomannut helpommaksi olla kyselemättä, ajattelematta tai reagoimatta mitenkään siihen, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sopeutujat eivät yritä muuttaa, estää tai lievittää mitään tilannetta. He vain yksinkertaisesti sopeutuvat - tämä on, he tekevät kuten käsketään. He irrottautuvat niin paljon kuin mahdollista tunnetasolla, fyysisesti ja sosiaalisesti.

Esimerkiksi lapselle on luvattu uusia vaatteita syntymäpäiväksi. Myöhemmin, kun isä keksii tekosyyn, ettei osta uusia vaatteita, hän yksinkertaisesti hyväksyy tekosyyn ja sopeutuu tilanteeseen. Lapsi on oppinut, että paras tapa säilyttää rauha perheessä on hyväksyä toisten määräykset kyselemättä.

He oppivat, että kaikki tunteiden osoittaminen on väärin, ja kohtaa paheksuntaa, vihamielisyyttä tai torjumista. Välttääkseen tällaisen rangaistuksen, he oppivat tukahduttamaan tunteensa.

Heidät luullaan usein olevan "hyvin sopeutuneita" sanan todellisessa merkityksessä tai ettei perheen kaaos vaikuta heihin. Keinotekoisen käyttäytymisen omaksuminen ei ole edullista täyden emotionaalisen kehityksen kannalta, näyttipä se kuinka hyvältä tahansa.

Kun tällaiset lapset kasvavat, heistä tulee ympärillään olevien manipuloivien ihmisten uhreja. He eivät voi puolustautua silloinkaan, kun huomaavat tulevansa hyväksikäytetyiksi. Siksi he joutuvat uhrin asemaan monin tavoin kotona, työssä ja sosiaalisissa suhteissaan.

SOVITTELEVA LAPSI

Sovittelija menee askelta pidemmälle kuin sopeutuja. Hän ennakoi ympärillään olevien ihmisten ongelmat ja yrittää auttaa heitä, välittämättä siitä, että joutuu itse kärsimään näin tehdessään.

Tämä lapsi on aina touhussa huolehtien kaikkien muiden tunne-elämän tarpeista. Lapsi auttaa veljeään olemaan tuntematta itseään loukkaantuneeksi tai pettyneeksi. Tämä lapsi puuttuu tilanteisiin ja varmistaa, ettei kukaan muu lapsi ole liian kauhuissaan kodin "karjumiskohtauksen" jälkeen. Tämä on lämmin, herkkä, kuunteleva ja välittävä lapsi, joka osoittaa määrätöntä muiden auttamiskykyä. Sovittelijalle selviytymisen ydinkysymys on toisten pelkojen, surullisuuden ja syyllisyyden poistaminen.

PURKAUTUVA LAPSI

Muutaman alkoholistiperheiden lapsista tulevat hyvin vihaisiksi ja hyvin varhain. He ovat epävarmoja ja peloissaan, ja he purkavat epävarmuutensa tavoilla, jotka aiheuttavat heille paljon kielteistä huomiota. He joutuvat tavallisesti vaikeuksiin kotona, koulussa ja jopa naapureidensa kanssa. Nämä lapset huutavat jatkuvasti "jotakin on vialla kaikkialla". Nämä lapset päätyvät kapinallisiksi,- osoittavat rikollisia taipumuksia, saavat kiukunpurkauksia ja keskeyttävät koulunsa.

ALKOHOLISTIKODIN KOLME KIRJOITTAMATONTA SÄÄNTÖÄ

Alkoholistien lapsia hallitsee kolme kirjoittamatonta sääntöä

- Älä puhu

- Älä luota

- Älä tunne

Älä puhu

Nämä lapset eivät koskaan kerro eivätkä puhu vapaasti mistään, mitä tapahtuu kotona. Mistään kaoottisesta tilanteesta kotona, kuten huutamisesta, itkemisestä tai vieläpä fyysisestä pahoinpitelystä ei koskaan keskustella ystävien, opettajien tai sukulaisten kanssa.

Älä luota

Alkoholistien lapset eivät koskaan kehitä luottamusta, koska heidän vanhempansa ovat epäjohdonmukaisia ja ennalta arvaamattomia. He kuulevat aina vain valheita ja rikottuja lupauksia. Ei ole mitään näkyvää luottamuksen mallia. Ei ole mitään käsitystä luottamuksesta arvona. Toisaalta luottamus nähdään aina temppuna tai ansana.

Vanhemmat eivät koskaan suo fyysistä, tunne-elämän tai psykologista tukea lapsilleen. He eivät koskaan tee, mitä lupaavat. Lupauksia on paljon, mutta ne eivät koskaan toteudu.- Ne oli kaikki vain valheita. Selitys seuraavana aamuna on aina "Teen sen myöhemmin, en nyt!".

"Myöhemmin" ei tullut koskaan, sanoma lapselle on, "unohda koko homma- älä usko enää kehenkään - älä luota kehenkään!".

Älä tunne

Näillä lapsilla ei ole mallia tunnistaa tunteita. Vanhemmat tukahduttavat tunteensa ja lakkaavat keskustelemasta niistä eikä lapsilla ole mahdollisuutta kehittää riittävää sanavarastoa "tunne- sanoista" kuvatakseen tunteitaan.

Ei ole ylipäätään mitään mallia sopivaan tunteiden ilmaisuun, ja itse tunteisiin liittyy kielteinen näkemys. Usein, kun paine kotona kasvaa, tämä asenne tulee avoimeksi. Lapsia neuvotaan olemaan puhumatta isänsä juomisesta ja sen ongelmista ja seurauksista. Suorat nuhteet tunteiden ilmaisemisesta ovat myös tavallisia.

Näitä nuhteita edeltää aina tunnekuohu ja ne eivät ainoastaan rajoita lapsen tunteiden ilmaisua, vaan leimaavat tunteet vääriksi, sopimattomiksi ja tuhoisiksi. Alkuun lapsi oppii, että tunteiden ilmaisu on väärin. Lopulta lapsi päätyy uskomaan, että itse tunteminen on väärin.

Lapsi oppii vaistomaisesti, ettei hän voi jakaa tunteitaan alkoholistisen isänsä tai yliväsyneen äitinsä kanssa.

Lapsi oppii myös, että tunteiden ilmaiseminen kohtaa paheksuntaa, vihamielisyyttä tai torjumista. Välttääkseen sitä, mitä voidaan pitää vain rangaistuksena, lapsi oppii peittämään tunteensa.

Meidän on muistettava, että alkoholismi tuottaa tietynlaista käyttäytymistä, ei tietynlaisia ihmisiä.

- Alkoholistien lapset hautautuvat niin paljon toisten ihmisten ongelmiin, ettei heille jää aikaa huomata omia ongelmiaan ja ratkoa niitä.

- He välittävät niin syvästi, ja usein tuhoisasti, ympärillään olevien ihmisten ongelmista, että he aina unohtavat kuinka huolehtia itsestään.

- He tuntevat vastuuta niin paljosta, koska ihmiset heidän ympärillään tuntevat niin vähän vastuuta.

- Alkoholistien lapset ovat alkoholismin säälittäviä uhreja. He eivät juo, mutta ovat alkoholin uhreja. He kokevat kivun ja tuskan ilman alkoholin puuduttavaa vaikutusta.

- Nämä lapset ovat uhreja, jotka rimpuilevat epätoivoisesti päästäkseen eroon tuskastaan ja epävarmuudestaan. Nämä viattomat uhrit tarvitsevat suunnattoman määrän ymmärtämystä, lohdutusta, huolenpitoa, tietoa ja ennen kaikkea tukevaa psykologista hoitoa.

Juva 4.1.90 Matti Rossi

KIRJALLISUUTTA:

1. Cathlene Brooks, The secret everyone knows, Kroc Foundation, San Diego, 1981.

2. Janet Geringer Woititz, Adult Children of Alcoholics, Published by Health Communication, USA, 1983.

3. Claudia Black, repeat after me, MAC Printing and Publications, Colorado, 1985.

4. Jael Green Leaf, Co-Alcoholic/Para Alcoholic, New Orleans, 1987.

TOIPUMINEN

Kemiallisesti riippuvaisella henkilöllä toipuminen alkaa ryypystä tai aineista pidättäytymisestä. Tämän pidättäytymisen tulisi olla täydellistä ja elinikäistä. Tämän lisäksi siihen tulisi yhdistyä terve ajatusten ja tunteiden sopeutuminen saavuttamaan tasapaino ja harmonia elämän ympäristön suhteen. Toipuminen ilmenee elämän merkittävien puolien sopusuhtaisena järjestyksenä.

- Fyysinen toipuminen

- Psyykkinen toipuminen

TOIPUMINEN

- Käyttäytymisen toipuminen

- Sosiaalinen toipuminen

Toipuminen tarkoittaa elämän hallinnan parempaa oppimista; se tarkoittaa taloudellisten ongelmien hallinnan tehokkaampaa oppimista; se merkitsee "laadukkaan" elämän viettämistä.

Siksi on tärkeää, että toipuva alkoholisti työstää päivittäisen järjestelmällisen ohjelman ja toteuttaa sen. Hänellä tulisi olla tehokas ohjelma, joka luo suuntaviivat "tehokkaalle ajattelulle, päättelylle, ongelmien ratkaisulle, tunnereaktioiden säätelylle ja ajan ja päivittäisten toimintojen järjestelylle".

Osana järjestelmällistä suunnitelmaa kemiallisesti riippuvainen henkilö käy läpi selvästi määritellyt ja selkeät toipumisen vaiheet. Kukin toipumisen vaihe vaatii oman toimintasuunnitelmansa. Epätäydellisyys hoidon missä hyvänsä vaiheessa - varhais-, keski- tai myöhäisvaiheessa - johtaa automaattisesti relapsiin.

ONGELMAT ENNEN HOITOA

Ennen kuin potilas haki ammatillista apua, aineesta riippuvaisen ei tarvinnut kohdata mitään kriisiä, joka johtui hänen sopimattomasta aineiden käytöstään täysin yksin. Hänen työnantajansa, vaimonsa, vanhempansa tai joku muu hänen lähellään oli aina peittämässä seurauksia ja ottamassa vastuuta hänen addiktionsa luomista ongelmista.

Tämä mahdollisti hänen juomisensa tai aineiden käyttönsä jatkamisen. Kun hänen työnantajansa, perheensä jäsenet tai ystävät lakkasivat peittelemästä hänen aineiden käytöstään johtuvia seurauksia, hänen oli pakko kohdata ne suoraan - täysin yksin. Hän ei kyennyt selviämään kriisistä. Hän vajosi "pohjaan". Tämän "motivoivan kriisin" seurauksena hän haki apua.

Tässä vaiheessa hänelle tärkeät ihmiset rohkaisivat häntä lähtemään hoitoon. He puuttuivat asiaan ja motivoivat häntä hakemaan apua. Tavallisesti ihmiset, jotka puuttuvat asiaan ovat hänen työnantajansa (Ammatillinen puuttuminen), perheensä (Perheen puuttuminen) tai lääkäri (Lääketieteellinen puuttuminen).

VAKAUTTAMINEN (TOIPUMISEN ALKAMINEN)

Tämä jakso alkaa katkaisulla. Sitä seuraa motivoiva haastattelu. Tämän jakson aikana potilas asteittain tasapainottuu fyysisesti ja psyykkisesti, niin että hän tunnistaa kriisinsä ja sen lähtökohdan - nimittäin aineiden väärinkäyttönsä. Hänen on tasapainotuttava täydellisesti, neurologisesti ja psyykkisesti. Fyysinen hyvinvointi, jonka hän kokee katkaisun jälkeen saattaa saada hänet tuntemaan, että hän on normaali ja hän saattaa alkaa kuvitella, että hän voi yrittää kontrolloitua juomista tai aineiden käyttöä.

Tässä vaiheessa potilas ei ole voinut hankkia riittävää tietoa sairaudesta kyetäkseen tekemään päätöksensä yksin. Hän tarvitsee ohjantaa.

Hän voi olla hämmentynyt ja etsii vastauksia. Jos hän ei saa informaatiota ja ohjausta välittömästi, hän alkaa keksiä omia vastauksiaan. Useimmissa tapauksissa nämä ovat luultavasti osa hänen alkuperäistä kieltämismekanismiaan. Hän saattaa luoda uudelleen omat järkeistyksensä ja kiinnittyä niihin.

Vakauttaminen ei ala pelkästään riittävien tietojen antamisesta potilaalle. Se tosiasiallisesti alkaa TERAPEUTIN ASENTEESTA.

Hoitajan tulisi tarjota positiivinen tuki, luottamus ja rohkaisu. Potilaan ei tulisi tuntea, että häntä tuomitaan tai halveksitaan. Kun hän tajuaa, että on tuomitsemattomia ihmisiä, jotka ovat valmiit hyväksymään hänet ja uskomaan häneen, hän alkaa automaattisesti uskoa itseensä.

Häntä tulisi rohkaista ilmaisemaan tunteitaan. Vaikka hän vaikuttaa hätääntyneeltä ja sekavalta, hän alkaa toimia kootakseen itsensä. Hän alkaa vähitellen tajuta, etteivät hänen ajatuksensa aina ole olleet todellisuuden mukaisia.

Potilaan lisäksi perhe ja muut asianosaiset ovat myös poissa tasapainosta, peloissaan, loukkaantuneita ja vihaisia. Näin myös hänen perheensä tulisi olla osa hoito- ja toipumisprosessia. Myös heidän tulisi päästä tasapainoon yhtä matkaa potilaan kanssa.

VARHAINEN TOIPUMINEN

Niin pian kuin alkutasapainotus on saavutettu, tulisi tehdä intensiivinen diagnostinen selvitys, ja potilaalle tulisi antaa tietoa kemiallisen riippuvuuden sairaudesta ja hänet tulisi informoida siihen liittyvistä ongelmista, jotka todennäköisesti jatkuvat vielä toipumisen aikanakin. Jos perheen tai työnantajan puuttuminen oli tapahtunut aikaisemmin kriisin seurauksena, nuo tapahtumat tulisi kertoa hänelle, toistuvasti, jos tarpeen tänä aikana. Tämä sen vuoksi, että kemiallisesti riippuvalla on todennäköisesti muistihäiriöitä ja hän on luultavasti tähän mennessä unohtanut, mitä on tapahtunut aikaisemmin. Niinpä näiden tapahtumien kertominen uudelleen auttaa häntä muistamaan ne ja tulemaan tietoiseksi koko tapahtumien taustasta tietyllä varmuudella.

KESKITOIPUMINEN

Varhaisen toipumisen aikana tehdyn diagnostisen selvityksen voimakkaan vaikutuksen tulisi motivoida hänet ilman pienintäkään epäilystä päättämään toipua täysin. Sen tulisi antaa hänelle vakaumus siitä, että hänen epänormaali aineiden käyttönsä on perussyy kaikkiin hänen ongelmiinsa.

Tähän mennessä potilaan tulisi tuntea itsensä vakuuttuneeksi siitä, että HOITO ON EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ ja että on myös mahdollista toipua täysin. Hän voi aavistaa ja tunnetasolla hyväksyä ne ongelmat, jotka hän kohtaa toipumisen aikana. Ristiriita hänen mielensä ja tunteidensa välillä on voinut ratketa. Hän on vakuuttunut siitä, että toipuminen on vaivan arvoinen. Tässä vaiheessa hänen tulisi kyetä muodostamaan järjestelmällinen elämän suunnitelma aivan itsekseen.

Valitettavasti monet potilaat tulevat tähän hoidon vaiheeseen ilman, että he ovat saattaneet loppuun vakauttamis- ja esihoitojaksoja. Tämän seurauksena he eivät pysty selviytymään keskihoitojakson vaatimuksista. Vaikka he yrittävät kovasti, he epäonnistuvat varmasti. He eivät epäonnistu niinkään siksi, etteivätkö he haluaisi toipua, vaan pikemminkin siksi, ettei heitä ollut valmisteltu astumaan tähän toipumisen vaiheeseen.

Tässä yhteydessä useimmat hoitajat syyttävät potilasta hänen epäonnistumisestaan ja konfrontoivat hänet epäsupportiivisesti. Tämän seurauksena, parhaista aikomuksista huolimatta, hoidosta tulee tuloksetonta. Tällainen konfrontaatio joko vahvistaa potilaan kieltämismekanismia tai saa hänet vain mukautumaan ilman, että tapahtuu mitään muutosta käsityskyvyssä tai asenteissa.

MYÖHÄINEN TOIPUMINEN

Tämän jakson aikana aineiden väärinkäyttöön liittyvät ongelmat tunnistetaan erillisinä ongelmina muista aineiden käytöstä riippumattomista elämän ongelmista. Hän on kehittänyt myös toimivan riippumattoman persoonallisuuden, joka auttaa häntä selviytymään ongelmistaan paremmin. Hänen tulisi myös rakentaa uudelleen hengelliset arvonsa. Hänen huomionsa tulisi suuntautua vahvasti kohti laadukasta elämää.

YLLÄPITOVAIHE

Kemiallinen riippuvuus on krooninen sairaus. Sairauden tärkein ominaisuus on, että se luo kemiallisesti riippuvassa taipumuksen palata vanhoihin elämäntapoihinsa ja halun käyttää ainetta tai järkeistää tai paeta ongelmia. Jotkut tämän sairauden piirteet jatkuvat myös toipumisvaiheen aikana. Raittius voi säilyä vain, jos potilas tajuaa välttämättömyyden pysyä erossa aineista koko elämänsä sekä laatii järjestelmällisen päivittäisen ohjelman ja panee sen toimeen. Laiminlyönti näiden vaatimusten toteuttamisessa johtaa ehdottomasti retkahdukseen.

Hoitajan täytyy auttaa kutakin yksilöä valmistelemaan järjestelmällisen suunnitelman omien tarpeidensa pohjalta. Hänet tulisi myös motivoida hakemaan apua AA:sta ja hänelle tulisi kertoa, että jatkuvat seurantakäynnit hoitajan luona ovat ehdottoman välttämättömiä.

Kemiallinen riippuvuus on "elinikäinen sairaus...Seurauksena hoitoresurssien puutteesta, jotka on suunniteltu vastaamaan varhais- ja myöhäistoipumisen vaateisiin, monet potilaat retkahtavat huolimatta heidän rehellisistä ponnisteluistaan säilyttää raittius. Huolimatta heidän parhaista yrityksistään auttaa potilaitaan, monet ammattiauttajat epäonnistuvat, ei siksi että he olisivat taitamattomia, vaan yksinkertaisesti siksi, että he eivät tunne toipumisprosessin pitkäaikaista kehityskulkua."

TEKIJÖITÄ JOTKA HANKALOITTAVAT TOIPUMISTA

On olosuhteita ja tilanteita, jotka komplisoivat normaalia toipumista. Hankaluuksia kokeville potilaille tulisi antaa erikoistunutta hoitoa, joka sopii juuri heidän erityisongelmiinsa.

Jos potilas ei vastaa hoitoon, tulisi heti tehdä yksityiskohtainen arviointi kaikkien mahdollisten komplikaatioiden toteamiseksi, jotka saattaisivat häiritä hänen toipumiskykyään. Muutamia usein tavattuja komplikaatioita käsitellään seuraavassa:

VAKAVAT ONGELMAT, JOITA KOETAAN RAITTIUDEN AIKANA

ÄKILLINEN VIEROITUSOIREYHTYMÄ

Toipuminen alkaa aineen poistamisella kehosta. Tänä aikana äkillinen vieroitusoireyhtymä voi ilmetä kahdella tavoin.

1. Se ilmenee keskushermoston kiihotusoireina ja esiintyy vapinana, harhoina, deliriumina tai kouristuksina.

2. On sisäistä hätää ja sisäistä kiihottumista. Fyysinen stressi lisääntyy, verenpaine kohoaa ja pulssi sekä hengitys kiihtyvät. Lisääntyvää epämukavuutta ja pelkoa käyttäytymisen hallinnan menettämisestä alkaa ilmaantua.

Potilasta tulisi seurata tarkoin, kun hän kokee kummankaan tyyppisiä äkillisiä vieroitusoireita. Useimmissa tapauksissa sekä lääkinnällinen että käyttäytymisen hoito ovat tarpeen. Annettu lääkitys tulisi suunnata estämään elimistön liiallinen reagointi kemiallisen aineen poisjääntiin.

Käyttäytymisterapia muodostuu yksilöllisestä huomion kiinnittämisestä potilaaseen, keskustelusta hänen tuskistaan ja ahdistuksestaan, stressin lievitys harjoituksista ja rohkaisusta.

ÄKILLISEN VIEROITUKSEN JÄLKITILAOIREYHTYMÄ

Äkillisen vieroituksen jälkitilaoireyhtymän pää oireet ovat ajatteluprosessin huononeminen, tunnetilojen huononeminen, lyhytaikaisen muistin heikkeneminen, stressiherkkyys ja ylireagointi stressiin.

Normaalisti äkillisen vieroituksen oireet katoavat kuuden kuukauden-kahden vuoden kuluessa, minkä ajan kestää neurologinen parantuminen. Ne potilaat, jotka eivät toivu tämän ajan kuluessa vaativat erityistä yksilöllistä ja intensiivistä hoitoa, jossa erityistä huomiota tulisi kiinnittää heidän oireidensa vaikeusasteen lievittämiseen. Potilaat tulisi saada ymmärtämään, että heidän tulisi valmistautua käyttämään aikaa ja ponnistelua toipumiseen. Heidät on saatava oivaltamaan, että heidän toipumisensa vaatii huolellisesti laaditun järjestelmällisen suunnitelman ja sen päivittäisen toteuttamisen.

KIELTÄMINEN on tyypillinen ja tavallinen osa sairautta; se väistyy, kun potilas lähtee aktiivisesti mukaan hoitoon ja järjestelmälliseen toipumisohjelmaan. Vaikea kieltäminen, joka ei vastaa tavalliseen hoitoon ei ole kovin yleistä.

Kieltäminen, jos se on erittäin jäykkää ja vahvaa voi tulla toipumisen tielle. Äärimmäisen vaikea kieltäminen ei vastaa tavallisiin hoitomenetelmiin. Jos tällaista jäykkää kieltämistä esiintyy on mahdollista muiden komplikaatioiden olemassaolo. Niinpä olisi erityisesti ponnisteltava näiden komplikaatioiden diagnostisoimiseksi ja hoitamiseksi. Muutoin potilas ei toivu vaan hänellä on lisääntynyt relapsin riski.

VOIMAKAKKAAN VIINANHIMON voi laukaista vahingossa nautittu alkoholi tai lääkeannos. Joskus potilas voi vahingossa käyttää lääkettä, jossa on alkoholia lääkkeen liuottimena joka sisältää

rauhoittavaa ainetta tai huumetta. Tällainen vahingossa tapahtunut nauttiminen saattaa johtaa voimakkaaseen fyysiseen tai psyykkiseen alkoholin himoon. Tämän vuoksi jokainen kemiallisesti riippuvainen potilas,joka tulee hoitoon, tulisi opettaa lukemaan tarkoin lääkkeiden sisällysluettelo, ennen kuin käyttävät mitään lääkettä; hänet olisi ohjelmoitava hakemaan apua, jos Tällainen nauttiminen tapahtuu.

MONIAINERIIPPUVUUS

Useat potilaat käyttävät alkoholin lisäksi muita mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. Kun tällaiset potilaat lopettavat aineiden käytön, esiintyy omituisia riippuvuusreaktioita. Myös vieroitusoireet ovat monimutkaisia. Tällainen moniaineriippuvuus hankaloittaa toipumisprosessia.

Tällaiset komplikaatiot, jos niitä huomataan, tulisi hoitaa asianmukaisesti. Katkaisun ja uudelleen-oppimishoidon aikana tulisi erityisesti kiinnittää huomiota ja keskittyä kemiallisesti riippuvan useiden aineiden käyttöön.

Näissä tapauksissa normaali alkoholismin hoito ei yksinään tehoa.

SAMANAIKAISET FYYSISET SAIRAUDET

Mikä hyvänsä muu äkillinen fyysinen sairaus kemiallisen riippuvuuden lisäksi aiheuttaa voimakkaan stressin. Jos kemiallisesti riippuvainen kärsii myös muista sairauksista, kuten sydänsairauksista tai sokeritaudista, hän kokee erittäin vaikeaksi osallistua normaaliin hoito-ohjelmaan. Tällaisissa tapauksissa ohjaajan tulisi laatia toipumisohjelma, jota voidaan soveltaa yhdessä samanaikaisten muiden sairauksien vaatimien hoito-ohjelmien kanssa.

Krooniset kivut, jotka johtuvat sellaisista sairauksista, kuten nivelrikosta, selkäsairauksista, migreenistä jne, voivat myös laukaista uudelleen äkillisen vieroituksen jälkeisen oireiston ja väistämättä johtaa suunnattomaan stressiin. Jos hoitaja törmää tällaiseen tapaukseen, hänen tulisi pystyä neuvomaan suuntaviivat kivunlievityksen menetelmistä ja ohjata potilas sellaiseen sairaalaan, jossa erikoishoito yhdessä tarvittavan kemiallisen riippuvuuden hoidon kanssa voidaan antaa.

SAMANAIKAISET PSYKOLOGISET JA PSYKIATRISET HÄIRIÖT

Joskus nämä edeltävät kemiallista riippuvuutta. Joskus nämä häiriöt kehittyvät yhtämatkaa kemiallisen riippuvuuden kanssa, ja joskus ne kehittyvät välittömästi raitistumisen jälkeen.

PSYKOLOGISET HÄIRIÖT

Uhkapeli ja vedonlyönti kilpa-ajoissa ovat pakonomaisia psykologisia poikkeamia, jotka tarvitsevat huomiota ja sopivaa hoitoa.

SOPEUTUMISHÄIRIÖT

Silloin kuin sopeutumisreaktio aineistapidättäytymiseen on vaikea, siitä tulee sopeutumishäiriö. Tämä häiriö esiintyy, kun potilaan fyysinen, psyykkinen, käytöksellinen tai sosiaalinen riippuvuus aineeseen on niin voimakas, ettei hän pysty toimimaan tuolla alueella tai hän on kyvytön suorittamaan loppuun tiettyjä tehtäviä nauttimatta tuota ainetta riippumatta siitä, kuinka kovasti hän muutoin yrittääkin.

Esimerkiksi toipuva alkoholisti toipumisen alkuvaiheessa saattaa olla kykenemätön suoriutumaan työstään yhtä taitavasti kuin mihin hän oli tottunut ennen kuin alkoi käyttää alkoholia.

Epäonnistumisen pelko saattaa johtaa eristäytymiseen ja mahdollisesti masennukseen. Tällaisille potilaille, joiden taidot ovat vakavasti vaurioituneet, on tiivis ohjelma välttämätön tunnistamaan vaurioituneet alueet ja heitä tulisi auttaa pääsemään eroon jäykästä kieltämisestään ja pelostaan.

Jos hoitaja on valpas, hän voi tunnistaa potilaan sopeutumishäiriöt, jotka johtavat toiminnallisiin häiriöihin ja haittaavat hänen kykyään vastata hoitoon. Uudelleenkoulutus ohjelma näiden spesifien toimintahäiriöiden voittamiseksi voidaan laatia niin, että ne korjataan.

SEKSIONGELMAT

Nämä sisältävät suorituskyvyttömyyttä, seksuaalisen mielenkiinnon puutetta tai täydellisen impotenssin. Myös nämä vaativat asiallista psykologista hoitoa ja rohkaisua.

PSYKIATRISET HÄIRIÖT

Jos esiintyy mitään vakavaa psykiatrista häiriötä, potilas ei vastaa tyypillisesti hoitoon vakauttamisvaiheen aikana. Nämä vasteet tulisi huomata ja huolellisesti arvioida.

Depressio (sekä sisäsyntyinen että reaktiivinen) on tavallisin häiriö, joka esiintyy kemiallisen riippuvuuden rinnalla. Antidepressiivat voidaan liittää hoitoon.

Yleisesti esiintyy myös muita häiriöitä kuten ahdistuneisuutta, määrittelemätöntä pelkoa, harhaluuloisuutta ja epäluuloisuutta. Jos ne ovat epätavallisen akuutteja, huomiota tulisi keskittää näihin häiriöihin ja niitä hoitaa kemiallisen riippuvuuden hoidon ohessa.

Psykiatrisen hoidon tulisi tapahtua yhdessä poikkitieteisen kemiallisen riippuvuuden hoidon kanssa. Hoitajan tehtävänä on konsultoida psykiatria ja hoitaa potilasta hänen erityistarpeidensa mukaan.

KRIISITILANTEET

Merkittävän henkilön kuolema, avioero, työpaikkaongelmat, uuden työpaikan saanti, avioliitto tai perhekriisi saattavat luoda stressin, joka johtaa potilaan relapsiin. Potilaan on vaikea kohdata näitä ongelmia, koska hän on kaiken aikaa käyttänyt kemiallisia aineita selviytyäkseen tunneongelmista. Kun potilas kohtaa merkittävän kriisin, hän saattaa tarvita erityistä ohjantaa - surunkohtaamisneuvontaa, avioliittoneuvontaa, työnohjausta, perheneuvontaa - ja häntä tulisi tukea ja vahvistaa säilyttämään toipumisensa ilman tarpeetonta retkahdusta.

Yhteenvetona:

Toipuminen kemiallisesta riippuvuudesta on hyvin aktiivinen prosessi, joka vaatii päivittäisen järjestelmällisen ja toteutettavissa olevan ohjelman.

Toipuminen on

* Täydellistä pidättäytymistä mielialaan vaikuttavista aineista

* Selviytymistä neurologisista häiriöistä ja elinsysteemien vaurioista

* Positiivisten muutosten toteuttamista elintavoissa ja oppimista suoriutumaan ongelmista paremmin.

Lyhyesti sanoen se tarkoittaa:

OPPIA JÄLLEEN ELÄMÄÄN LAADUKASTA ELÄMÄÄ

ARVOJEN LISÄÄMISEN PAIKKA

SOVELTAMISVÄLINEET

RAITTIINA ELÄMINEN

Raittius tarkoittaa pysymistä erossa riippuvuutta aiheuttavista aineista. Se tarkoittaa myös elämän laadun parantamista.

Addiktio on välttämättä ollut pitkin matkaa yhteydessä moniin tapoihin - jotkut ajatustasolla ja jotkut muut toimintatasolla- Nyt raittiuden aikana kemiallisesti riippuvaisen henkilön on kehitettävä uusia tapoja AJATELLA ja TOIMIA.

Ohjaajan on tärkeää vakuuttaa potilas siitä, että aineista erossa pysyminen ei osoittaudu epämiellyttäväksi, pelottavaksi tai mahdottomaksi; se on todella jotakin, mistä hän alkaa nauttia ja josta hän löytää tyydytyksen ja rauhan.

Seuraavassa on muutamia vihjeitä, jotka voidaan antaa suuntaviivoiksi kemiallisesti riippuvalle henkilölle raittiiseen elämään. Hänelle voidaan vakuutta, että nämä vinkit ovat auttaneet monia toipuvia potilaita ja että myös hän voi varmasti hyötyä niistä.

VÄLITTÖMÄSTI TOTEUTETTAVIA SUUNNITELMIA

- PIDÄTTÄYTYMINEN ENSIMMÄISESTÄ RYYPYSTÄ

Ensimmäinen ryyppy on se, joka tekee vahingon. Ei voi lopettaa ottamalla yhden. Se johtaa varmasti toisiin. Ilman pienintäkään aikomusta tehdä niin, hän huomaa käyttävänsä ainetta liian paljon.

Hän huomaa olevansa takaisin lähtöpisteessä. Tärkeä askel raittiina säilymisessä on pidättäytyminen ensimmäisestä ryypystä.

- 24 TUNNIN OHJELMA

Aineistariippuvuutensa aikana alkoholisti oli vannonut rakkaimpiensa nimiin, ettei hän enää koskaan ota ryyppyä. Parhaista aikeistaan huolimatta, hän ei ollut koskaan kyennyt pitämään lupauksiaan. Hän oli väistämättä palannut pakonomaiseen ryyppäämiseen.

Hänen kokemustensa on tähän mennessä täytynyt opettaa hänelle, etteivät pitkäntähtäimen lupaukset toimi. Sama lupaus muuttuu menestyksellisemmäksi ja toteuttamiskelpoiseksi, kun hän sanoo: "TÄNÄÄN EN ota ryyppyä"

Ei väliä mikä on tarve tai houkutus, hän voi yhä olla päättäväinen siitä, ettei ota ainetta - VAIN TÄNÄÄN.

Jos himo ottaa ainetta on hyvin voimakas, 24 tuntia voidaan pilkkoa edelleen pienempiin osiin. Esimerkiksi hän voi päättää ettei hän ota ainetta ainakaan yhteen tuntiin....vielä yhteen tuntiin.....ja niin edelleen.

Toipuminen kemiallisesta riippuvuudesta aina ALKAA YHDESTÄ RAITTIISTA TUNNISTA.

- AINEEN KÄYTÖN LYKKÄÄMINEN

Hillitön himo voi ilmaantua aivan yhtäkkiä. Tuolloin päätös lykätä aineen käyttöä voi auttaa. Kun tämä idea tulee osaksi kemiallisesti riippuvaisen henkilön ajatusmaailmaa, hän huomaa tämän tehokkaaksi tavaksi saavuttaa raittius.

- VIIMEISEN RYYPPYJAKSON MUISTAMINEN

Kun ajatus ryypyn ottamisesta tulee mieleen, tai jos joku tarjoaa, alkoholistin tulisi äkkiä muistella seurauksien sarjaa, joka alkoi, kun hän viimeksi otti yhden. Hänen tulisi miettiä tarkoin viimeistä inhottavaa ryyppyjaksoa, joka liittyi hänen alkoholismiinsa.

Kärsimykset, jotka liittyivät alkoholismiin - työpaikan menetykset, repaleiset perhesuhteet, taloudelliset vahingot - kaikki yksityiskohdat tulisi käydä läpi.

Jos hän muistaa VIIMEISEN KURJAN PUTKEN - ei ensimmäistä miellyttävää kokemusta, on hyvä mahdollisuus, että ajatus aineen käyttämisestä automaattisesti häviää.

KAIKKIEN MIELIALAAN VAIKUTTAVIEN AINEIDEN VÄLTTÄMINEN

Toipuva henkilö kokee todennäköisesti unihäiriöitä abstinenssin aikana.

Unilääkkeet eivät ole ratkaisu aineista riippuvaiselle. Ne ovat tosiasiassa todellinen uhka hänen raittiudelleen. Riippuvainen henkilö on taipuvainen addiktioon - olkoon se alkoholiin tai mihin muuhun mielialaan vaikuttavaan aineeseen hyvänsä. On suuri vaara, että hän tulee riippuvaiseksi myös unilääkkeistä.

Lasi kuumaa maitoa, lämmin suihku tai syväänhengitysharjoitukset ovat muutamia keinoja, joita voi yrittää unettomuudesta selviytymiseen.

- VANHOJEN TAPOJEN MUUTTAMINEN

Tiettyjä paikkoja, ihmisiä ja aikoja, jotka läheisesti liittyvät aineiden käyttöön tulisi vältellä. Nämä ovat vaarallisia ansoja raittiudelle. Monia vanhoja rutiineja on muutettava.

Esimerkiksi,

- uusi reitti työpaikalta kotiin, jos ryyppypaikka on toisen varrella.

- vältellä bileitä ja ystävien tapaamisia, jolloin todennäköisesti tarjoillaan alkoholia.

- syöminen aikaisin illalla eikä koskaan olla tyhjin vatsoin.

- vanhojen ystävien välttely, jotka väärinkäyttävät aineita.

- opetella sanomaan "ei" kun mitä hyvänsä ainetta tarjotaan. Voi olla samalla kertaa kohtelias ja varma asiastaan.

- RUOKAILUTOTTUMUKSET

On huomattu, että mikä hyvänsä ravitseva ruoka tai välipala vähentää ryypyn tarvetta. Tärkeintä on ettei koskaan pääse liian nälkäiseksi. Koska kemiallisesti riippuvaiset aina ovat aliravittuja,mikä hyvänsä ravitseva ruoka vatsassa saa heidät tuntemaan olonsa psykologisesti paremmaksi.

- RUNSAS LEPO

On välttämätöntä levätä runsaasti, kun jättää aineiden käytön, koska halu saada aineita on voimakas, kun tuntee itsensä uupuneeksi.

On tärkeää, että hoitaja selittää aineista riippuvaiselle, että aineistapidättäytymisen alkuvaiheissa unettomuus on tavallista. Myös painajaisunia saattaa esiintyä. Vähitellen elimistö sopeutuu ja kaikki nämä ongelmat katoavat.

- OLEMINEN AINA IHMISTEN KANSSA

Kemiallista riippuvuutta on usein mainittu "yksinäisyyden sairaudeksi". Tämän vuoksi, jos riippuvainen alkaa tuntea itsensä yksinäiseksi, vanhat rutiinit ja väärinkäyttöjaksot luultavasti seuraavat.

Perheenjäsenten, ei-juovien ystävien tai sukulaisten seurassa pysyminen auttaa häntä ajamaan yksinäisyyden pois. Jos alkoholin himo iskee hän voi välittömästi jakaa tämän ongelmansa jonkun toisen kanssa. Hän voi luottaa siihen, että hänellä on aina joku auttamassa milloin hyvänsä hänelle tulee ongelma.

TEHTÄVÄT PITKÄNTÄHTÄIMEN SUUNNITELMAT

- ELÄ JA ANNA ELÄÄ

Vaikka hän ei käytä aineita, kemiallisesti riippuvainen todennäköisesti tapaa ihmisiä, jotka edelleen arvostelevat häntä. Hänen perheenjäsenensä, ystävänsä tai työtoverinsa luultavasti kohtelevat häntä, kuin hän edelleen käyttäisi aineita. Heiltä saattaa ottaa jonkin aikaa todeta, että hän on todella lopettanut aineiden käytön iäksi. Tämän ei tulisi saada häntä turhautuneeksi tai aiheuttaa hänen paluutaan aineiden käyttöön.

Aivan kuin kukaan ei MÄÄRÄNNYT häntä käyttämään aineita, samoin ei kukaan voi AJAA HÄNTÄ TAKAISIN aineiden käyttöön.

Kaiken aikaa, kemiallisesti riippuva henkilö on syyttänyt toisia aineiden käytöstään. Raittiina hänen tulisi huomata, ettei kukaan muu muotoile hänen elämäänsä. Hänet tulisi saada tuntemaan, että on hänen intressinsä suunnitella ja nauttia omasta elämästään ja antaa toisten elää omaa elämäänsä aivan niin kuin he haluavat.

Raittiina pysyminen johtaa uuteen valoisaan elämään. Sen eteen kannattaa uhrata mikä hyvänsä kauna ja vastahakoisuus ELÄÄ.

- AKTIIVISEKSI RYHTYMINEN

Aineista erossa pysyminen antaa ihmiselle runsaasti vapaa-aikaa. Pelkästään päätös jättää aineet (tekemättä mitään konkreettisia toimintasuunnitelmia) ei toimi. Hän tarvitsee uusia toimintasuunnitelmia täyttääkseen nämä tyhjät aukot ja käyttääkseen energiansa, joka aikaisemmin on kulunut aineiden käytön ympärillä ja pakkomielteessä.

Tehtäessä suunnitelmia olisi niistä tehtävä toteuttamiskelpoisia, niin ettei päädy väsyneeksi ja uupuneeksi.

Seuraavassa muutama ehdotelma:

- kevyt kävelyretki tai vaimon ja perheen kanssa ulos meno

- AA kavereiden luona pistäytyminen ja juttelu heidän kanssaan

- ystävien ja sukulaisten luona vierailu

- fyysiset harjoitukset

- toisten aineistariipppuvaisten auttaminen jakamalla henkilökohtaisen kokemuksensa raittiina pysymisestä. Tämä on muuan keino vahvistaa omaa raittiuttaan.

- VIHA JA KAUNA

- Vihamielisyys, kiukku, kauna - kaikki nämä ovat voimakkaita kielteisiä tunteita, jotka asettavat uhan raittiudelle.

Turhautuminen ja pelko synnyttävät vihaa. Luokkana kemiallisesti riippuvilla ihmisillä on hyvin huono sietokyky millekään. Kaiken aikaa aineita on käytetty näiden tunteiden liuottimena.

Viha tuottaa paljon tukahdutettua energiaa. Tämä olisi kanavoitava rakentavasti. Fyysinen aktiiviteetti luo terveellisen kanavan vihan purkamiseen. Puutarhanhoito, talon siivoaminen tai osallistuminen johonkin urheiluun ovat vaihtoehtoja, joita voi kokeilla.

Viha, joka on vahva este toipumiselle, voidaan laukaista onnistuneesti, jos pystyy toteamaan sen syyn ja siten huomaamaan onko se aiheellista vai ei. Nykyaikainen elämä on täynnä stressiä. Rentoutumista, lukemista ja hyvän musiikin kuuntelua voi kokeilla.

Kemiallisesti riippuvainen henkilö tulisi saada oivaltamaan, että loppujen lopuksi hänen oma elämänsä on vaakalaudalla, jos hän tulee vihaiseksi ja antaa periksi ensimmäiselle ryypylle.

- KUMMIN HANKKIMINEN

Kummin hankkimisen takana on se ajatus, että alkoholistilla on ystävällinen opas, joka voi käydä hänen luonaan milloin hyvänsä hän tarvitsee tukea - jopa yöllä.

Kummi on vain toinen raitis alkoholisti, joka voi auttaa ratkaisemaan yhden ongelman - kuinka pysyä raittiina. Hänen työkalunsa on henkilökohtainen kokemus toipumisesta. Hän on aina halukas tukemaan ja auttamaan.

Tuntuu hyvältä kyetä viettämään omaa elämäänsä miellyttävästi, onnellisesti, syödä ja nukkua terveellisesti ja herätä tuntien iloa siitä, että oli eilisen päivän raittiina ja päättää varmasti olla raittiina myös tänään. Epäilemättä alkoholisti on alkanut toipua. Kiistaton tosiasia on, että kemiallinen riippuvuus on sairaus, jossa relapsit ovat tavallisia. Retkahduksista huolimatta toipuminen voidaan saavuttaa, jos kemiallisesti riippuvainen henkilö vahvasti päättää palata elämään ilman mitään kemiallista ainetta. Samanaikaisesti hänen tulisi ponnistella positiivisesti muuttaakseen asenteitaan ja käyttäytymistään niin, että hän pystyy viettämään laadukasta ja tasapainoista elämää.

Juvalla 31.1.91 Matti Rossi

KIRJALLISUUTTA

1. Alcoholics Anonymous World Services, Living Sober - Some methods A.A members have used for not drinking, New York, USA, 1975.

Suomeksi: Eläminen raittiina

2. Terence T Gorski & Merlene Miller, Counselling for Relapse Prevention, Herald House, Independent Press, USA, 1982.

KUIVA HUMALA OIREYHTYMÄ

Mitä on "kuiva humala"?

"Kuiva humala" kuvaa alkoholistin tilaa, kun hän tuntee olonsa epämukavaksi kun hän ei juo. Juomisensa aikana alkoholisti paljastaa tiettyjä normaalista asenteistaan ja käyttäytymisestään poikkeavia piirteitään. Jos nämä piirteet säilyvät juomisen lopettamisen jälkeenkin, häntä kutsutaan "kuivaksi".

"Kuiva" viittaa siihen tosiasiaan, ettei hän juo: "humala" tarkoittaa samojen poikkeavien asenteiden ja käyttäytymisen jatkumista, jotka ilmenivät juoma-aikana. Toisin sanoen , hänen elämänsä laadussa ei ole tapahtunut edistymistä. Yksinkertaisesti sanoen hän on kännissä ilman juomista.

Alkoholismi on sairaus, joka hallitsee uhriaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. "Kuiva humala" tekee saman.

Monet, alkoholisti mukaanlukien, kuvittelevat, että kun juominen lakkaa, palaa normaali tila automaattisesti. Näin ei ole. Normaali tila palaa vain, jos alkoholisti pysyy raittiina ja samanaikaisesti ponnistelee muuttaakseen ajattelunsa ja käyttäytymisensä, mikä puolestaan tekee hänestä tasapainoisen ihmisen.

"Kuiva humala" on tärkeä termi, joka alkoholistin on ymmärrettävä, koska toipumisensa aikana hän todennäköisesti joutuu kokemaan joukon tähän tilaan liittyviä ongelmia. "Kuiva" on päässyt vasta puoleen väliin joen yli. Lisäponnistuksin hän voi selvitä joen yli; ilman niitä hän alkaa vajota, eli joutuu uudelleen juomaan. Tämä saattaa tapahtua uudelleen ja uudelleen. Mutta aina on toivoa - toivoa, joka ei perustu pelkästään haaveisiin; toivoa, joka perustuu sellaisten ihmisten todellisiin kokemuksiin, jotka ovat onnistuneesti ylittäneet tyrskyävän pyörteisen virran.

"Raitis elämä" sisältää hyvän laadukkaan elämän viettämisen ilman alkoholia. Tämä tarkoittaa uudelleen sopeutumista ja muutosten tekoa tavoitteena paluu hyvään elämäntapaan, jollaista mahdollisesti koki paljon ennen kuin juomaongelma syntyi. Tämä on tehtävä, joka on suunniteltava ja toteutettava. Uusien elämäntapojen luominen vaatii kärsivälliyyttä. Kuitenkin, SE VOIDAAN SAAVUTTAA.

Seuraava taulukko kattaa joitakin yleisiä "kuiva huikka" piirteitä retkahdusherkillä potilailla verrattuna "raittiisiin" toipuviin alkoholisteihin.

Kuiva huikka ominaisuuksia Raittiin ominaisuuksia

1. ISOTTELU KÄYTTÄYTYMINEN

-Yliarvioi omat kykynsä -Viettää mahdollisuuksiensa

-Elää yli varojensa mukaista elämää

-Harkittu talouden suunnittelu

2. KIREÄ JA KÄRSIMÄTÖN

-Hakee välitöntä palkkiota -Tekee järjestelmällisen

toimistaan päivittäisen ohjelman ja

-Haluaa välittömän helpotuksen toimintasuunnitelman

stressistä, mikä puolestaan

johtaa masennukseen

3. HELPOSTI IKÄVYSTYNYT, HÄMMENTYNYT -On hyvin kärsivällinen

JA SUUNNILTAAN -Suunnittelee vain päivän

kerrallaan -Toimii asteettain

4. TYYTYMÄTÖN ELÄMÄÄN -Oivaltaa säännöllisten

-Ei ole harrastuksia/ huvituksia/ tapojen tarpeen

rentoutumistapoja -Tasapainoinen ruokavalio

-Kuntoilee säännöllisesti

-Liittyy perheeseen ja

ystäviin viettäen

tyydyttävää elämää

-Tuntee Korkeamman Voiman

läsnäolon

5. TUNTEE ITSENSÄ TÄYSIN -Luottavainen

ARVOTTOMAKSI JA KYVYTTÖMÄKSI -Tuntee itsensä arvokkaaksi

-Omaa huonon itsetunnon -Omaa vahvan itsetunnon

6. TULEVAISUUDEN ARVIOT -Arvioi itseään avoimesti

-Keskittyy toisten kielteisiin -Tuntee kiitollisuutta kaikkia

ominaisuuksiin. niitä kohtaan, jotka

-Arvioi epäoikeudenmukaisesti auttoivat häntä selviytymään

itseään ja toisia. vaikeuksistaan.

-Ottaa vastuun epäonnistu misistaan.

-Säilyttää itsekurin ja on

rehellinen.

7. SISÄISEN OIVALLUKSEN PUUTE

-Tuntee itsensä olosuhteiden -Rehellisesti arvioi itseään

uhriksi. -Oivaltaa heikot kohtansa

-Piehtaroi itsesäälissä -Tekee tarpeelliset korjaukset

8. JÄRKEILY

-Löytää tekosyitä välttääkseen -Oivaltaa tarpeen käydä

AA-palavereita. AA-Palavereissa

-Löytää vian toisten asenteista -Ottaa apua vastaan toisilta

kun hänen suunnitelmansa eivät kun on tarpeellista

toteudukkaan.

9. HOITOMYÖNTYVYYS

-Osoittaa vääristynyttä oivallusta -Hyväksyy voimattomuutensa

todellisen ymmärtämisen asemesta -Oppii huomaamaan, että usko

-Tekee kaikenlaisia lupauksia; Korkeampaan Voimaan auttaa

muttei koskaan vaivaudu pitämään paljon

niitä

-Puhuu vain periaatteista, joita

ei kuitenkaan noudata

Lyhyesti sanottuna, juomiseen palaaminen ei ole tietoinen valinta, vaan johdonmukainen lopputulos, jota edeltää sarja varoittavia oireita. Näiden varoittavien merkkien lopullinen päätepiste on juominen; tai ne voivat johtaa vakavaan mielen järkkymiseen, fyysisiin ongelmiin tai vakavaan stressiin, joka saattaa johtaa itsemurhayrityksiin.

Vanha sanonta: "Tämäkin menee ohi" kannattaa muistaa "kuiva huikka" vaiheessa. Tämä auttaa alkoholistia selviämään tehokkaasti epämukavuudesta ja saa hänet todella pois siitä.

Tutkikaamme muutamia vaaran merkkejä. Näiden ymmärtäminen auttaa varhaista havaitsemista ja retkahduksen ehkäisyä.

PELKO HYVINVOINNISTA

Alkoholistit toipumisensa alkuvaiheessa kokevat suunnatonta pelkoa ja ahdistusta. Heiltä puuttuu luottamus elämän kohtaamiseen ilman alkoholia. On kuin luopuisi vanhasta luotettavasta ystävästä.

Tämä pelko on lyhytaikainen ja katoaa ajastaan.

KIELTÄMINEN

Alkoholisti kieltää jyrkästi totuuden itsestään. Hän ei hyväksy elämäntapansa muuttamisen tarvetta.

Ainoastaan peloton moraalinen itsetutkiskelu, kuten AA:n neljännessä askeleessa kuvataan, voi auttaa häntä murtamaan kieltämisensä.

LIIKA-ITSEVARMUUS

Alkoholisti vakuuttaa itselleen, ettei hän koskaan enää juo. Hän tekee "suuria lupauksia". Hän ei noudata päivittäistä ohjelmaa.

Järjestelmällinen käytännön päivittäinen ohjelma auttaa häntä säilymään raittiina.

YRITYKSET RAITISTAA MUITA

Hän yrittää opettaa muita ja koettaa raitistaa toisia. Hän alkaa kiinnittää huomiotaan enemmän ja enemmän siihen, mitä muut tekevät kuin siihen, mitä hänen itsensä tulisi tehdä.

Hän voi säilyä raittiina, jos hän keskittyy tunnistamaan omat puutteensa ja omaksuu sopivat keinot niiden muuttamiseen.

PUOLUSTELU

Tapahtuu huomattava puolustelun lisääntyminen, kun tulee puhe hänen ongelmistaan. Hän löytää monia syitä välttää AA:ta ja hänen perustelunsa paljastavat yrityksen jättää huomiotta se totuus, että hän tarvitsee AA:ta tai muuta apua.

Tämä käyttäytymismalli on välttämättä murrettava, koska jatkuva raittius ehdottomasti tarvitsee tukea ja apua muilta.

PAKONOMAINEN KÄYTTÄYTYMINEN

Käyttäytymismallit tulevat hyvin jäykiksi. Kun alkoholisti on muiden seurassa, hän on joko pyrkii hallitsemaan keskustelua tai vaikenee. Myös työnarkomaniaa alkaa esiintyä. Muutamat muutkin pakonomaiset käyttäytymismallit ovat oireita, kuten uhkapeli, korttipeli, toto ja muiden mielialaan vaikuttavien aineiden käyttö.

Tämä pakonomainen käyttäytyminen voidaan ohjata positiiviseen suuntaan. Esimerkiksi häntä voidaan rohkaista käymään kirkossa, rentoutumaan perheenjäsenten parissa tai osallistumaan säännöllisesti AA-palavereihin.

IMPULSIIVINEN KÄYTTÄYTYMINEN

Hän tekee tärkeitä ratkaisuja ilman riittävää harkintaa. Nämä impulssiiviset toiminnat johtavat äärimmäisiin stressitilanteisiin.

Menetelmä, jolla selviää tästä, on päätösten toteuttamisen lykkääminen. Uudelleen harkitseminen auttaa häntä varmasti tekemään tarpeelliset muutokset päätöksiinsä. "Hiljaa hyvä tulee".

YKSINÄISYYS JOHTAA MASENNUKSEEN

Potilas kertoo voimakkaista yksinäisyyden jaksoista. Jos hän on ensinkään tekemisissä toisten ihmisten kanssa, se on joko pakonomaista tai impulssiivista sekaantumista. Hän tuntee itsensä äärimmäisen masentuneeksi tässä vaiheessa. Tavalliseti perheenjäsenet tai ystävät yrittävät "piristää" häntä ylös masennuksestaan.

Nämä perheenjäsenten ja ystävien yritykset eivät tehoa. Mahdollisesti hän tarvitsee antidepressiivista lääkitystä.

PUTKINÄKÖ

Alkoholisti tarkastelee elämää eristettyinä lokeroina ei kokonaisuutena. Tämä johtaa liian suureen keskittymiseen elämän yhteen alueeseen, johtaen muiden alueiden täydelliseen laiminlyöntiin.

Esimerkiksi, hän menee joka päivä töihin aikaisin aamulla ja työskentelee myöhään iltaan. Hän tulee kotiin hyvin myöhään, ei seurustele vaimonsa tai lastensa kanssa vaan menee heti nukkumaan. Näin tapahtuu toistuvasti. Toisin sanoen, hän kiinnittää tarpeettoman suurta huomiota työhönsä, ja tekee liikaa töitä silloinkin, kun se ei ole ensinkään tarpeellista. Tämä johtaa perheen, ystävien ja muiden elämän alueiden täydelliseen laiminlyöntiin.

Sen sijaan, että että hän omistautuisi vain yhteen alueeseen, hänen tulisi laatia sopiva toimintasuunnitelma. Perheen parissa vietetty aika ja lasten kanssa leikkiminen rikastuttavat perhe-elämää. Toiminnot kuten lukeminen, puutarhanhoito, sukulaisten ja ystävien luona vierailu sekä fyysiset harrastukset saattavat auttaa häntä selviytymään elämästään paremmin.

EPÄSÄÄNNÖLLISET TAVAT

Epäsäännöllisiä ruokailu- ja nukkumistapoja havaitaan usein. Hän joko nukkuu jatkuvasti tai ei kykene nukkumaan useaan vuorokauteen.

Järjestelmällinen suunnitelma, joka sisältää hyvät ruokailutottumukset ja rentoutumista voi ainoastaan auttaa. Hyvä terveys ja riittävästi lepoa ovat hyvin tärkeitä. Ihminen, joka tuntee voivansa hyvin on taipuvaisempi ajattelemaan oikein.

RAKENTAVAN SUUNNITTELUN PUUTE

Toiveajattelu alkaa korvata realistisen suunnittelun. Hän ei kiinnitä huomiota yksityiskohtaiseen suunnitteluun. Häntä voidaan kuvata päiväuneksijana.

Tämä voidaan voittaa, jos potilasta autetaan tulemaan tietoiseksi omista henkilökohtaisista puutteistaan ja tekemään realistinen suunnitelma, joka voidaan panna täytäntöön.

KÄRSIMÄTTÖMYYS

Ajatus, että "Minä olen yrittänyt kaikkeni, mutta mikään ei toimi" alkaa kehittyä. Hänestä asiat eivät kehity tarpeeksi nopeasti, tai muut eivät tee kuten heidän pitäisi.

Positiivinen tapa selvitä tästä, on auttaa häntä ymmärtämään alkoholismin aiheuttamat puutteet ja tukea häntä laatimaan 24-tunnin suunnitelma niin, ettei hän odota mahdottoman toteutumista.

SEKAVUUDEN AJANJAKSOT

Sekavuuden ajanjaksot lisääntyvät määrältään, kestoltaan ja vaikeusasteeltaan.

Esimerkiksi päätösten teko tulee mahdottomaksi. Hänen ajatuksensa kiertävät kehää ja häneltä puuttuu oikeaa arvostelukykyä.

Toipuvalle alkoholistille voidaan vakuuttaa, että nämä ovat osa sairautta ja näitä esiintyy. Jakaen ja tiedostaen se tosiasia, että nämä häviävät ajastaan, autetaan häntä etenemään raittiutta kohti.

ÄRTYMYS JA SUUTTUMUS

Alkoholisti suuttuu ja turhautuu sekä osoittaa kaunaa muita kohtaan. Hän saattaa syyttää toisia liiasta kriittisyydestä. Tämä johtuu hänen omasta asenteestaan itseään kohtaan. Tämä puolestaan lisää hänen omaa stressiään ja ahdistustaan.

ETENEVÄ PÄIVITTÄISEN OHJELMAN RAPISTUMINEN

Kaikki päivittäiset rutiinit rapistuvat. Säännölliset ylösnousun ja nukkumaanmenon ajat katoavat. Syöminen ei tapahdu oikeaan aikaan. Hän ei pysty pitämään sopimuksiaan. Hän tuntee itsensä sekavaksi ja hänellä on paljon joutilasta aikaa. Myös tämä johtaa jännitykseen, turhautumiseen ja pelkoon.

Kuten aikaisemmin todettiin, realistinen päivittäisten toimintojen suunnitelma on ainoa ratkaisu tähän ongelmaan.

EPÄSÄÄNNÖLLINEN OSALLISTUMINEN AA:N KOKOUKSIIN

Järkeistämiskuvioita kehittyy puolustamaan tätä menettelyä. Hoito ja toipuminen ovat menettäneet etusijansa.

Tämä on vaarallinen varoitusmerkki. Säännölliset seurantakäynnit hoitopaikassa ja AA-palavereihin osallistuminen ovat välttämättömiä toipumiselle. Niitä ei voida korvata. "Ensimmäiset asiat ensin".

TURHAUTUMINEN

Tämä on tulos avuttomuuden ja suunnattoman huonon omanarvon tunteista. Potilas ei hyväksy apua toisilta. Tavallisesti hän saavuttaa tämän olemalla agressiivinen tai hiljaa vetäytymällä pois. Ajatustoiminnat ja arvostelukyky ja ajattelukyky ovat puutteelliset. Hän tuntee itsensä ehdottoman avuttomaksi ja voimattomaksi.

Nämä tilat ovat normaaleja toipumisen aikana ja katoavat ajan myötä.

ITSESÄÄLI

"Miksi nämä asiat sattuvat minulle? Miksi minä yksin olen alkoholisti? Kukaan ei arvosta mitä teen!" Nämä ovat normaaleja tapoja, kuinka potilas ajattelee.

Asioiden jakaminen AA:n jäsenten ja hoitohenkilökunnan kanssa saattaa auttaa häntä oivaltamaan ja vakuuttumaan, että myös hän voi viettää arvokasta ja laadukasta elämää.

AJATUKSET SOSIAALISESTA ALKOHOLIN KÄYTÖSTÄ

Tässä vaiheessa potilas kuvittelee, että hänen ongelmistaan voidaan selvitä juomalla. Hän alkaa kuvitella, että hän voi juoda kohtuullisella tavalla.

Hän alkaa kokeilla kohtuullista juomista; mutta hyvin pian hän palaa pakonomaiseen juomiseen ja kohtaa kaikenlaisia alkoholiin liittyviä ongelmia.

Jälkiviisaasti potilas tajuaa, että on monia muitakin vaihtoehtoja juomiselle. Jos hän alkaa juoda, hän ei kykene lopettamaan ja palaa väistämättä pakkomielteiseen ja liialliseen alkoholin käyttöön ja myös siihen liittyviin ongelmiin.

Uusi lähestymistapa retkahduksen hoito-ohjelmaan voidaan muotoilla pitäen mielessä nämä varoitusmerkit.

Tämä sisältää:

- Opetetaan potilaalle varoitusmerkkien olemassaolo

- Opetetaan potilaalle ja hänen läheisilleen kuinka he voivat

tunnistaa varoitusmerkit

- Vakuutetaan potilas siitä, että tukea on saatavissa, mikä auttaa

retkahduksen ehkäisyssä. Tämä puolestaan johtaa hänet nauttimaan

ladukkaasta elämästä.

Tapausselostus:

Kuunnelkaamme R J Solbergin tarina. (R J Solberg oli alkoholismin hoitokeskuksen johtaja ja "Kuiva Huikka" käsite on hänen luomansa.

"Minä jouduin juomaan 20 vuoden raittiuden jälkeen. Se kauhistutti muutamia - suututti toisia - ja eräät eivät kyenneet uskomaan sitä. Ihmiset kyselivät, "Kuinka tämä voi tapahtua 20 vuoden jälkeen?" Minä oivalsin, ettei alkoholismi katoa pitkänkään raittiuden aikana. "Kuiva huikka" kokemus edeltää aina retkahdusta. Niin tapahtui myös minun kohdallani... Kuinka?

"Alkuun saavutin raittiuden liittymällä AA:han. Osallistuin lukuisiin palavereihin ja huomasin yllätyksekseni, että raittius oli mitä halusin. AA antoi sen minulle täysin. Se oli uudestisyntymiseni - ei ainoastaan minulle, vaan kaikille läheisilleni.

"Seuraavan 10 vuoden aikana minulle ei ollut mikään tärkeämpää kuin osallistumiseni AA:han, ja elämäni täyttyi niistä hyvistä asioista mitä toivoa saattaa. Liityin uudelleen seurakuntaani, tunsin oloni mukavaksi, ja olin todella muuttunut ihminen.

"Nautin käden puristuksista ja selkään tapputelusta mikä korotti arvoani omissa ja toisten silmissä. Kehitin ehdottoman tärkeyden tunteen. Todella kuvittelin olevani nöyrä.

"Kymmenentenä raittiina vuotenani otin vastaan kokopäiväisen työn "Alkoholismin hoito keskuksessa". Se ei ollut helppo ratkaisu. Keskustelin perheenjäsenteni, työnantajani ja monien AA-ystävieni kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua minua pyydettiin neuvonantajaksi. Aloin luennoida myös ulkopuolella.

"Ulkopuoliset tehtäväni lisääntyivät ja aloin jättää väliin AA-palavereitani. Aloin jäädä pois sunnuntain jumalanpalveluksista. Vakuutin itselleni, että mitä tein oli hyvän asian puolesta. Kuitenkaan en tajunnut missä olin menossa. Olin omahyväisyysretkellä.

"Minulle alkoi kehittyä fyysisiä vaivoja ja vakuutin itselleni "tämäkin menee ohi" kunnes eräänä päivänä päädyin sairaalaan stressin ja väsymyksen aiheuttaman tilanteen vuoksi.

Lääkärit kehoittivat minua rentoutumaan. Laiminlöin heidän neuvonsa ja palasin aikaisempaan työrytmiini. Ei enää AA-palvereita - ei enää keskittymistä "24 tunnin ohjelmaan" - ei enää kirkossa käyntejä.

"Sitten eräänä päivänä SE tapahtui - sairaana, lopen uupuneena ja kykenemättömänä selviytymään ongelmistani, minä join. Muutamassa päivässä aloin juoda enemmän ja enemmän. En ollut tietoinen liiallisesta juomisestani. Järkeilin - miksi ei?!. Tein edelleen työni.

"Fyysinen kuntoni huononi ja jouduin leikkaukseen.

"Ansaitsenko minä kaiken tämän? Nyt minulla oli tekosyy jäädä kotiin. Tämä antoi minulle paremman tilaisuuden juoda enemmän ja enemmän. Juominen lisääntyi. Ajatus täydellisestä epäonnistumisesta ja täydellinen toivottomuus alkoivat ahdistaa minua. Tunsin itseni kauhistuttavan yksinäiseksi.

"Eräänä aamuna minut kutsuttiin keskusteluun. Minut ympäröi lääkäri, pappi, hyvä ystävä hoitolaitoksesta ja muutamia perheenjäseniä. Tapauksestani keskusteltiin yksityiskohtaisesti ja tehtiin yksimielinen päätös, että minun tulisi palata hoitolaitokseen.

"Olin peloissani, tunsin syyllisyyttä. Kahden päivän kuluttua olin lentokoneessa matkalla hoitoon.

"Tällä kertaa hoito oli erilaista. Minulle selitettiin, kuinka kaikki minun hillittömät puutteeni johtivat retkahdukseen. En voinut uskoa mitä kuulin. Tunsin itseni noloksi, hämmentyneeksi ja lyödyksi.

"Voin nyt kertoa teille vakavasti, että "Kuiva Huikka" oireet on tunnistettava, jos ne aiotaan hallita. En ollut kyllin rehellinen havaitakseni omani. Mutta ehkä minun kokemukseni voivat auttaa sinua havaitsemaan omasi."

Lisähavaintoja

Kirjassaan: "Relapsin ehkäisy", Gorski ja Miller vetävät yhteen aikaisemmin mainitut "Kuiva Huikka" oireet seuraavasti.

Muutos

Muutos on elämän normaali osa, mutta samalla suuri stressin aiheuttaja. Stressi voi hyvin laukaista ihmisessä vasteen, joka johtaa hänet pois toipumisprosessista retkahduksen suuntaan, jos henkilö on tiedostamaton siitä mitä tapahtuu ja valmistautumaton selviytymään siitä.

On yleinen tapahtumaketju muutoksia, jotka usein aloittavat retkahdukseen johtavan tien. Se alkaa asenteen muutoksena, varsinkin toipumisohjelman tarpeellisuudesta ja johtaa sitten käyttäytymisen muutokseen ja elämän järjestyksen muutokseen, joka häiritsee meneillään olevan topumisohjelman ylläpitoa. Laukaiseva tekijä voi olla myös ulkoinen tapahtuma, joka pakottaa potilaan muuttamaan päivittäistä ohjelmaansa ja näin lisää stressiä ja laukaisee sisäisen asenteen muutoksen.

Lisääntynyt stressi

Muutos tuottaa stressin, johon alkoholistit ovat taipuvaisia ylireagoimaan ja jota he saattavat sietää huonosti .

Kieltämisen uudelleen aktivoituminen

Kun stressitasot kohoavat ja tulevat kriittisiksi, on normaalia taipumus kieltää liiallisen stressin olemassaolo ja aloittaa uudelleen ne kieltämismekanismit, jotka liittyvät tähän sairauteen. Kun alkoholisti alkaa käyttää kieltämiskuvioita selviytyäkseen stressistä, samoin kuin hänellä oli tapana kieltää alkoholismin hyväksyminen, muut tähän liittyvät ajatustavat laukeavat.

Äkillisen vieroituksen jälkitila

Kohonnut stressi voimistaa vieroituksen jälkeisiä oireita. Kun nämä oireet - ajatusprosesseissa, tunnetiloissa ja muistiongelmina voimistuvat, stressi tasot kohoavat edelleen "mikä puolestaan pahentaa vierousvaiheen vaikeutta).

Käyttäytymisen muutokset

Vieroitusvaiheen oireiden kehittymisen, kieltämisen uudelleen aktivoitumisen ja kroonisen lisääntyneen stressin seurauksena potilas alkaa käyttäytyä erilailla. Hän menee edelleen samoihin paikkoihin, tekee samoja hommia, mutta hänen käyttäytymisensä aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja luo pohjaa tulevalle kriisille.

Sosiaalinen murentuminen

Käyttäytymisen muutoksen seurauksena tapahtuu muutos suhteissa. Alkoholisti alkaa vaikuttaa toisiin erilailla ja seurauksena on sosiaalisten suhteiden murentuminen.

Rakenteen menetys

Elämän rakenne alkaa murtua. Toipumisohjelmat hylätään, rutiini ja päivittäiset tavat muuttuvat.

Arvostelukyvyn menetys

Rakenteen puute, tukisysteemien puute ja lisääntyvän vaikeat vieroitustyyppiset oireet johtavat sekavuuteen, epäjärjestykseen ja kyvyttömyyteen selvittää ongelmia tai tehdä ratkaisuja. Alkoholisti saattaa olla tunteiltaan puutunut tai ylireagoiva.

Kontrollin menetys

Seuraava vaihe on kontrollin menetys ajatustapoihin ja käyttäytymiseen. Henkilö ei tee järkeviä valintoja ja on kyvytön keskeyttämään tai muuntelemaan toimintojaan.

Vaihtoehtojen väheneminen

Hän alkaa uskoa, ettei hän enää pysty kontrolloimaan elämäänsä ja luulee, että ainoa vaihtoehto, joka hänellä on käytettävissään on mielisairaus, fyysinen tai tunne-elämän romahdus, itsemurha tai juominen.

Äkillinen taantuminen

Hän palaa juomiseen tai lääkkeiden käyttöön; hän saattaa saada stressiin liittyvän sairauden, psykiatrisia ongelmia, tunne-elämän romahduksen ja fyysisen ekshaustion; tai hän saattaa yrittää itsemurhaa tai tulla onnettomuusalttiiksi.

Juvalla 15.3.90 Matti Rossi

KIRJALLISUUTTA

1. R J Solberg, The Dry Drunk Syndrome, Hazelden Foundation, 1980.

2. Charles W Crewe, A look at relapse, Hazelden Foundation, 1980.

3. R J Solberg, Dry Drunk Revisited, Hazelden Foundation, 1980.

Retkahduksen dynamiikka

Relapsi on ratkaisevan tärkeä kysymys,jokausein ymmärretään väärin,jopa päihdeongelman hoidon ammattilaisten keskuudessa.

Relapsi on hyvin tavallista aineista riippuvaisten keskuudessa. Sitä voi esiintyä ja sitä esiintyy. Se on osa kemiallisen riippuvuuden sairautta. Useimmat kemiallisesti riippuvaiset ihmiset eivät pysty toipumaan, huolimatta parhaista yrityksistään.Myös hoidon ammattilaiset seuraavat vierestä, täysin avuttomina, koska he tuntevat syyllisyyttä tai vihaa siitä, ettei heidän hoitonsa tai ehkäisyvalistuksensa (ennakoiva ohjauksensa) ole ollut menestyksellistä.

Tämä luku on tarkoitettu valottamaan relapsin prosessia ja antamaan suuntaviivoja käytännön menetelmien luomiseen relapsipotilaiden hoidossa.

Mikä on retkahdus?

Tavallisesti relapsilla ymmärretään tapahtumaa, kun otetaan ryyppy tai huumetta hoitoa seuranneen raittiin jakson jälkeen.

Tosiasiassa se ei ole pelkkä tapahtuma, jolloin otetaan huumetta tai alkoholia raittiin jakson jälkeen. Se ALKAA paljon aikaisemmin. Relapsi on PROSESSI, joka luo asteittain ylivoimaisen tarpeen käyttää ainetta. Tätä PROSESSIA kutsutaan "RELAPSIN DYNAMIIKAKSI".

Kemiallinen riippuvuus sairautena on kaksiteräinen miekka. Toinen terä vahingoittaa ihmistä kun käyttää ainetta. Kun ihminen tulee riippuvaiseksi aineesta ja jatkaa sen käyttöä, hän kohtaa ylipääsemättömiä ongelmia monilla elämänsä alueilla. Tämä on sairauden helpoimmin havaittava ja ilmeisin osa.

MIEKAN TOINEN TERÄ ON SE OSA SAIRAUTTA, JOKA KÄY IHMISEN KIMPPUUN, KUN HÄN PONNISTELEE TOIPUAKSEEN. Toisin sanoen, kun aineesta riippuvainen pidättäytyy aineesta, hän saattaa aluksi kohdata useita ongelmia. Joukko outoja fyysisiä ja psyykkisiä voimia aktivoituu. Uhrit menettävät kontrollin ajatustoimintoihinsa, arvostelukykyynsä ja tunnereaktioihinsa. Vaikkakin nämä tilat ovat tavallisia toipumisen aikana ja häviävät ajan myötä, aineista riippuvainen henkilö on tietämätön niistä ja on sen vuoksi altis niille.

Tässä vaiheessa, sopivalla tuella ja avulla, he voivat selviytyä tilanteesta. Jos näin ei käy, he joko palaavat aineiden käyttöön tai siinä tapauksessa, että he ovat vakaasti päättäneet olla käyttämättä aineita, äkillinen henkinen paine saattaa ajaa heidät yrittämään itsemurhaa. Tosiasiassa tämä abstinenssista johtuva terä voi olla yhtä terävä ja tuhoava kuin aineiden käytöstä johtuva terä.

Relapsin piirteitä

Ymmärtääksemme mikä aiheuttaa retkahduksen aineista riippuvaisella henkilöllä, meidän tulisi ymmärtää abstinenssi ja relapsi kokonaisuuksinaan.

SE ON PROSESSI

Relapsi ei ole TAPAHTUMA vaan PROSESSI. TAPAHTUMA on jotakin, mikä on jo tapahtunut, eikä sitä täten voida enää muuttaa; toisaalta "PROSESSI" viittaa meneillään olevaan tilanteeseen, joka voidaan keskeyttää tai muuttaa käsillä olevana ajankohtana.

RETKAHDUKSEN PROSESSI TAPAHTUU POTILAASSA

Retkahduksen "kaavan" muovaavat yksilön asenteet, arvot ja ajatusrakennelmat. Nämä prosessit tapahtuvat potilaan mielessä.

RELAPSI ILMENEE ETENEVÄNÄ KÄYTTÄYTYMISEN MALLINA

Aineistariippuvaisen henkilön ajatusmallit voivat toiset huomata hänen käyttäytymisestään. Se näkyy siinä, kuinka henkilö toimii, reagoi ja vastaa.

SE ON EHKÄISTÄVISSÄ

Toipumisen aikana potilas tuntee ylivoimaista halua palata aineen käyttöön. Tuolloin auttajan tulisi puuttua asiaan, auttaa potilasta ja muuttaa tapahtumien kulkua vahvistaakseen ja voimistaakseen toipumisen prosessia.

Koska retkahdus ei ole harvinainen potilailla kerran tai useammin eri toipumisen vaiheissa, relapsin ja toipumisen tulisi nähdä tapahtuvan rinnakkain. Toisin sanoen, RELAPSI JA TOIPUMINEN TULISI NÄHDÄ SAMAN KOLIKON ERI PUOLINA.

KOLME SELVÄÄ VAIHETTA, JOTKA ILMAISEVAT RELAPSIN ALKANEEN

Lähes jokainen aineistariippuvaisen läheinen kykenee tunnistamaan nuo käyttäytymisen muutokset, jotka osoittavat paluun vanhoihin alkoholistisiin ajattelu-, reagointi- ja käyttäytymistapoihin. He huomaavat kolme selvää vaihetta tässä prosessissa.

MUUTOS AJATTELUN TASOLLA

Toipumassa oleva henkilö palaa vanhoihin ajatustapoihinsa. Esimerkiksi, hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti alkoholin ympärillä ja vanha sairas pakkomielle alkaa.

MUUTOKSET ULKOISESSA ELÄMÄNTAVASSA

Hän alkaa jälleen seurustella sellaisten ihmisten kanssa, käydä sellaisissa paikoissa ja harrastaa sellaisia toimintoja, jotka liittyvät aineen väärinkäyttöön.

Esimerkiksi, hän käy paikoissa, jotka rohkaisevat aineen käyttöön, tai tapailee aineesta riippuvaisia ystäviään; käy kapakoissa eikä käy AA:ssa. Hän on yliluottavainen itseensä, että hänelle ei tule halua ottaa ainetta. Hän vakuuttaa itselleen, että hänen sairautensa on täysin hallinnassa.

PALUU AINEEN KÄYTTÖÖN

Edellä luetellut muutokset johtavat hänet varmasti takaisin saman aineen tai jonkun korvaavan aineen käyttöön, joka myös on riippuvuutta aiheuttava.

Nämä vaiheet osoittavat kemiallisesti riippuvaisen mahdollisuuden tiedostamattomasti kulkea kohti retkahdusta.

Jos potilas tehdään TIETOISEKSI ongelmista, joita hän luultavasti kohtaa raittiuden aikana, hän kykenee tunnistamaan ne ja tietoisesti havaitsemaan "relapsin dynamiikan" vähittäisen alun ja suorittamaan tarvittavat askeleet ohjeiden mukaisesti selvitäkseen tilanteesta. Tällaiset neuvot ja ohjeet tulisi antaa potilaalle erityisen relapsin ehkäisyohjelman mukana. Tämä tulisi mieluimmin tehdä jaksoittain ja ennen kuin potilas todella kohtaa abstinenssiin liittyvät äkilliset ongelmat.

ABSTINENSSIN ALUSSA ESIINTYVIÄ ONGELMIA

Kemiallisen riippuvuuden aikana elimistö tottuu tietyn aineen käyttöön niin, että heti kun sen saanti loppuu, alkavat vaikeat vieroitusoireet. Tämä vaihe hoidetaan lääketieteellisesti.

Fyysisten ongelmien lisäksi aineista pidättäytymisen aikana esiintyy huomattavaa fyysistä stressiä, joka johtaa epämukavuuteen ja pelkoon, täydelliseen kontrollin menetykseen, joka johtuu käyttäytymisen ongelmista kuten ahdistuneisuudesta, levottomuudesta, unen puutteesta, epävakaudesta ym. Tämä on hoidettava käyttäytymisen säätelyn kautta.

Käyttäytymisen säätely vaatii HENKILÖKOHTAISTA JA YKSILÖLLISTÄ huomiota. Tähän sisältyy potilaan kuuntelemista hänen kertoessaan stressin ja ahdistuksen aiheuttamasta tuskasta, ja hänen auttamistaan stressin sietotekniikoin, rentoutumisharjoituksin jne. Tärkeintä on vakuuttaa hänelle, että hänen kokemansa stressi on LUONNOLLISTA JA NORMAALIA ja MENEE VARMASTI OHI.

PITKITTYNYT VIEROITUSOIREISTO

Abstinenssin ensioireiden jälkeen potilasta ympäröivät lukuisat muut ongelmat - ajatustoimintojen heikentyminen, tunne-elämän heikentyminen, ylireagointi stressiin tai puutuminen.

AJATUSTOIMINTOJEN HEIKENTYMINEN tulee ilmi sekavuutena, kapeana, jäykkänä ja tankkaavana ajattelutapana, keskittymiskyvyn puutteena ja kyvyttömyytenä muistaa tai siirtää asioita lyhytaikaisesta muistista pitkäaikaiseen muistiin jne. Kemiallisesti riippuvainen ei pysty tekemään asioita kunnolla, tekemään johtopäätöksiä tai ratkaisemaan ongelmia. Kaikki tämä johtuu kemiallisten aineiden pitkäaikaisvaikutuksista ja elimistön kyvyttömyydestä sopeutua aineen puuttumiseen.

Kaikkien näiden täytyy tasoittua ajan kuluessa, sopivalla ravinnolla ja jatkuvalla psykologisella vahvistumisella.

LYHYTAIKAISEN MUISTIN HÄIRIÖ

Kemiallisesti riippuvainen henkilö tuntee itsensä sekavaksi, koska hän ei pysty muistamaan asioita. Hän taistelee tätä kyvyttömyyttään vastaan kyetäkseen muistamaan asioita edes lyhyen ajan. Tämä saa hänet tuntemaan, että hän on tulossa hulluksi.

Jokaiselle toipuvalle alkoholistille tulisi opettaa hänen toipumisensa aikana, että pitkän päälle hän palaa normaaliksi - että tämä ongelma paranee jatkuvan raittiuden, sopivan ravinnon ja levon kautta.

TUNNE-ELÄMÄN HEIKENTYMINEN

Tämä johtaa ylireagointiin, paineisiin. Hänellä on hyvin alhainen stressin sietokyky ja hän ahdistuu ja tulee aggressiiviseksi hetkessä. Stressi korostuu vieroituksen jälkeen ja vieroitusoireiden vaikeus myös aiheuttaa stressiä.

Tällainen äkillinen stressi ajaa kemiallisesti riippuvaista takaisin aineisiin. Krapularyyppy pystyy väliaikaisesti korjaamaan nämä vahingot. Jos henkilö käyttää ainetta, hän pystyy ajattelemaan kirkkaasti hetken, kokemaan normaaleja tunteita hetken ja tuntemaan itsensä terveeksi hetken.

Mutta potilaalle tulisi kertoa, että kaikki helpotus, minkä hän saa aineen käytöstä on hyvin väliaikaista ja että se väistämättä johtaa hänet takaisin aineesta johtuviin hallitsemattomiin ongelmiin.

Hänelle on jatkuvasti vakuutettava, että hänen huono stressinsietokykynsä korjautuu ajan kuluessa.

PÄIHTYNEENÄ OPITUT ASIAT

Sitä mitä kemiallisesti riippuvainen henkilö on oppinut aineiden käytön aikana hän ei pysty hallitsemaan toipumisensa alkuaikoina. Sen minkä henkilö oppii hän kykenee parhaiten palauttamaan mieleensä samassa tunnetilassa kuin missä hän sen oppi. Raittiuden alkuaikoina hän ei pysty suoriutumaan tehtävistään toimistossa yhtä tehokkaasti ja taitavasti, kuin mihin hän oli tottunut. Tämä johtaa hämmennykseen, häpeään ja kyvyttömyyden tunteeseen raittiina ollessa.

On hyvin tärkeää, että potilaalle vakuutetaan, että tämä on NORMAALIA. Tämä kyvyttömyys suoriutua on lyhytaikaista. Nämä taidot voidaan oppia uudelleen, jos potilas tunnistaa ja hyväksyy vaikeutensa ja osallistuu suunnitelmalliseen taitojen oppimisprosessiin. Tämä oppiminen sisältää sekä henkistä harjoittelua että todellisia rooli-leikki harjoituksia. Nämä voidaan opettaa, ja jos niitä harjoitellaan, ne tulevat tavoiksi ja ne voidaan koota täydelliseksi toiminnaksi.

KIELTÄMINEN ABSTINENSSIN AIKANA

Kieltäminen on tavallista kemiallisessa riippuvuudessa. Se jatkuu myös raittiuden aikana. Mutta silloin se saa toisen muodon. Henkilö kieltää kaikkien henkilökohtaisten heikkouksien ja ongelmien olemassaolon. Hän kieltää myös tarpeen tehdä järjestelmällinen suunnitelma retkahduksen estämiseksi. Hän kieltää tarpeen elämäntapojensa muuttamiseen. Tämä kieltäminen estää toipumisprosessin jatkumisen ja siksi se on murrettava tukien ja ymmärtäen.

JÄRJESTELMÄLLINEN TOIPUMISOHJELMA

Kaikkein tärkeintä on, että potilaan itse täytyy sitoutua täydellisesti päivittäiseen järjestelmälliseen toipumisohjelmaan, joka sisältää koko sydämestä tapahtuvan yrityksen oppia uudelleen oikeat ajatustottumukset, tunteiden ilmaisun ja käyttäytymisen hallinnan, jotka ovat vaurioituneet ylenmääräisestä aineiden käytöstä. Potilaalla joka sitoutuu tekemään järjestelmällisen päivittäisen toipumisohjelman on loistavat mahdollisuudet saada takaisin kykynsä ja siten mahdollisuuden viettää normaalia elämää. Potilaille voidaan opettaa taitoja, joilla he kykenevät tunnistamaan paineidensa lähteet ja ratkaista ongelmansa. Tämä auttaa vähentämään stressiä.

Seuraavassa muutamia käytännön vihjeitä, joita hän voi yrittää ja harjoitella selviytyessään raittiuteen liittyvistä ongelmista:

Fyysinen <-> * Terveydestä huolehtiminen

* Hyvät ruokailutottumukset, runsaasti proteiinia

* Rentoutusharjoitukset

* Säännöllinen uni

Psyykkinen <-> * Itse-arvostuksen rakentaminen

* Eläminen arvojen mukaan

* Tuntee olonsa hyväksi

Käyttäytyminen <-> * Ryhtyminen järjestelmälliseen ja suunnitelmalliseen toimintaan

* Töihin meneminen ajoissa

* Vastuun ottaminen ja täyttäminen

Sosiaalinen <-> * Seurustelu perheen ja ystävien kanssa

* Tiettyjen roolien ottaminen

Nämä sopeutumiset vaativat muutosta - ja kaikki muutos aiheuttaa stressiä. Tästä tietoisena stressi voidaan minimoida ja voittaa ajan kuluessa.

TOIPUMINEN TUO MUKAAN VELVOLLISUUDEN MUUTTUA

PERSOONALLISUUSTYYPIT

Toipuva potilas kehittää todennäköisesti jonkun kolmesta persoonallisuustyypistä, jotka mainitaan seuraavassa. Nämä estävät häntä yläpitämästä menestyksellistä toipumisohjelmaa.

Äärimmäisen riippumaton henkilö : Kykenemätön hyväksymään mitään apua. Hän haluaa aina kohdata elämän yksin. Hän on kyvytön hyväksymään voimat- tomuutensa todellisuutta.

Täysin riippuvainen henkilö : Aina riippuvainen toisista

kaikessa. Hän ei havaitsee

itsessään yhtään omista

vahvuuksistaan. Hänen reaktionsa on aina: "Huolehtikaa minusta tai minä ryyppään tai palaan aineisiin".

Käänteisriippuvainen henkilö : Hän näyttää olevan riippumaton, mutta tukeutuu

aina muihin. Hän tuntee itsensä äärettömän epävarmaksi. Hän haluaa

esiintyä vahvana ja luottavaisena henkilönä, mutta tosiasiassa tuntee itsensä heikoksi ja täysin avuttomaksi.

Kuten aikaisemmin todettiin, nämä kaikki kolme tyyppiä ovat "RELAPSIIN TAIPUVAISIA".

Toipuminen vaatii TOIMINNALLISESTI RIIPPUMATTOMAN PERSOONALLISUUDEN, eli henkilön joka

- oivaltaa, että hän voi toimia riippumattomasti; mutta tarvitsee toisia tasapainoista elämää varten.

- tajuaa vahvuutensa ja kykynsä.

- on halukas ottamaan vastuun toipumisestaan.

- hyväksyy avun oikeilta ihmisiltä ja Korkeammalta Voimalta.

Toipuakseen yksilön on kehitettävä TOIMINNALLISESTI RIIPPUMATON PERSOONALLISUUS.

Yhteenvetona,

- Relapsi on prosessi, ei tapahtuma

- Relapsi ja toipuminen ovat saman kolikon eri puolia

- Raittiuden alkuun liittyy tiettyjä ongelmia

- Raittiuteen liittyvät ongelmat ovat lyhyt-kestoisia ja niistä päästään yli sopivalla järjestelmällisellä suunnittelulla ja täytäntöönpanolla.

- Toipuminen vaatii muutosta; ja muutos kannattaa varmasti.

Juvalla 27.1.91 Matti Rossi

Site technics: Reijo Paunonen

KIRJALLISUUTTA

1. Terence T Gorski & Merlene Miller, Counselling for Relapse Prevention, Independent Press, 1982.