Kun farmaseuttista valmistetta tai luonnossa esiintyvää ainetta käytetään pääasiassa muuttamaan jotakin prosessia tai tilaa (fysiologista, psyykkistä tai biokemiallista) sitä voidaan kutsua lääkkeeksi. Yksinkertaistaen mikä hyvänsä kemikaali, joka muuttaa yksilön fyysistä tai psyykkistä toimintaa on lääke.

Lääkkeillä voi tai sitten ei olla lääketieteellistä käyttöä; niiden käyttö voi tai voi olla olematta laillista. Kun lääkkeitä käytetään parantamaan tautia, estämään sairautta tai parantamaan terveyttä sitä kutsutaan lääkkeiden käytöksi.

Kun lääkkeitä otetaan muista kuin lääketieteellisistä syistä, määrältään, vahvuudeltaan, ottokerroiltaan tai ottotavoiltaan sillä lailla, että ne aiheuttavat fyysistä tai psyykkistä vahinkoa, tätä kutsutaan lääkkeiden väärinkäytöksi. Mitä hyvänsä lääkettä voidaan väärinkäyttää. Myös lääkkeitä, joilla on lääketieteellistä käyttöä voidaan väärinkäyttää.

Lääkärin määräämiä lääkkeitä käytettäessä lääkkeiden käyttö ja väärinkäyttö voidaan erottaa toisistaan. Lääketieteellisesti käyttökelpoisia lääkkeitä voidaan väärinkäyttää seuraavin tavoin:

Liian paljon: Otetaan suurempi annos vastoin ohjetta. Esim. otetaan 10 mg Diapamia kun on määrätty vain 2 mg.

Liian usein: Otetaan pieniä annoksia säännöllisesti. Esim. Otetaan lääkettä päivälläkin, kun sitä on määrätty vain illaksi.

Liian kauan: Otetaan lääkettä liian kauan - pitempään kuin oli määrätty. Esim. Jatkuvaa lääkkeen käyttöä kuukausia, kun lääkäri oli neuvonut vain pariksi illaksi.

Väärä käyttö: Lääkettä käytetään muista kuin lääketieteellisistä syistä, kuin mihin se on tarkoitettu, tai otetaan lääkettä ilman lääkärin määräystä. Esim. Otetaan fenemaalia (epilepsialääke) sen väsyttävän sivuvaikutuksen vuoksi.

Väärä yhdistelmä: Otetaan lääkettä yhdessä tiettyjen toisten lääkkeiden kanssa. Esim. Otetaan barbituraatteja yhdessä alkoholin kanssa vaikutuksen lisäämiseksi.

Laittomilla lääkkeillä kuten heroiinilla ja hasiksella ei ole mitään lääkinnällistä käyttöä. Näiden yhteydessä ei ole mitään "lääkekäyttöä". Niiden käyttö on niiden väärinkäyttöä. Se on alusta lähtien väärinkäyttöä.

Lääkkeiden väärinkäyttö johtaa addiktioon lääkkeistä, mihin liittyy toleranssin (sietokyvyn) kehittyminen ja riippuvuus. Toleranssi viittaa tilanteeseen, jossa käyttäjä tarvitsee suurempaa ja suurempaa annosta ainetta kokeakseen saman vaikutuksen. Pienemmät määrät, jotka olivat aikaisemmin riittäviä, eivät enää tehoa ja käyttäjän on pakko lisätä annostaan.

Jotkin aineet aiheuttavat vain psyykkisen riippuvuuden, kun taas toiset aiheuttavat sekä psyykkisen että fyysisen riippuvuuden.

Psyykkinen riippuvuus on tila, jota luonnehtii tunteiden ja mielen kiintyminen aineen vaikutuksiin ja jatkuvaan sen himoon. Kun psyykkinen riippuvuus kehittyy, käyttäjä jää "koukkuun" aineeseen.

Kun Fyysinen riippuvuus kehittyy, käyttäjän keho tulee täysin riippuvaiseksi aineesta. Pitkittyneen käytön seurauksena keho tottuu siinä määrin toimimaan aineen vaikutuksen alaisena, että se pystyy toimimaan normaalisti enää vain, kun ainetta on läsnä elimistössä.

Kun käyttäjä on tullut riippuvaiseksi aineesta, jos sen saanti äkkiä lakkaa tulevat vieroitusoireet. Tietyssä mielessä elimistö menee "sekaisin" ja "protestoi" aineen puuttumisen vuoksi. Vieroitusoireet voivat vaihdella lievästä epämukavuudesta kouristuksiin, riippuen väärinkäytetystä aineesta. Vieroitusoireiden voimakkuus riippuu väärinkäytetystä aineesta, käytetystä määrästä ja käytön kestosta.

Nämä vieroitusoireet tekevät aineen käytön lopettamisen vaikeaksi. Käyttäjä on selvästi jäänyt kiinni itse kutomaansa verkkoon. Hän haluaa välttää epämiellyttävät vierotusoireet; ja niitä välttääkseen hänen on tarvitsee ainetta. Aineriippuvaisen on näin pakko jatkaa aineen käyttöä vaikka hän tietää sen vahingoittavan itseään.

Huumeiden luokittelu

Riippuvuutta aiheuttavia aineita on luokiteltu eri tavoin pohjautuen niiden alkuperään, kemialliseen rakenteeseen, vaikutustapaan jne. Luokiteltaessa niiden vaikutuksen mukaan ne voidaan jakaa viiteen ryhmään:

1. Euforisoivat analgeetit

2. Piristeet

3. Rauhoittavat aineet

4. Hallusinogeenit

5. Cannabis

Neljää ensimmäistä käsitellään jatkossa. Tarkempi tieto cannabiksesta löytyy omasta luvustaan.

Euforisoivat analgeetit

Kreikassa etuliite "narco" tarkoittaa "kuolettaa" tai "puuduttaa". Analgesic tarkoittaa kivun poistamista tai kivun lievittämistä. Termi narkoottinen tai Euforisoiva viittaa opiumiin ja opiumi johdannaisiin tai keinotekoisiin korvikkeisiin, jotka saavat aikaan opiumin kaltaisen vaikutuksen.

Kaikilla euforisoivilla kipulääkkeillä on yhteinen ominaisuus puuduttaa ja siten lievittää kipua. Luokka ne ovat kivunpoistajia, joilla on voimakas riippuvuutta aiheuttava kyky.

Tähän ryhmään kuuluvia aineita voidaan tutkia kolmessa laajassa luokassa - luonnosta saatavat huumeet, puolisynteettiset huumeet ja synteettiset huumeet. Kahteen ensimmäiseen luokkaan kuuluvia aineita kutsutaan opiaateiksi ja synteettisiä aineita opioideiksi.

Luonnon huumeet

Oopium unikko, "Papaver Somniferum", on luonnossa esiintyvien narkoottisten aineiden lähde. Tuhansia vuosia tätä kasvia on viljelty laajasti sen miellyttävien vaikutusten vuoksi. Tänään sen viljelyä on rajoitettu laeilla.

Oopiumi

Oopiumi valmistetaan maitomaisesta nesteestä, jota kerätään kasvin raasta siemenkodasta. Oopiumi on tumman harmaata tai ruskehtavaa tervamaista ainetta.

Oopiumia poltetaan, pureskellaan ja imeytetään suun limakalvojen kautta. Sitä keitetään myös vedessä ja juodaan.

Yksityiskohtaista tietoa löytyy luvusta oopiumi.

Morfiini

Morfiini on pääasiallinen alkaloidi, joka saadaan opiumista. Noin 11-15% oopiumliuoksesta sisältää morfiinia. Morfiini on eräs tehokkaimmista kipua lievittävistä lääkkeistä. Sitä käytetään edelleen lääketieteessä.

Annostelutavat

Ruiskeina - ihonalle, lihakseen tai suoneen. Useimmat väärinkäyttäjät pistävät suoneen.

Kodeiini

Kodeiini on toinen alkaloidi, jota löytyy oopiumista, tosin pienemmissä määrissä kuin morfiini (1-2%).

Kodeiinia käytetään yskänlääkkeissä, kipulääkkeissä ja ripulilääkkeissä.

Annostelutavat

Ruiskeina - ihonalle tai lihakseen.

Suun kautta - kodeiinin lääkevalmisteet tehdään yleensä yhdessä muiden lääkkeiden kanssa ja niitä on saatavana tabletteina tai siirappeina.

Kodeiinia väärinkäytetään suhteellisen harvoin, koska sen anlgeettiset vaikutukset ovat heikot ja vaikeita sivuvaikutuksia (esim. kouristuksia) esiintyy usein.

Puolisynteettiset huumeet

Heroiini / ruskea sokeri

Heroiini (di-asetyl morfiini) on puolisynteettinen morfiinijohdos. Ruskea sokeri on heroiinin sekoite. Ruskeaa sokeria poltetaan tai höyrystetään.

Yksityiskohtaista tietoa löytyy luvusta heroiini.

Synteettiset huumeet

Synteettisiä huumeita tuotetaan vain laboratorioissa. Nämä aineet mukailevat opiaattien vaikutuksia, mutta niitä ei valmisteta oopiumista. Petidiini ja metadoni ovat laajimmin saattavilla olevia synteettisiä narkoottisia lääkkeitä.

Petidiini

Petidiini on luultavasti käytetyin kohtalaisen tai voimakkaan kivun lievittämiseen tarkoitettu lääke.

Annostelutavat

Suun kautta - Petidiiniä voidaan annostella suun kautta tabletteina.

Ruiskeina - ihonalle, lihakseen tai suoneen.

Petidiinin väärinkäyttäjät ruiskuttavat aineen lähes aina suoneen.

Metadoni

1960 luvulla metadoni saavuttu laajan huomion narkomaanien hoidossa Yhdysvalloissa. Siitä tuli myöhemmin osa heroiiniriippuvuuden hoitoa. Ironista kyllä, myöhemmin moni tuli riippuvaiseksi metadonista ja siitä tuli suuri syyllinen yliannoskuolemiin. Tämän jälkeen sen käyttö on vähentynyt.

Annostelutavat

Metadoni on lähes yhtä tehokas annosteltaessa suun kautta, kuin pistettynä, joten sitä käytetään tavallisesti tabletteina.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Pistettynä vaikutukset ovat välittömiä ja korostuneita. Muuta kautta annosteltuna vaikutukset tuntuvat vain vähitellen.

Päävaikutuksiin kuuluu:

- lyhytaikainen euforiavaihe, jonka aikana ei tunneta nälkää eikä kipua.

- mielen hämärtyminen - älylliset toiminnat heikkenevät

- tokkuraisuus, apatia, vähentynyt fyysinen aktiviteetti

- hidastunut pulssi ja verenpaineen lasku

- ummetus

- mustuaisten supistuminen (poikkeuksena petidiini ja metadoni)

Joitakin sivuvaikutuksia voi myös ilmetä:

- pahoinvointi, oksennukset

- dysforia (epämiellyttävyyden tunne)

- lisääntynyt kipuherkkyys alkuvaikutuksen jälkeen

- ihon kutina

Suuria annoksia käytettäessä mustuaiset supistuvat neulan pään kokoisiksi ja hengityksen lamaantuminen korostuu. Yliannostuksen yhteydessä kehittyy syanoosi, jolloin iho tulee kylmäksi, kosteaksi ja sinertäväksi. Esiintyy kouristuksia, joita saattaa seurata hengityspysähdys ja kuolema.

Pitkäaikaisvaikutukset

Vaikea ummetus, supistuneet mustuaiset, ja alakuloisuus ovat eräitä pitkäaikaisvaikutuksia. Kroonisille käyttäjille saattaa kehittyä keuhko-ongelmia johtuen aineiden vaikutuksesta hengityselimiin. Epäpuhtaat neulat voivat aiheuttaa tartuntoja. Voi kehittyä myös paiseita, sidekudostulehduksia, maksavaurioita, jäykkäkouristusta ja aivovaurioita.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi kehittyy varsin nopeasti tehden suuremmat annokset tarpeellisiksi vaikutuksen voimakkuuden säilyttämiseksi. Euforisoivat analgeetit aiheuttavat hyvin voimakkaasti riippuvuutta, ja säännöllinen käyttö johtaa vaikeaan psyykkiseen ja fyysiseen riippuvuuteen.

Vieroitusoireet

Euforisoivien analgeettien vieroitusoireet ovat kivuliaampia ja vaikeampia verrattuna muiden aineryhmien aiheuttamiin vieroitusoireisiin. Vieroitusoireiden vaikeusaste riippuu käytetystä aineesta, määrästä ja käytön pituudesta sekä henkilön yleisestä terveydentilasta.

Huumeen jäädessä saamatta ensimmäiset vieroitusoireet koetaan tavallisesti hieman ennen seuraavaa suunniteltua annosta. Vaikka vieroitusoireet voivat aiheuttaa huomattavaa kärsimystä, alkuoireet muistuttavat kohtalaisen vaikeaa influenssaa. Koko ajan esiintyy huomattavasti narkomaanin valituksia, pyyntöjä ja vaatimuksia. Sellaiset oireet kuin silmien ja nenän vuotaminen, haukottelut ja hikoilu ilmaantuvat noin 8 - 12 tunnin kuluttua viimeisestä annoksesta. Levottomuus, ärtyisyys, ruokahalun menetys, kananliha, vapinat, mustuaisten laajeneminen ja vaikea aivastelu tulevat myös esiin. Tämän jälkeen narkomaani saattaa vaipua levottomaan uneen. Vieroitusoireet voimistuvat ja saavuttavat huippunsa 48 - 72 tunnin kuluessa viimeisestä annoksesta. Potilaasta tulee heikko ja masentunut. Pahoinvointia ja oksentelua esiintyy. Vatsan kouristukset ja ripuli ovat tavallisia. Pulssi ja verenpaine ovat koholla. Vilunväristykset jotka vuorottelevat punastumisen ja voimakkaan hikoilun kanssa ovat myös tyypillisiä oireita. Esiintyy myös piinallista kipua luissa, selkälihaksissa ja raajoissa, kuten myös lihaskramppeja ja potkivia liikkeitä. Tässä vaiheessa voi esiintyä myös itsemurhataipumusta.

Ilman hoitoa oireyhtymä kulkee latuaan ja useimmat oireet katoavat 7 - 10 päivässä. Kuitenkaan aika, mikä kestää fyysisen ja psyykkisen tasapainon palaamiseen ei ole etukäteen arvioitavissa. Muutaman seuraavan viikon aikana vieroituksesta narkomaani jatkaa aineiden käyttönsä ajattelemista ja siitä puhumista ja on erityisen taipuvainen himoon käyttää niitä uudelleen.

Piristeet

Piristeet ovat aineita, jotka kiihottavat tai nopeuttavat keskushermostoa. Kaksi yleisintä piristettä ovat nikotiini, jota tavataan tupakassa ja kofeiini, kahvin ja teen aktiivinen aineosa. Näitä ei kuitenkaan käsitellä tässä. Mielenkiinnon kohteena ovat voimakkaammat piristeet. Niitä ovat amfetamiinit ja kokaiini.

Amfetamiinit

Amfetamiinit ovat synteettisiä aineita joita valmistetaan pelkästään laboratorioissa. Amfetamiini, dextroamfetamiini ja met-amfetamiini yhdessä muodostavat amfetamiinien ryhmän. Näiden kolmen vaikutukset ovat samanlaisia ja ne voidaan erottaa toisistaan vain kliinisellä analyysillä.

Amfetamiineja käytetään edelleen lääketieteessä narkolepsian (hallitsemattoman nukahtamistaipumuksen) ja hyperkineettisten (liiallinen aktiivisuus ja lyhytjännitteisyys) lasten käyttäytymisen hoitoon.

Amfetamiineja käytetään joskus laihdutusohjelmissa ja lievän masennuksen sekä väsymyksen hoidossa. Amfetamiinit on nyt kuitenkin todettu huonoksi valinnaksi näiden ongelmien hoidossa.

Amfetamiinit ovat valkoisia, hajuttomia, kiteisiä jauheita, joilla on kitkerä maku. Laittomat muodot sisältävät hienoja ja karkeita jauhoja ja kiteitä, jotka ovat väriltään valkeasta keltaiseen. Niitä toimitetaan irtonaisena, tabletteina tai kapseleina.

Amfetamiineita väärinkäyttävät tavallisesti:

- opiskelijat nukkumisen estämiseen voidakseen opiskella läpi yön

ennen tenttiä

- urheilijat peittääkseen väsymyksen ja lisätäkseen kestävyyttä

- kiireiset liikemiehen väärinkäyttävät usein sekä piristeitä että rauhoittavia aineita - piristeitä lisätäkseen aktiivisuuttaan päivän aikana ja rauhoittavia aineita kyetäkseen nukkumaan öisin.

Annostelutavat

Suun kautta: Amfetamiinit imeytyvät suun kautta ja niitä otetaan kapseleina tai tabletteina.

Kokaiini

Kokaiini on voimakas luonnossa esiintyvä aine, jota saadaan kokapensaan lehdistä (Erythroxylon coca).

Kokaiinia käytettiin aikaisemmin silmä, korva ja nenä kirurgiassa, koska se pystyi puuduttamaan kudokset ja supistamaan samalla verisuonet ja näin vähentämään verenvuotoa. Sitä ei enää juurikaan käytetä lääketieteessä.

Se on hajuton, valkea, kiteinen pulveri, jolla on kitkerä puuduttava maku. Kadulla tavattava kokaiini on yleensä sekoitettu muihin kemikaaleihin.

Annostelutavat

Suun kautta: Kokapensaan lehtiä pureskellaan toisinaan ja kokaiini, päävaikuttaja aine imeytyy suun limakalvojen kautta.

Nuuskaaminen: Kokaiini tavallisesti nuuskataan eli otetaan nenän kautta.

Hyvin harvoin kokaiinia ruiskutetaan vaikutuksen lisäämiseksi.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Amfetamiineilla ja kokaiinilla on erilainen vaikutusmekanismi, mutta yleisvaikutus on sama ja niiden vaikutukset ovat hyvin samanlaisia.

Päävaikutuksiin kuuluu:

- kohonnut hyvänolon tunne, euforia

- loputtoman energian tunne, lisääntynyt itseluottamus

- lisääntynyt liikeaktiviteetti ja nopeus

- vähentynyt ruokahalu (jonka vuoksi käytetään laihdutukseen)

- lisääntynyt valveillaolo, joka peittää väsymyksen tunteen

Mustuaisten laajeneminen, suun kuivuminen, kiihtynyt hengitys, pulssi ja kohonnut verenpaine, hidastunut ruoansulatus ja virtsan retentio ovat muita vaikutuksia.

Epämiellyttäviä vaikutuksia kuten ohimenevää impotenssia, ahdistuneisuutta ja jopa paniikkia voidaan havaita.

Suurilla annoksilla saattaa esiintyä hyvin nopeaa sydämen rytmiä, verenpainetta, päänsärkyä, voimakasta hikoilua, vaikeaa kiihtymystä, ja vapinoita. Hyvin suuret annokset aiheuttavat nopean, epäsäännöllisen ja pinnallisen hengityksen, kouristuksia ja kooman.

Pitkäaikaisvaikutukset

Krooniset unihäiriöt, huono ruokahalu, korkea verenpaine, nopea ja epäsäännöllinen sydämen rytmi, impotenssi, mielialan vaihtelut, ahdistuneisuus ja jännitystilat ovat pitkäaikaisen piristeiden väärinkäytön seurauksia.

Väkivaltaisuus, tapot ja itsemurhat ovat yleisiä piristeiden väärinkäyttäjien keskuudessa.

Krooninen käyttö saattaa aiheuttaa amfetamiini psykoosin. Saattaa kehittyä vainoharhoja, hallusinaatioita ja tarkoituksetonta stereotyyppistä käyttäytymistä. Täysin kehittynyt amfetamiini psykoosi muistuttaa suuresti paranoiista jakomielitautia.

Kokaiinin nuuskaaminen saattaa johtaa nenän väliseinän puhkeamiseen.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi kehittyy tietyssä määrin. Pitkään aikaan ei ollut selvyyttä siitä, kehittyykö piristeisiin fyysinen riippuvuus. Mutta nyt tiedetään selvästi, että näin käy tietyssä määrin. Koska miellyttävien vaikutusten voima on suuri, kehittyy myös voimakas psyykkinen riippuvuus.

Vieroitusoireet

Kun krooninen käyttö äkkiä lakkaa, ilmaantuvat vieroitusoireet. Kliininen kuva ei kuitenkaan sisällä karkeita huomattavia fysiologisia häiriöitä. Suunnaton väsymys, pitkittynyt, mutta häiriintynyt uni, suunnaton ruokahalu, ärtyneisyys ja kohtalainen - vaikea masennus ovat tavallisesti todettuja vieroitusoireita.

Rauhoittavat aineet

Rauhoittavat aineet ovat lääkkeitä, jotka vähentävät tai hidastavat keskushermoston toimintoja. Tähän ryhmään sisältyvät:

1. Rauhoittavat ja unilääkkeet

2. Alkoholi

Rauhoittavat ja unilääkkeet

Rauhoittavat ja unilääkkeet ovat muita kuin narkoottisia aineita, joiden päävaikutus on rauhoittava, väsyttävä tai nukuttava vaikutus. Barbituraatit ja bentsodiatsepiinit muodostavat tämän ryhmän kaksi pää lääkettä.

Barbituraatit

On syntetisoitu yli 2500 barbituraattia ja noin 50 on markkinoilla. Näitä aineita on tutkittu ja kehitetty niiden rauhoittavien ja nukuttavien ominaisuuksien vuoksi. Seuraavaan taulukkoon on luetteloitu muutamia eniten käytettyjä barbituraatteja:

Vaikuttava aine

Kauppanimi

Tiopentaali

Pentotal

Pentobarbitaali

Nembutal

Secobarbitaali

Seconal

Fenobarbitaali

Luminal ja Gardinal

Secobarbital & Amylobarbital

Vesparax

Barbituraatteja lääkäri määrää rauhoittaviksi ja unilääkkeiksi. Niitä käytetään narkoanalyysissä (totuus-seerumi) ja kouristuksia estämään (epilepsia lääkkeinä, esim. fenobarbitaali).

Barbituraattisuolat ovat valkeita kitkeränmakuisia pulvereita.

Annostelutavat

Barbituraatteja annostellaan suun kautta tabletteina tai kapseleina. Barbituraatteja voidaan myös pistää- ihonalle, suoneen tai lihakseen.

Bentsodiatsepiinit

Yli 2000 bentsodiatsebiinia on syntetisoitu, vain kaksitoista on markkinoilla. Bentsodiatsepiinit ryhmänä ovat eniten käytettyjä lääkkeitä. Seuraavassa taulukossa luetellaan tavallisimpia bentsodiatsepiineja.

Vaikuttava aine

Kauppanimi

Diazepam

Diapam, Stesolid, Valium

Klopoksidi

Librium, Risolid

Oksatsepaami

Oxepam, Opamox

Loratsepaami

Temesta

Alpratsolaami

Alprox, Xanor

Betsodiatsepiinejä käytetään kliinisessä työssä vähentämään ahdistuneisuutta, unilääkkeenä ja lihasrelaksanttina. Niitä käytetään myös esilääkkeenä anestesiassa ja kouristusten hoitoon. Kuitenkin viimeaikoina lääkäreitä on varoitettu käyttämästä näitä lääkkeitä arkielämässä esiintyvän ahdistuksen hoitoon. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö päivittäin yli kolmea kuukautta on yhä vähemmän hyväksyttävää.

Bentsodiatsepiinit ovat valkeita tai kellertäviä kiteisiä pulvereita.

Annostelutavat

Bentsodiatsepiineja käytetään tabletteina tai kapseleina. Diazepaamia ja klopoksiidia myös pistetään.

Sellaiset lääkkeet kuin mepropamamaatti (Nervonus), glutethimidi, kloraali eivät kuulu kumpaankaan yllämainittuun ryhmään, mutta niiden rauhoittavat vaikutukset ovat kaikkiaan samanlaisia. Metakvaloni valmisteet (esim Mandrax), ovat lääkkeitä, jotka on kielletty eikä niitä käytetä enää lääkkeinä.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Rauhoittavat aineet aiheuttavat samankaltaisia vaikutuksia kuin alkoholi. Päävaikutuksiin kuuluu:

- ahdistuksen ja jännityksen lievittyminen

- euforia (tavallisesti barbituraateilla)

- lievä estojen löystyminen

- väsymys, suuremmilla annoksilla nukahtaminen

- liikkeiden koordinaation huononeminen (erityisesti tarkemmissa tehtävissä).

- heikentynyt keskittymis- ja arvostelukyky

- sammaltava puhe ja hämärtynyt näkökyky

Voi esiintyä myös pahoinvointia, vatsakipuja ja kiihtymystä, joka voi johtaa vihamieliseen käyttäytymiseen.

Suurina annoksina barbituraatit voivat aiheuttaa epäsäännöllistä hengitystä, heikkoa pulssia, kooman ja kuoleman. Yliannostuksesta johtuva kuolema sattuu harvoin muiden rauhoittavien aineiden kanssa. Yliannostuksesta kuolema sattuu tavallisesti yhdistettäessä rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia.

Pitkäaikaisvaikutukset

Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa masennusta, kroonista väsymystä, hengitysvaikeuksia, sukupuolitoimintojen heikentymistä, lyhytjännitteisyyttä, muistin huononemista ja arvostelukyvyn laskua. Kroonisia unihäiriöitä voi kehittyä. Lääkkeiden aiheuttama vähentynyt REM uni saa unen laadultaan niin huonoksi, ettei käyttäjä tunne itseään levänneeksi herätessään.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi ei kehity samalla lailla kaikille aineiden vaikutuksille. Barbituraateilla toleranssi nukuttavalle vaikutukselle kehittyy hyvin nopeasti, usein jo viikon tai kahden säännöllisellä käytöllä. Bentsodiatsepiineilla kehittyy toleranssi kroonisessa käytössä ahdistusta ja jännitystä lievittäviin vaikutuksiin.

Käyttäjä nostaa päivittäistä annostaan säilyttääkseen halutut vaikutukset.

Kehittyy myös ristitoleranssia toisiin rauhoittaviin aineisiin nähden (toisin sanoen haluttuja vaikutuksia ei tunnu, jos käyttäjällä on kehittynyt toleranssi yhdelle ryhmän aineille ja hän nauttii toista annoksen, joka normaalisti tuottaisi saman vaikutuksen).

Toleranssi vähenee lyhyen abstinenssin jälkeen.

Fyysinen riippuvuus voi kehittyä säännöllisen käytön myötä.

Joka tapauksessa muodostunut psyykkinen riippuvuus on merkittävä.

Ahdistuneisuus tai jopa paniikki on ilmeinen, jos käyttäjä joskus ei kykene saamaan annostaan. Käyttäjä kokee jatkuvaa aineen himoa jopa silloin, kun hän ei tunne merkittäviä psyykkisiä vaikutuksia.

Vieroitusoireet

Vieroitusoireet äkillisen aineen saannin loppumisen jälkeen eivät useinkaan ole yhtä voimakkaita, kuin vieroitusoireet muista aineista.

Tavallisesti tavataan lieviä vieroitusoireita, kuten ahdistuneisuutta, unettomuutta, heikkoutta, ja pahoinvointia.

Hyvin suurten annosten ja pitkäaikaisen käytön seurauksena kehittyy kiihtymystä, korkeaa kuumetta, delirium, hallusinaatioita ja kouristuksia.

Hallusinogeenit

Hallusinogeenit ovat aineita, jotka voimakkaasti vaikuttavat havaintokykyyn, tunteisiin ja mielen toimintaan. Koska ne vääristävät objektiivisen todellisuuden havaitsemista ja tuottavat hallusinaatioita, niitä kutsutaan hallusinogeeneiksi. Hallusinogeeneja kutsutaan psykedeelisiksi (mieltä muuttaviksi) aineiksi.

Hallusinogeeneihin kuuluu laaja kirjo aineita lähtien täysin keinotekoisista aineista luonnossa esiintyviin aineisiin saakka. Hallusinogeenisiä aineita on heikosti saatavissa, mikä tekee niistä vähemmän käytettyjä. Tavallisimmat hallusinogeenit luetellaan seuraavassa:

LSD ( Lysergic acid diethylamidi)

LSD on puolisynteettinen aine ja voimakkain hallusinogeeni. Sitä tuotetaan lysergiinihaposta, aineesta jota saadaan torajyvistä, tai lysergiinihapon amidista, kemikaalista jota saadaan päivänsinen siemenistä.

LSD:tä käytettiin ainoastaan tutkimusvälineenä tutkittaessa mielisairauden mekanismeja. LSD:llä ei ole lääketieteellistä käyttöä.

LSD on valkea hajuton kiteinen aine, joka liukenee veteen.

Annostelutavat

Se imeytyy helposti suun kautta ja sitä otetaan tavallisesti tabletteina. LSD imeytetty imupaperi on myös yleisesti käytetty. Siinä LSD on liuotettu veteen ja se on absorboitu imupaperiin. Pala paperista revitään, asetetaan kielen alle ja imeskellään.

PCP (Fensyklidiini)

PCP syntetisoitiin ja sitä kokeiltiin ihmisille tarkoitettuna nukutusaineena 1950 luvulla.Sen käyttö lopetettiin myöhemmin sen aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi, joita olivat sekavuus ja delirium. Myöhemmin sitä käytettiin eläinlääketieteessä. PCP:tä tuotetaan nykyisin vain luvattomissa laboratorioissa.

PCP:tä kutsutaan yleisesti "enkelipölyksi". PCP on puhtaassa muodossaan valkea kiteinen pulveri, joka liukenee helposti veteen.

Annostelutavat

Sitä nuuskataan, poltetaan ja syödään, harvemmin pistetään suoneen.

Meskaliini

Meskaliinia saadaan Meksikolaisesta peyote kaktuksesta ja Pyhän Pietarin kaktuksesta. Vuosisatoja meskaliinin käyttö oli osa uskonnollista seremoniaa osassa Pohjois-amerikkaa. Sitä käytetään vieläkin näillä alueilla. Meskaliinia voidaan tuottaa myös synteettisesti.

Meskaliini on valkeaa tai värillistä pulveria.

Annostelutavat

Suun kautta annostelu on tavallisinta.

Psilocybin

Psilocybiiniä saadaan pääasiassa psilocybiini sienestä. Ainetta voidaan valmistaa synteettisesti vain hyvin vaikeasti. Karkeita sienivalmisteita, jotka sisältävät psilokybiinia myydään tavallisesti kuivattuina ruskeina sieninä.

Annostelutavat

Tämä aine imeytyy hyvin suun kautta. Sientä itseään voidaan syödä tai kuivata, jauhaa hienoksi ja polttaa.

DMT (dimetyyli-tryptamiini), DOM (4 metyyli-2,5 dimetoksi-amfetamiini), MDA (metyleenidioksiamfetamiini) ja belladonna alkaloideina kuuluvat myös hallusinogeenien ryhmään.

Lyhytaikaiset vaikutukset

Fyysiset vaikutukset ja koetut vaikutukset eroavat aineesta toiseen ja myös suuria kemiallisia eroja esiintyy. Päävaikutukset ovat:

- Mielen muutokset - tavallisesti euforisoivia, mutta joskus voimakkaasti lamaavia.

- Suunnan, etäisyyden ja ajan tajuamisen vääristyminen (esim. muutaman minuutin kuluminen voi vaikuttaa tunneilta).

- Näköaistimusten voimistuminen. Esineiden väri ja rakenne tulevat elävämmiksi ja yksityiskohtien tajuaminen korostuu.

- Pseudohallusinaatiot (pseudo = vale, koska käyttäjä tietää, ettei kokemus ole tosi esim. miljoonien värien tai autojen kuvien näkeminen).

- Tunnon sulautuminen (kahden tunnon laadun yhteensulautuminen). (Käyttäjä saattaa tuntea, että hän voi nähdä musiikkia, kuula värejä jne).

- Minän katoamisen tuntemuksia, ruumin kuvan katoamista, ja todellisuuden tajun katoamista (käyttäjä saattaa tuntea, että hänen ruumiinsa kutistuu tai tulee painottomaksi).

- Menneen, nykyisen ja tulevan taju saattaa sotkeutua. Keskittyminen tulee vaikeaksi ja huomiokyky aaltoilee nopeasti.

- Ailahtelevat ideat ja äärimmäinen keskittyminen filosofisiin aiheisiin on tavallista. Nämä suuret totuudet ja oivallukset, jotka hän kuvittelee keksineensä ovat käsittämättömiä tai järjettömiä muiden mielestä, jotka eivät ole LSD:n vaikutuksen alaisina.

Hallusinogeenit ovat kuitenkin arvaamattomia vaikutuksiltaan kullakin käyttökerralla. Voi tulla myös äkillisiä paniikkireaktioita, jotka aiheuttavat "pahan matkan". Äkillinen ahdistus, levottomuus ja unettomuus ovat tavallisia siihen saakka kunnes aineen vaikutus loppuu.

Itsetuhoinen käyttäytyminen ja rajut päätökset ja onnettomuudet, jotka johtuvat alentuneesta arvostelukyvystä ovat tavallisia.

Pitkäaikaisvaikutukset

- "Flashbacks" eli itsestään tulevat LSD kokemuksen uusiutumiset voivat esiintyä ilman varoitusta jopa vuoden ajan LSD:n käytön jälkeen. Tämän vaikutuksen tarkkaa mekanismia ei tiedetä. Käyttäjä saattaa tuntea sellaisia vaikutuksia kuten esimerkiksi värien voimistumista, kiinteän esineen näennäistä liikkumista tai muita hallusinogeenisiä vaikutuksia jopa useiden kuukausien aineista pidättäytymisen jälkeen.

- Motivoitumattomuus oireyhtymä: Käyttäjästä tulee hyvin apaattinen, hän on hyvin passiivinen eikä osoita mielenkiintoa elämään.

- LSD:n laukaisema mielisairaus: Äkilliset paniikkireaktiot, joita esiintyy saattavat johtaa käyttäjän aineen aiheuttaman psykoosin asteelle. Se saattaa muistuttaa paranoiista skitsofreniaa monessa suhteessa hallusinaatioineen (pääasiassa näköharhoja), harhaluuloisine ajatuksineen ja omituisine käyttäytymisineen. Psykoottinen jakso kestää normaalisti useita tunteja, mutta joissakin tapauksissa se voi kestää vuosia.

Toleranssi ja riippuvuus

Toleranssi kehittyy hyvin nopeasti ja katoaa nopeasti aineen lopettamisen jälkeen. Toleranssin nopeankehittymisen vuoksi, useimmat käyttäjät lopettavat aineenkäytön ainakin vähäksi aikaa, saavuttaakseen taas alkuperäisen herkkyyden aineelle.

Psyykkinen riippuvuus kehittyy vaikka käyttäjä ei tulekaan fyysisesti riippuvaiseksi. Erityisiä vieroitusoireita ei ole kuvattu.

Juvalla 16.11.92 Matti Rossi

Kirjallisuutta

1. Anthony Radcliffe, Peter Rush, Carol Forrer Sites, Joe Cruse, The Pharmer's Almanac - Pharmacology of drugs, MAC Printing and Publication Division, Colorado, 1985.

2. Ministry of National Health and Welfare, Straight facts about drugs and drugabuse, Canada, 1983.

3. Terrence C Cox, Michael R Jacobs, Eugene Leblanc, Joan A Marshman, Drugs and Drug Abuse - A reference text, Addiction Research Foundation, Toronto, 1983.

Heroiini

Heroiini kuuluu euforisoivien kipulääkkeiden ryhmään ja on morfiinin puolisynteettinen johdos. Ruskea sokeri on heroiinin sekoitemuoto.

Kun heroiini (diasetylmorfiini) syntetisoitiin ensimmäisen kerran, uskoivat lääkärit saaneensa käsiinsä tehokkaan kipulääkkeen. Vuosia myöhemmin, kun haitalliset sivuvaikutukset ja voimakas riippuvuuden aiheuttaminen huomattiin, aine hylättiin. Heroiinilla ei ole mitään lääketieteellistä käyttöä.

Puhdas heroiini on valkoista kiteistä jauhoa, joka maistuu kitkerältä ja on kallista huumetta. Huumeen markkinoinnin edistämiseksi markkinoille tuli sekoitemuoto. Puhdistuspulveria, kiniiniä, tärkkelystä, mallassokeria, agarbatin tuhkaa, hulluruohoa ja jopa saippua pähkinä jauhetta lisätään heroiiniin aineen määrän lisäämiseksi. Näiden sekoitettujen aineiden johdosta rohdon väri vaihtelee vaaleasta tumman ruskeaan. Tätä kutsutaan ruskeaksi sokeriksi. Kaduilla myydyn ruskean sokerin puhtausaste vaihtelee suuresti. Laimentimia sekoitetaan heroiiniin suhteista 9 suhde 1 niin paljoon kuin 99 suhde 1.

Annostelutavat

Ruiske

Lääke liuotetaan veteen ja ruiskutetaan ihon alle tai suoneen. Kun on pistetty, koettu "nousu" (kohonnut mielihyvä) on mahtava. Mutta kaikki heroiini ei liukene täydellisesti veteen ja osa menee hukkaan.

Heroiinia juodaan harvoin.

Henkeenvetäminen

Poltetaan tupakan kanssa savukkeissa tai nuuskataan.

Nuuskaaminen: Lääkettä ripotellaan ohuelle metallilevylle tai taivutettuun lusikkaan ja lämmitetään alta kynttilällä. Syntyvät paksut höyryt hengitetään sisään suun kautta käärityn paperitötterön kautta.

Nuuskaamista käytetään tavallisimmin ruskean sokerin yhteydessä, kun taas heroiinin käyttäjät mieluummin pistävät aineen.

Yleensä ruskeaa sokeria ei nautita suun kautta. Euforisoivat analgeetit, jotka ovat luonteeltaan alkalisia, eivät imeydy mahalaukun happamista olosuhteista. Suolessa heroiinin molekyylit nopeasti liittyvät toisiin molekyyleihin tehden imeytymisen huonoksi. Sen vähän, joka imeytyy on kuljettava ensikierrossa maksan kautta ennen kuin se pääsee verenkiertoon. Maksa tuhoaa pian aineen ja siten vähentäen suuresti sen voimaa. On arvioitu, että noin 90 % vaikutuksesta häviää suun kautta nautittuna.

Aineenvaihdunta

Jakautuminen

Ruskea sokeri ei imeydy tasaisesti kehon kaikkiin osiin. Se rikastuu erityisesti munuaisiin, maksaan, luurankolihaksiin, keuhkoihin ja pernaan. Vain pieni määrä narkoottisista analgeeteista imeytyy aivo-selkäydinneste esteen läpi, mutta keskushermosto on niin herkkä, että jopa pienet määrät riittävät aiheuttamaan farmakologisen vaikutuksen.

Pieniä määriä ainetta kulkeutuu istukan läpi ja sikiön riippuvuus aineesta voi kehittyä.

Erittyminen

Euforisoivien analgeettien erittyminen tapahtuu pääasiassa virtsan kautta niiden hajottua vedeksi ja liukoisiksi aineenvaiduntatuotteiksi. Pieni määrä poistuu keuhkojen ja sapen kautta.

Farmakologia

Elimistössä on spesifejä vaikutuskohtia aivojen ja muiden elinten solukalvoissa. Kehossamme meillä on endorfiinejä ja enkefaliinejä, jotka liittyvät kivun havaitsemiseen ja sen kokemisen säätelyyn.

Euforisoivat kipulääkkeet sitoutuvat elimistön enkefaliini reseptoreihin ja saavat aikaan saman vaikutuksen. Kun otetaan suuria määriä huumeita, elimistön oma enkefaliini ja endorfiinituotanto vähenevät. Kun huumeiden annostelu lakkaa, käy elimistö läpi uudelleen sopeutumisvaiheen, kunnes elimistön oma enkefaliinituotanto palaa normaaliksi - tämä on vieroitusoirevaihe.

Lyhyenajan vaikutukset

Kivuttomuus, uneliaisuus, mielialan vaihtelut ja tajunnan hämärtyminen ovat päävaikutukset. Muita oireita ovat lämmön tunne, raajojen painontunne ja suun kuivuminen. Kasvot punoittavat histamiinin vapautumisen seurauksena. Suonensisäisesti käyttäjien keskuudesta raportoidaan välittömästä noususta, jota kuvataan ikään kuin orgasmiksi. Tätä seuraa väsymys.

Ruskean sokerin aiheuttamat vaikutukset ovat samanlaisia kuin morfiinin vaikutukset, mutta sen kipualievittävä ominaisuus on kolme kertaa voimakkaampi kuin ja sen vaikutus tuntuu paljon nopeammin, koska se saavuttaa aivot nopeammin.

Muita fyysisiä oireita ja löydöksiä ovat ummetus, lihasten toimintahäiriöt, vapinat kielessä, kasvoissa ja käsissä sekä neulan piste mustuaiset (mustuaiset, jotka ovat maksimaalisen supistuneet, niin etteivät ne enää voi reagoida valolle).

Kun riippuvuus lisääntyy, rapistuu yleinen terveys lisääntyvästi. Uhrista tulee tylsistynyt, apaattinen, aneeminen, riutunut ja nälkiintynyt olio, joka on menettänyt mielenkiintonsa itseensä ja ympäristöönsä. Hänen älylliset toimintansa ovat vaurioituneet ja hänen tajunsa moraalisista arvoista on hämärtynyt.

Systeemivaikutukset

Keskushermosto vaikutukset

- Euforia (sairaalloinen hyvänolontunne)

- Kivun tunnon alentuminen

- Unelias, unelmoiva ja lievästi tokkurainen tila. Joissakin voidaan havaita kiihtymystä.

- Apatia, vähentynyt fyysinen aktiivisuus, keskittymiskyvyttömyys

- Neulanpiste silmäterät, riippuvat luomet, laskenut näöntarkkuus

- Oksentelu kokemattomilla käyttäjillä, mikä johtuu aivojen oksennuskeskuksen kiihottumisesta.

- REM unen väheneminen. REM uni on elimistölle hyödyllisin univaihe, koska elimistö lepää sen aikana parhaiten. Ruskea sokeri aiheuttaa uneliaisuutta, mutta vähentää nukkumisaikaa ja vähentää REM unta.

Hengityselimistö

- Hengityksen lamaantuminen johtuen vaikutuksista aivorungon hengityskeskukseen.

Verenkiertoelimistö

- Bradykardia eli pulssin hidastuminen

- Ääreisverisuonten laajentuminen, mikä on punoituksen syy

- Verenpaineen lasku

Suolistovaikutukset

- Ummetus ja ruokahaluttomuus.

Munuaiset

-Lievä virtsan erityksen lasku johtuen lisääntyneestä antidiureettisen hormonin erityksestä.

Muita haitallisia vaikutuksia

Kun henkilö ottaa ruskeaa sokeria, hänen kokemuksensa eivät aina ole miellyttäviä. Haitalliset reaktiot joita esiintyy tavallisesti ovat:

- Pahoinvointi, oksentelu

- Tajunnan hämärtyminen, sekavuus

- Epämiellyttävä olo

- Vaikea ummetus

- Allergiset reaktiot (esiintyvät paukamina, joita voi tulla pistoskohtaa tai sen lähelle histamiinin vapautumisen vuoksi).

Pitkänajan vaikutukset

Mielialan vaihtelua, vähentynyttä libidoa, ummetusta, silmäterien supistumista (mikä haittaa hämäränäköä) ja tietyntyyppisiä hengityshäiriöitä voi kehittyä. Naispuolisilla huumeidenkäyttäjillä esiintyy tavallisesti kuukautishäiriöitä.

Lisäksi voi kehittyä seuraavia komplikaatioita.

- Maksatulehdusta, joka johtuu saastuneiden neulojen käytöstä

- AIDS voi tulla saastuneista neuloista tai neulojen yhteiskäytöstä

- Komplikaatioita, jotka johtuvat epäpuhtauksista, kuten kinidiinistä, hulluruohosta yms ruskeassa sokerissa

- Nenän väliseinän puhkeaminen, jos annostelutienä on nuuskaaminen

- Sikiön riippuvuus voi kehittyä. 80% narkomaani äitien lapsista kehittyy vieroitusoireita, kuten hyperaktiviteettia, ärtyisyyttä, vapinoita, oksentelua, huono syömistä ja ripulia. Myös kouristuksia voi esiintyä. Nämä lapset ovat yleensä syntyessään alipainoisia.

Vaikea heroiinin yliannostelu johtaa hyvin hitaaseen, pinnalliseen, epäsäännölliseen hengitykseen, huomattavaan verenpaineen laskuun, syanoosiin ja koomaan. Kuolema seuraa tavallisesti hengityksen pysähtymisestä tai sydän-verisuoni komplikaatioista.

Toleranssi ja riippuvuus

Jatkuvasti suurempia annoksia vaaditaan saamaan aikaan tyydyttävä kivunlievittyminen, rauhoittava ja hyvääoloa tuova vaikutus. Toleranssi kehittyy myös sen hengitystälamaavalle vaikutukselle ja pahoinvointia aiheuttavalle vaikutukselle. Toleranssia ei kuitenkaan kehity silmäteriä supistavalle ja ummetusta aiheuttavalle vaikutukselle.

Kun toleranssi kehittyy kroonisen käytön myötä, ja käyttäjä vähitellen nostaa annostaan saavuttaakseen toivomansa vaikutuksen, savutetaan annostaso, jonka jälkeen mikään annos ainetta ei riitä tuottamaan niin voimakkaita vaikutuksia kuin halutaan. Käyttäjä jatkaa kuitenkin aineen käyttöä viivyttääkseen vieroitusoireita.

Voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus kehittyy ruskean sokerin käytön myötä. Äkillinen aineen lopettaminen johtaa vieroitusoireisiin.

Vieroitusoireet

Vieroitusoireiden vaikeus johtuu useista tekijöistä, kuten väärinkäytön kestosta, tyypillisestä päiväannoksesta ja henkilön yleisestä terveydentilasta.

Vieroitusoireet ilmaantuvat 8 - 12 tunnin kuluttua viimeisestä annoksesta. Oireisiin kuuluu:

Runsas kyynelvuoto (vetiset silmät), nenän tukkoisuus ja nuha (vuotava nenä), haukottelu, hikoilu ja lisääntynyt syljeneritys. Tätä vaihetta seuraa tuskainen uni jota kutsutaan "YEN" uneksi, joka voi kestää useita tunteja. Herättyä kiihtymys johon liittyy masennus jatkuu. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, laajentuneet mustuaiset, vapinat, ja karvojen pystyynnousu (kananliha, josta johtuu ilmaisu "cold turkey", "kylmä kalkkuna").

Vieroitusoireet saavuttavat huippunsa 36 - 72 tunnissa. Tavallisesti vuorotellen esiintyy kohtauksina vilunväristyksiä ja vapinaa sekä punoitus ja hikoilukohtauksia. Kananliha on hyvin selvä. Hillitsemätöntä haukottelua, oksennuksia, pahoinvointia, ripulia, vatsakramppeja, kipuja luissa ja lihaksissa, lihasspasmeja ja hillittömiä potkivia liikkeitä tavataan myös.

Lisääntynyttä ärtyvyyttä, levottomuutta, vaikeaa ahdistuneisuutta, unettomuutta ja masentuneisuutta voidaan myös havaita. Yleistynyttä hyperestesiaa (lisääntynyttä herkkyyttä kosketukseen tai vaatteisiin), parestesioita (kosketustuntemusten väärää tulkintaa), hermokipuja (kovia kipuja raajoissa), tajunnan hämärtymistä ja deliriumia voi myös esiintyä.

Sydän ja verenkiertoelinten häiriöitä, jotka johtavat verenpaineen kohoamiseen ja takykardiaan (pulssin kiihtymiseen) ja yleistä heikkoutta tavataan myös.

Kauan sen jälkeenkin kun havaittavat fyysiset vieroitusoireet katoavat, psyykkinen aineen himo säilyy. Krooninen masennus ja jaksoittainen kiihtymys voivat kestää pitkiä aikoja.

Heroiinin pää vieroitusoireet ovat seuraavassa taulukossa:

Oireet aika tunteina

Aineen himo, ahdistuneisuus 4

Haukottelu, hikoilu, vuotava nenä, kyyneleet 8

Silmäterien laajeneminen, kananliha, lihaskrampit,

luu- ja lihaskivut, kylmän ja kuuman puuskat,

ruokahaluttomuus 12

Ylläolevien vaikeusasteen lisääntyminen, unettomuus,

kohonnut verenpaine, kuume, takykardia, pahoinvointi 18 - 24

Ylläolevien vaikeusasteen lisääntyminen, sikiöasento,

oksentelu, ripuli, kohonnut verensokeri, potkivat

liikkeet 26 - 36

Lääketieteellinen hoito

Ruskeasta sokerista riippuvaiset kärsivät monimutkaisten lääketieteellisten ja psykososiaalisten ongelmien yhteisvaikutuksista. Tästä johtuen näihin potilaisiin sovelletaan usein monenlaisia hoitomenetelmiä. Useita hoitomuotoja käytetään yhtäaikaa tai peräkkäin.

Katkaisu

Tämä on ensimmäinen vaihe pitkän ajan hoito-ohjelmassa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti aineesta luopumista, josta potilas on riippuvainen ja vieroitusoireiden lieventämistä lääkityksellä.

Vieroitus ruskeasta sokerista on varsin kivuliasta ja epämiellyttävää ja ilman lääketieteellistä apua käyttäjä saattaa ajautua itsemurhaan. Käyttäjä saattaa tulla kiihtyneeksi ja väkivaltaiseksi vieroituksen aikana. Unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, kipulääkkeet, ripulilääkkeet ovat tavallisimmin käytettyjä vieroitusoireiden aikana, jotta potilas tuntisi olonsa hieman paremmaksi.

Huumeista vieroittaminen ei yleensä ole hengenvaarallista, vaikkakin huomattavaa elektrolyyttien heilahtelua on syytä seurata, joka johtuu oksennuksista ja ripulista.

Ne henkilöt, jotka kärsivät psykiatrisista häiriöistä addiktion lisäksi tarvitsevat spesifiä hoitoa. Jos näihin psykiatrisiin ongelmiin ei puututa, se johtaa relapsiin.

Klonidiini on lääke, jota käytetään usein ruskeasta sokerista johtuvien vieroitusoireiden hoidossa. Se ei ole narkoottinen aine, mutta se lievittää monia opiaatti vieroituksen oireita, erityisesti niitä fyysisiä oireita, jotka johtuvat autonomisen hermoston yliaktiivisuudesta. Se on adrenerginen agonisti ja estää hermojen toimintaa locus ceruleuksessa, mikä saattaa selittää sen kyvyn estää vieroitusoireita.

Klonidiini ei aiheuta euforiaa eikä se ole riippuvuutta aiheuttava lääke.

Naloksoni

Narkoottisen aineen vastavaikuttajat, kuten Naloksoni, ovat tulossa osaksi heroiini riippuvuuden hoito-ohjelmia. Narkoottiset vastavaikuttajat ovat lääkkeitä, jotka estävät tai kumoavat narkoottisten lääkkeiden vaikutukset. Näiden vastavaikuttajien päävaikutus on sijoittua opiaatti reseptoreihin ja estää opiaatteja aiheuttamasta minkäänlaista vaikutusta kuten hyvänolontunnetta. kun ne kilpailevat samoista reseptoripaikoista, jos narkoottisia aineita on jo reseptoreissa, naloksoni voi syrjäyttää ne, kumoten niiden vaikutuksen ja aiheuttaa vieroitusoireet.

Naloksonia on kokeiltu osana heroiiniriippuvuuden jatkohoitoa. Tämä lääke ei ole hoito sinänsä, mutta sen on havaittu olevan tehokas laajan kuntoutusohjelman osana relapsin ehkäisyssä.

Hoidon jälkeen potilaalle annetaan naloksonia säännöllisesti (joskus niinkin epäsäännöllisesti kuin kaksi kolme kertaa viikossa). Jos potilas, joka on saanut naloksonia, käyttää ruskeaa sokeria, hän ei saakaan haluamaansa vaikutusta aineesta. Näin tämä lääkitys tarjoaa suojan uudelleen riippuvaiseksi tulemista vastaan, jos henkilö pikaistuksissaan ottaa annoksen ruskeaa sokeria.

Metadoni Dolorex

Metadoni on korvikelääke, jota käytetään euforisoivien analgeettien riippuvuuden hoidossa. Metadoni on synteettinen euforisoiva kipulääke, jolla on pitkä vaikutusaika. Metadonia annostellaan tavallisesti suun kautta tabletteina.

Metadoni estää täysin vieroitusoireet, jotka normaalisti ilmaantuisivat äkillisen huumeen käytön loppuessa tehden "kylmän kalkkunan" vähemmän kivuliaaksi tilaksi. Tämän vuoksi sitä toisinaan käytetään tekemään vieroitusoireet miellyttävämmiksi.

Metadoni ylläpitohoito-ohjelmia aloitettiin vähentämään relapseja narkoottisista aineista riippuvaisten keskuudessa. Heroiini addiktit pantiin säännölliseen metadonihoitoon. Tämä hoito oli tehokas vähentämään aineen himoa tuottamatta paljon kaivattuja jälkivaikutuksia, hyvänolontunnetta ja rauhoittumista.

Alkuun metadonin osoitettiin vähentävän relapseja ja metadoniklinikkoja avattiin monin paikoin USA:ssa.

Myöhemmin myös metadonia huomattiin väärinkäytettävän. Tämän lisäksi metadoni ylläpitohoito myös aiheutti fyysisen riippuvuuden ja laukaisi kauhureaktion kuin hoito lopetettiin. Tämän seurauksena ollut kielteinen mieliala kesti toisinaan monia kuukausia katkaisun jälkeen. Tämän kehityksen seurauksena useimmat metadoniklinikat suljettiin.

Juvalla 21.10.92 Matti Rossi

Kirjallisuutta

1. Anthony Radcliffe, Peter Rush, Carol Forrer Sites, Joe Cruse, The Pharmer's Almanac - Pharmacology of drugs, MAC Printing and Publication Division, Colorado, 1985.

2. Jones Patricia and Witten Weldon, Drug and Society - a biological perspective, Wadsworth Health Sciences, Monterey, California, 1983.

3. Kaplan Harold and Sadock Benjamin, Modern Synopsis of Comprehensive Textbook of Psychiatry, Fourth Edition, Williams & Wilkings, London, 1985.

4. Terrence C Cox, Michael R Jacobs, Eugene Leblanc, Joan A Marshman, Drugs and Drug Abuse - A reference text, Addiction Research Foundation, Toronto, 1983.

Addiktio - sairaus

Kautta maailman lisääntyy taipumus tutkia sekä alkoholismia että huumeiden käyttöä "kemiallisena riippuvuutena". Myös tässä viittaan termillä "addiktio - riippuvuus", riippuvuuteen sekä alkoholista että muista aineista. Kaikesta huolimatta, vaikka se onkin vaikeaa, olimme päätyneet erottamaan nämä toisistaan. Useat alkoholismiin ja aineriippuvuuteen liittyvät näkökohdat ja ilmentymät käsitellään erikseen.

Alkoholiriippuvuus (Alkoholismi)

Yleisö pitää "alkoholismia" luonteen heikkoutena. Moralisti pitää sitä paheena. Laki pitää alkoholismin seurauksia rikoksina. Kirkko pitää sitä syntinä.

Laajan tutkimuksen jälkeen, vuonna 1956, Amerikan lääkäriliitto päätyi johtopäätökseen, että se on SAIRAUS.

Ennen kuin paneudumme alkoholismin sairauskäsitteeseen, pyrkikäämme selvästi ymmärtämään, mikä alkoholisti on ja kuinka hän eroaa sosiaalisesta alkoholin käyttäjästä.

Kuka on "sosiaalinen alkoholin käyttäjä"?

Sosiaalinen alkoholin käyttäjä on henkilö, joka juo niin kuin hänen sosiaalinen ryhmänsä sallii. Hän ei koskaan ylitä heidän kirjoittamattomia, ääneen lausumattomia, mutta selvästi tajuttuja rajojaan. Hän juo joko ajoittain, tai hän juo säännöllisesti kohtuullisia määriä. Hänen alkoholin käyttönsä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia hänen elämäänsä.

Kuka on "alkoholisti"?

Marty Mann: Alkoholisti on henkilö, jonka juominen aiheuttaa JATKUVASTI ongelmia jollakin hänen elämänsä alueella (perhesuhteissa, taloudellisessa asemassa, työssä, terveydessä jne). Tästä huolimatta hän jatkaa juomistaan. Tässä avainsana on JATKUVASTI. Tämä erottaa hänet sosiaalisesta juomarista.

Alkoholisti ei kykene oppimaan ongelmistaan ja lopettamaan juomistaan täysin. Hän yrittää, muttei koskaan onnistu pitkällä tähtäimellä. Hänelle kehittyy fyysinen ja psyykkinen riippuvuus alkoholista. Hän ei pysty ensinkään kontrolloimaan juomistaan, vaikka hän lopettaisikin juomisensa lyhyeksi aikaa, hän väistämättä palaa takaisin pakonomaiseen juomiseen.

Kymmenestä henkilöistä, jotka alkavat käyttää alkoholia siihen liittyvän mielihyvän vuoksi kahdesta tulee alkoholisti. Valitettavasti syytä ei vieläkään tiedetä.

Miksi alkoholismi määritellään sairaudeksi?

Kliinisesti sairaus on todettu, kun seuraavat seikat esiintyvät:

a) Etiologinen syy (joka aiheuttaa sairauden)

b) 1 Kuinka syy joutuu kosketuksiin potilaan kanssa (Epidemiologia)

2 Mitä tapahtuu kosketuksen tapahtuessa (Patogeneesi)

c) Vaurio - vahingon tapahtumapaikka ja sen seuraukset - (rakenteelliset, biokemialliset, fysiologiset ja käyttäytymisen)

d) Oireyhtymä. (Kokoelma potilaan valittamia OIREITA ja toisten havaitsemat LÖYDÖKSET, jotka säännönmukaisesti esiintyvät yhdessä)

ALKOHOLISMISSA

a) Etiologinen tekijä on etyyli alkoholi eli etanoli.

b) 1 Epidemiologia - selvästi havaittava, mutta monimutkainen prosessi.

2 Patogeneesi - lukuisat vaikutukset kehossa, joista myöhemmin enemmän.

c) Vaurio - aivan selvä maksassa.

d) Oireyhtymä - selkeästi määritelty ja stereotyyppinen reaktio (kuten pian huomaamme).

Nyt tajuamme, että alkoholisti on sairas ihminen - ihminen, jolla on sairaus.

Mitä on alkoholismi?

Laajimmin hyväksytty alkoholismin määritelmä on Kellerin ja Effronin: Alkoholismi on krooninen sairaus, psyykkinen, elimellinen ja psykosomaattinen, joka ilmenee käyttäytymisen häiriönä. Sitä luonnehtii toistuva alkoholin käyttö määrissä, joka ylittää tavanomaisen yhteisön sosiaalisen käytön ja joka aiheuttaa käyttäjälleen terveydellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia haittoja.

Alkoholi riippuvuus voi olla sekä fyysistä että psyykkistä.

Fyysinen riippuvuus on tila, jossa elimistö on tottunut alkoholin läsnäoloon. Jos se äkkiä päättyy, tulevat vieroitusoireet. Nämä vaihtelevat unihäiriöistä, hermostuneisuudesta ja vapinasta kouristuksiin, harhoihin, sekavuuteen, juoppohulluuteen ja mahdollisesti kuolemaan.

Psyykkinen riippuvuus on olemassa, kun alkoholista kehittyy niin keskeinen henkilön ajatuksissa, tunteissa ja toiminnoissa, että tulee käytännössä mahdottomaksi lopettaa sen käyttäminen. Tälle tilalle on luonteenomaista pakottava tarve tai alkoholin himo.

Alkoholismille on luonteenomaista:

Se on primaarinen sairaus

Alkuun alkoholismia pidettiin oireena jostakin psyykkisestä häiriöstä. Nyt ymmärretään että alkoholismi itsessään on sairaus. joka aiheuttaa mielenterveyden, tunne-elämän ja terveyden ongelmia. Näitä liitännäisiä ongelmia ei voida tehokkaasti auttaa, ellei alkoholismia hoideta ensin.

Se on etenevä sairaus

Jollei sitä hoideta, se etenee pahasta huonommaksi. Joskus se saattaa näyttää vähäksi aikaa korjautuvan, mutta ajan kuluessa se kuitenkin vain pahenee.

Se on tappava sairaus hoitamattomana

Henkilö, joka juo hillittömästi saattaa kuolla johonkin komplikaatioon, kuten maksakirroosiin tai haimatulehdukseen. Mutta lähemmin tarkasteltuna huomataan, että tämä komplikaatio johtui juuri alkoholista. Täten alkoholi on todellinen syy kuoleman taustalla.

Se on hoidettavissa oleva sairaus

Sairautta ei voida parantaa, mutta se voidaan pysäyttää tehokkaasti oikein ajoitetulla, sopivalla ja kattavalla hoidolla. Hoito tähtää täydelliseen raittiuteen. Pienikin alkoholin nauttiminen johtaa henkilön muutamassa päivässä pakonomaiseen juomiseen ja kontrollin menetykseen. Toisin sanoen, alkoholisti ei voi koskaan palata takaisin sosiaaliseen alkoholin käyttöön, vaikka hän olisi ollut välillä raittiina useita vuosiakin. Täten alkoholismia on pidettävä pysyvänä sairautena.

Alkoholismissa on kolme selvästi erotettavaa kehitysvaihetta.

Varhaisvaihe

Lisääntynyt toleranssi

Fyysinen toleranssi on elimistön kyky sietää aineen vaikutusta niin, että tarvitaan suurempi annos vaikutuksen saavuttamiseen.

Ensimmäinen varoitusmerkki monille, joista myöhemmin kehittyy alkoholisteja, on tarve ottaa suurempia määriä alkoholia toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Esimerkiksi hän on alkuun nauttinut ryypyn tai kaksi viskiä, kokeakseen "lämpimän hehkun" - tuon rentouttavan ja miellyttävän tunteen. Nyt hän tarvitsee neljä tai viisi ryyppyä kokeakseen saman vaikutuksen.

Kun toleranssi alkoholille lisääntyy yksilö alkaa ahnehtia ensimmäisiä ryyppyjään, jotta haluttu vaikutus tuntuisi välittömästi. Tämä välittömän vaikutuksen hakeminen johtaa nopeasti psyykkiseen riippuvuuteen.

Muistin menetykset

Nämä ovat tilapäisiä muistikatkoja ryyppäämisen aikana. Nämä on erotettava sammumisesta, joka tarkoittaa tajuttomuutta. Henkilö liikkuu ja käyttäytyy lähes normaalisti, muttei jälkeenpäin muista tekemisistään yhtään mitään.

Myös ei alkoholisteilla voi esiintyä muistikatkoja. Kuitenkin alkoholismiin etenevillä henkilöillä muistikatkot ovat toistuvia.

Jatkuva juomisen ajattelu

Myös silloin kun alkoholisti ei juo, hänen päässään pyörivät ajatukset siitä, mistä ja milloin hän voisi saada seuraavan ryyppynsä. Työssä ollessaan hän saattaa miettiä ja odottaa saavansa ryyppynsä ruokatunnin aikana. Mennessään kutsuille hän jotenkin selvittää sen tarjoillaanko siellä alkoholia. Juominen merkitsee hänelle samaa kuin "pitää hauskaa". Jos juominen ei sisälly johonkin toimintaan, hän jättäytyy siitä pois.

Alkoholista keskustelun välttäminen

Tämä on seurausta hänen syyllisyyden tunteistaan. Aikaisemmin hän oli kehuskellut sillä, kuinka paljon hän pystyi juomaan; mutta nyt hän ei halua puhua siitä ensinkään. Jos joku ottaa aiheen puheeksi, hän täysin kiertää aiheen pelosta, että he alkavat puhua hänen juomisestaan. Hän ei halua puhua, kuunnella tai lukea mitään, mikä liittyy juomiseen.

Keskivaihe

Kontrollin menetys

Alkuun kontrollin menetys koskee käytetyn alkoholin määrää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei henkilö pysty ennakoimaan, mitä tapahtuu hänen ensimmäisen ryypyn jälkeen. Aikoen nauttia vain ryypyn tai pari hän poikkeaa kotimatkalla baariin; mutta hän ryyppää yhä kun baari suljetaan.

Kun alkoholismi etenee, potilas menettää kontrollin juomisen aikaan ja paikkaan (hän tulee aamulla humalassa töihin).

Hän saavuttaa nyt vaiheen, jolloin hän kirjaimellisesti ei pysty olemaan juomatta tai kontrolloimaan juomisensa määrää. Juomisesta tulee pakonomaista. Nyt hän on täysin voimaton alkoholin suhteen. Kontrollin menetys on selvä merkki siitä, että alkoholismi on nyt kehittynyt. Varoittavat oireet ovat menneet. Tilanne saattaa huonontua; mutta se ei todennäköisesti parane ilman apua.

Juomisen puolustelu

Hän tuntee itsensä syylliseksi ja masentuneeksi. Hän alkaa järkeillä. Hän kehittää monimutkaisia puolusteluja, selityksiä ja tekosyitä vähentääkseen syyllisyyden tunnettaan. Hän selittelee miksi hän juo ja miksi hän ottaa hieman liikaa.

Suurellinen käyttäytyminen

Toinen tapa, jolla alkoholisti välttelee totuutta itsestään ja tilastaan on esiintymällä suurellisesti tavalla, joka on ristiriidassa hänen taloudellisiin ja henkisiin resursseihinsa nähden. Hän esimerkiksi ostelee tavaroita, joita hän ei tarvitse ja antaa suurenmoisia lahjoja ja maksaa toisten laskuja baarissa.

Aggressio

Koska hän uskoo, että toiset ovat hänen vaikeuksiensa syy, hän hyökkää heitä vastaan sanoin ja joskus fyysisestikin. Tällaiset väärinkäytökset ilmentävät vain itseen kohdistuvaa vihaa, joka suuntautuu toisiin.

Syyllisyys ja katumus

Nyt hän hitaasti alkaa tajuta, mitä on tehnyt itselleen ja muille. Hän ei enää kykene unohtamaan sitä yhtä helposti kuin aikaisemmin. Hän tuntee syvää henkilökohtaista syyllisyyttä ja tämä syyllisyys ja katumus johtaa hänet usein takaisin pullon pariin. Mutta kun alkoholi on haihtunut, syyllisyys jää. Syyllisyyden ja katumuksen tunteet tulevat nyt yhtä paljon hänen alkoholisminsa osaksi kuin juominen ja humalaan tulo.

Lopettamisyritykset

Hän yrittää lopettaa omin voimin - jättää alkoholin pois - mutta ei ainiaaksi, vaan tietyksi aikaa. Hän tuntee, että tämä "todistaa" sen, että hän voi lopettaa juomisensa milloin vain hän haluaa. Hän voi onnistua pitämään lupauksensa päättämänsä ajan - viikon, kuukauden tai jonkin muun ajan - mutta sitten hänen alkoholin himonsa voi saada hänet lyhentämään aikaa, jonka hän on asettanut itselleen tai hän saattaa pystyä olemaan raittiina asettamansa ajan; kuinka hyvänsä, tämän ponnistuksensa jälkeen hän poikkeuksetta palaa takaisin pakonomaiseen juomiseen.

Juomatavan muutokset

Yritettyään pidättyä juomisesta, hän valitsee toisen varokeinon. Hän muuttaa juomatapaansa näyttääkseen, että hän voi aloittaa uudelleen juomisensa joutumatta entisiin vaikeuksiin. Hän muuttaa juomalaatua - viskistä olueen, tai paikkaa tai aikaa. Mutta riippumatta siitä, kuinka monta muutosta hän tekee, mutta jos hän edelleen juo alkoholia, hän päätyy pian taas samoihin ongelmiin, jotka vainosivat häntä aikaisemmin.

Vetäytyminen sosiaalisista suhteista

Jatkaessaan juomistaan hänestä tulee aggressiivinen. Tämä on se aika, jolloin hänen ystävänsä alkavat vetäytyä pois. Hän saattaa solmia uusia ystävyyksiä ihmisiin, jotka sopivat hänen juomistyyliinsä. Mutta kun hän toipuu alkoholiongelmastaan, hänelle on tuskallinen kokemus, kun nämä hänen "ns ystävänsä" paljastuvat vain "ryyppykavereiksi".

Työongelmat

Tähän saakka hänen työnsä ei välttämättä ole kärsinyt. Mutta nyt hän ei enää kykene peittämään krapulaansa, poissaolojaan ja työnsä huonoa laatua. Jokainen tietää hänen juomisestaan. Hän joutuu silmätikuksi. Hän saa varoituksia ja voi menettää työnsä.

Perheongelmat

Perherauha on mennyt. Puolisoa ja lapsia alkavat painaa vakavat ongelmat. He kärsivät hallitsemattomista vaikeuksista.

Krapularyypyt

Fyysinen riippuvuus on ilmiselvä. Krapularyyppy korjaa krapulan, vapinat, syyllisyyden, katumuksen ja masennuksen. Hän tarvitsee sitä päästäkseen käyntiin. Tämä aloittaa jatkuvan juomisen kierteen ja nopeuttaa alkoholismin etenemistä.

Avunhaku

Ongelmat perheessä ja työssä kasaantuvat. Nämä saavat hänet hakemaan apua. Mutta nytkään hän ei hae apua alkoholismiin. Hän haluaa apua vain saadakseen muut asiat elämässään takaisin järjestykseen.

Krooninen vaihe

Nyt hän lähenee pohjaa. Muut alkoholismin komplikaatiot kuten vatsakatarri, maksan häiriöt ja hermovauriot ilmenevät.

Hänen perhesuhteensa katkeavat. Esiintyy huomattavaa sekavuutta ja mielenterveyden rappeutumista.

Ryyppyputket

Nyt alkoholisti on menettänyt täysin kontrollinsa ja juo jatkuvasti päivästä toiseen. Hän on täysin avuton. Hän ei välitä hitustakaan perheestään, työstään tai mistään muusta. Putken loppuessa hän joutuu vapisevaan, kauhun ja syyllisyyden tunteiden tilaan. Hän lupaa lopettaa juomisensa ikiajoiksi. Mutta Tästä huolimatta putket seuraavat toisiaan.

Toleranssin katoaminen

Alkuun alkoholisti tarvitsee enemmän ja enemmän alkoholia saavuttaakseen toivotun vaikutuksen, mutta nyt tämä toleranssi useista eri syistä katoaa. Hän tulee juovuksiin pienistäkin alkoholimääristä ja tämä aiheuttaa yllätyksiä.

Eettinen rappio

Alkoholisti on niin riippuvainen alkoholista, että hän valehtelee, lainaa ja varastaa turvatakseen alkoholin saantinsa.

Vainoharhaisuus

Tässä vaiheessa alkoholisti epäilee, että jokainen katselee häntä, puhuu hänestä ja on jopa salaliitossa häntä vastaan. Hän on olosuhteiden uhri, joihin hän ei kykene vaikuttamaan.

Hänestä tulee mustasukkainen kaikille - ystäville, naapureille, jopa omalle perheelleen. Sukupuolinen halu ja kyky häviävät. Tämä saa hänet epäilemään vaimoaan uskottomuudesta. Tämä on seurausta hänen omasta kyvyttömyydestään toimia aviopuolisona.

Määrittelemätön pelko

Häntä riivaavat nimettömät pelot. Nyt hän pelkää jopa ylittää katua, astua pimeään huoneeseen, käydä ALKO:ssa jne - hän on kauhuissaan kaikenlaisista asioista, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Harhat

Hänellä esiintyy kuulo- näkö- ja tuntoharhoja.

Lihaksiston hallinnan häiriöt

Tässä vaiheessa hän menettää lihastensa kontrollin. Hän ei kykene solmimaan kengännauhojaan tai napittamaan nappejaan, ennen kuin on korjannut oloaan ryypyllä. Hänen kätensä ja jalkansa eivät toimi automaattisesti. Hän kokee tärinöitä ja vapinoita. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun hän kokee tärinöitä. Mutta aikaisemmin hän pystyi hallitsemaan niitä ottamalla "lisää alkoholia". Nyt nämä tärinät ovat vaikeampia ja ne eivät enää korjaudukaan alkoholilla kuten ennen.

Kääntyminen Jumalan puoleen

Hän tulee epätoivoiseksi. Hän ei kykene kohtaamaan tilansa todellisuutta ja kääntyy Jumalan puoleen saadakseen apua. Nytkään hän ei pyydä Jumalaa poistaman alkoholin himoaan. Hän pyytää Jumalaa auttamaan niin, että hän saa edelleen alkoholinsa ja pystyy jatkamaan juomistaan.

Lopulta väistämätön noidankehä alkaa. Hän tulee sairaaksi, juo voidakseen paremmin ja tulee taas kipeäksi. Tämä jatkuu loputtomasti. Hän juo vain juomisen vuoksi; hän juo vain pysyäkseen hengissä.

Kun hän on saavuttanut tämän pisteen, hänelle voi tapahtua kaksi asiaa.

Hän jatkaa juomistaan ja tulee mielisairaaksi.

Tai

Hän jatkaa juomistaan ja kuolee ennenaikaisesti ja tuskallisesti.

Tämän ongelman ainoa ratkaisu on lopettaa juominen kokonaan loppuelämäksi.

Lääkeaine riippuvuus

Aivan kuten alkoholismi, lääkeaineriippuvuus mihin muuhunkin aineeseen hyvänsä on myös sairaus - primäärinen ja etenevä, mutta kuitenkin hoidettavissa oleva. Myös tässä aineista pidättäytyminen on AINOA ratkaisu ongelmaan.

Sairaus on etenevä ja kulkee selvästi määriteltävissä olevin vaihein, kuten alkoholismissakin.

VARHAISVAIHE

- Aineen määrä ja annosten tiheys kasvavat. Lisääntyvässä määrin aikaa kuluu aineiden käyttöön ja päihtyneenä oloon.

- Muuttaa tilanteita niin, että ne edistävät lisääntynyttä aineiden käyttöä - vähentää aikaa ja rahaa, joka käytetään muuhun kuin aineisiin liittyvään toimintaan. Esim. vähentää kahviloissa käyttämäänsä rahamäärää, taatakseen että sitä on riittävästi aineisiin.

- Ajatukset ja puheet kohdistuvat usein aineisiin. Ajattelee sitä, milloin voi taas käyttää ainetta, keneltä voi sitä saada tai kuinka saisi sen halvemmalla.

- Puolustelee aineen käyttöään. Saattaa uskotella itselleen, etteivät aineet ole vaarallisia käyttää ja etteivät "varoitukset huumeista" perustu tosiasioille.

KESKIVAIHE

- Toleranssi aineelle lisääntyy vahvasti.

- Riippuvuus kehittyy - hän tarvitsee ainetta taatakseen hyvänolon tunteensa ja myöhemmin välttääkseen vieroitusoireet.

- Ei pysty rajoittamaan aineen käyttöään. Säännöllisesti menettää kontrollinsa sen suhteen, milloin käyttää ainetta. Esim. pystyi aikaisemmin välttämään aineen käyttöä kokeiden aikana muttei enää pysty siihen.

- Vakuuttaa usein lopettavansa aineen käytön; mutta toistuvat yritykset epäonnistuvat aina. Yrittää siirtyä korvaaviin aineisiin esim. heroiini addikti saattaa yrittää siirtymistä alkoholiin tai unilääkkeisiin.

- Säilyttää piilovarastoa aineita, koska pelkkä ajatuskin aineen loppumisesta on uhkaava. Esim. hoitaja, joka on riippuvainen petidiinistä saattaa alkaa ostaa sitä sen ohella, että pihistää sitä työpaikalta.

- Alkaa tulla ongelmia koulussa, yliopistossa ja työpaikalla. Esim. suoritustason laskua ja laiminlyöntejä ym.

- Käyttää ainetta selvitäkseen epämiellyttävistä tunnetiloista ja toisinaan käyttää ainetta silloinkin kun odottaa vaikeuksia. Esim. tuntiessaan häpeää koetuloksistaan; vihaa ja ärtymystä, kun vanhemmat kyselevät hänen säännöllisestä poissaolostaan kotoa.

- Perhesuhteet tulevat jännittyneiksi - laiminlyö velvollisuuksiaan; ei ole luotettava.

- Persoonallisuuden muutokset ovat havaittavia - on ärtyneempi ja vetäytyneempi.

- Vieraantuminen ystävistä, jotka olivat läheisiä ennen aineiden käyttöä. Kiinnostus ylimääräisiin opintoihin tai harrastuksiin vähenee huomattavasti.

- Laiminlyö henkilökohtaista hygieniaa - epäsiisti kampaus ja huonot ruokailutavat.

- Ahdistuksen, syyllisyyden ja häpeän tunteet saattavat lisääntyä.

MYÖHÄISVAIHE

- Aineiden käyttö muuttuu jatkuvaksi.

- Kontrollin menetys aineeseen on täydellinen. Saa yhä vähemmän ja vähemmän mielihyvää aineesta; mutta käyttää sitä välttääkseen vieroitusoireita.

Esim. heroiini addiktit valittavat usein, ettei euforia ole enää samanlaista kuin aikaisemmin.

- Käytetään halvempia aineita, kun mieliainetta ei ole saatavissa. Esim heroiini addiktit saattavat käyttää muita rauhoittavia aineita.

- Yksilö tulee lisääntyvästi riippuvaiseksi toisista jatkaakseen elämäänsä. Hän syö usein vain, koska muut pakottavat häntä siihen.

- Sosiaaliset suhteet ovat käytännössä katkenneet ja toverit rajoittuvat miltei pelkästään aineiden käyttäjiin.

- Henkilö saattaa lähteä kotoa ja alkaa elää yksinään.

- Monet kuolevat ennenaikojaan huonojen terveydellisten olosuhteidensa vuoksi.

OIREYHTYMÄN AINESOSAT

Huume-orjan elämäntapa muuttuu monin tavoin. Näitä muutoksia voidaan tarkastella useista näkökulmista.

KÄYTTÄYTYMISEN MUUTOKSET

Kun sairaus kehittyy, käyttäytyminen muuttuu yhä ainekeskeisemmäksi. Elämä näyttää pyörivän aineen ympärillä.

- Aineen käyttö tulee kovemmaksi ja säännöllisemmäksi. Viikonloppukäytöstä tulee päivittäistä ja lopulta jatkuva myrkytystila.

- Alkuun yrittää vähentää Aineen käyttöään, mutta onnistuu vain hyvin lyhyeksi aikaa. Vähitellen kontrollin menetys tulee yhä ilmeisemmäksi.

- Hakee tilaisuuksia käyttää ainetta ja "ystäviä" , jotka käyttävät aineita säännöllisesti. Tulee yhä taitavammaksi hankkimaan aineita, käyttämään niitä ja peittelemään niiden käyttöään. Kun pakonomainen käyttö kehittyy, pyörivät päivittäiset toiminnot vain aineiden ympärillä. Hän näyttää elävän vain aineiden vuoksi.

- Epäsiisteys, täydellinen välinpitämättömyys ulkonäöstä ja äärimmäinen toisten mielipiteistä välittämättömyys korostuvat.

PSYYKKISET MUUTOKSET

- Alkuun käyttää ainetta tunteakseen olonsa paremmaksi - luottavaisemmaksi, saadakseen helpotusta ahdistukseen jne. Vähitellen saavuttaen tilan, jossa tuntee itsensä normaaliksi ainoastaan päihtyneenä ollessaan. Kroonisessa vaiheessa ei nauti käytöstä, muttei kykene olemaan ilman.

- Tunnereaktiot - Mielialan heilahdukset aineiden käytön mukaan ovat ilmeisiä. Vähitellen persoonallisuus muuttuu ja voidaan havaita lisääntynyt tunnelabiilisuus. Käyttäjä tuntee itsensä yhä enemmän harmistuneeksi, syylliseksi, kykenemättömäksi ja mitättömäksi. Pitkälle edenneessä vaiheessa, käyttäytyminen on eriskummallista, tulee yhä apaattisemmaksi ja hän tuntee itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi.

- Ajatustoiminnot - Alkuvaiheessa käyttäjän ajatukset pyörivät aineen käytössä. Käytön jatkuessa kehittyy minäkuvan rapistuminen, itsepetos aineen käytön suhteen ja sen seuraukset. Sekavuus, kyvyttömyys tajuta oma tilansa ja maailma ympärillään tulee yhä ilmeisemmäksi.

- Arvostelu- ja oivalluskyky - Alkuun, ollessaan selvä hän kykenee ilmaisemaan huolensa aineen käytön suhteen ja pystyy pääsemään eroon sen aiheuttamista ongelmista. Ongelmien ratkaisu tulee yhä vaikeammaksi; surkea oivalluskyky ja erittäin huono arvostelukyky ovat ilmeisiä myöhäisvaiheessa.

SOSIAALISET MUUTOKSET:

- Ihmissuhteet - Kun sairaus etenee hänen ystävien valintansa siirtyy raittiista vaikeisiin käyttäjiin. Hänen ihmissuhteensa huononevat huomattavasti toisessa vaiheessa., kun hän toistuvasti rikkoo lupauksensa, valehtelee, käyttää hyväkseen toisten myötätuntoa ja käyttää heitä hyväkseen ostaakseen aineita. Myöhäisvaiheessa hänestä tulee yhä manipuloivampi.

- Perhesuhteet - Jo alkuvaiheessa käyttäjä on riitelevä, eristäytynyt ja on vain hyvin vähän kotona. Kun sairaus kehittyy, valehtelu, varastaminen ja väkivaltaisuus huonontavat hänen suhteitaan perheen jäseniin. Useimmat addiktit ovat kroonisessa vaiheessa täysin vieraantuneet perheestään ja alkavat usein elää yksin.

- Sosiaaliset toiminnot - Menettää mielenkiintonsa muihin kuin aineisiin liittyviin asioihin jo alkuvaiheessa. Kun sairaus pahenee, hän ajautuu yhä syvemmälle aineiden maailmaan ja hänen "lyhyet ystävyyssuhteensakin" liittyvät vain aineen käyttäjiin.

- Opiskelu/työkyky - Laskevat arvosanat ja lintsaus voidaan havaita jo alkuvaiheessa. Kun sairaus etenee, ongelmat kasautuvat ja hänet saatetaan erottaa tai hän eroaa itse.

- Talous - Alkuun käyttää muualle aiottua rahaa aineisiin tinkimällä harrastuksistaan. Kun aineiden tarve kasvaa, käyttää niihin kaikki rahansa. Myöhäisvaiheessa hän velkaantuu ja päätyy rikolliseen toimintaan.

Aineista riippuvaisessa henkilössä saattavat ilmetä useat tai useimmat edelläolevista löydöksistä ja oireista eri yhdistelminä. Myös seuraavat ongelmat ja haitat voivat esiintyä eri yhdistelminä. Myös se missä määrin riippuvuus on kehittynyt vaihtelee suuresti. Auttajan tehtävänä ei ole vain yksinkertaisesti leimata potilasta addiktiksi vaan pikemminkin osoittaa, mitkä löydökset ja oireet tukevat tällaista diagnoosia.

Diagnostiikkaa helpottamaan on luotu useita erilaisia kyselymalleja, joilla saadaan varsin tehokkaasti alkoholiongelma esiin.

Cage-kysymykset

1 Oletko koskaan ajatellut, että sinun pitäisi vähentää juomistasi?

2 Onko juomistasi moitittu?

3 Oletko koskaan tuntenut syyllisyyttä juomisesi tähden?

4 Oletko koskaan ottanut krapularyyppyä?

N. 80% alkoholiongelmaisista antaa vähintään kaksi myönteistä vastausta; lisäksi n. 8% ei-ongelmaisista.

MAST-kysymyssarja

1 Oletko mielestäsi normaali alkoholin käyttäjä? 2

2 Onko sinulla ollut koskaan muistinmenetyskohtauksia alkoholin käyttöön liittyen? 2

3 Ovatko vaimosi tai vanhempasi koskaan valittaneet alkoholin käytöstäsi? 1

4 Voitko ilman vaikeuksia lopettaa juomisen 1-2 paukun jälkeen? 2

5 Oletko koskaan huolestunut omasta alkoholin käyttöstäsi? 1

6 Pitävätkö ystäväsi ja sukulaisesi sinua normaalina alkoholinkäyttäjänä? 2

7 Voitko aina lopettaa juomisen kun haluat? 2

8 Oletko koskaan ollut itsesi vuoksi AA-liikkeen kokouksessa? 5

9 Onko juomisesi koskaan aiheuttanut ongelmia sinun ja puolisosi välillä? 2

10 Oletko joutunut humalaisena tappeluun? 1

11 Onko vaimosi (tai muu perheen jäsen) koskaan etsinyt apua juomisesi tähden? 2

12 Oletko koskaan menettänyt ystävän tai seuralaisen juomisesi tähden? 2

13 Oletko koskaan joutunut työssäsi vaikeuksiin juomisesi tähden?2

14 Oletko koskaan menettänyt työpaikkasi juomisesi tähden? 2

15 Oletko koskaan laiminlyönyt velvollisuuksiasi, perhettäsi tai työtäsi yli kahden päivän ajan juomisesi tähden? 2

16 Juotko koskaan aamupäiväisin? 1

17 Onko sinulla koskaan todettu alkoholisairautta, esim. maksakirroosia? 2

18 Onko sinulla koskaan ollut vaikeaa vapinaa, näkö- tai

kuuloharhoja juomisesi loputtua? 2

19 Oletko koskaan hakeutunut tai pyrkinyt hoitoon juomisesi

tähden? 5

20 Oletko koskaan ollut hoidossa psykiatrisessa sairaalassa tai

muussa sairaalassa oireen tähden, joka ainakin osittain

johtui juomisesta? 2

21 Oletko koskaan ollut sairaalahoidossa juomisen tähden? 5

22 Oletko koskaan ollut psykiatrin, lääkärin, psykologin tai sosiaaliviranomaisen asiakkaana ongelman tähden, joka ainakin

osittain on ollut juomisen aiheuttama? 2

23 Oletko ollut pidätettynä juomisen tai humaltumisen tähden? 2

24 Onko sinulla rattijuopumustuomiota? 2

Alkoholisteista n 90 % ylittää viiden pisteen rajan,

ei-alkoholisteista n 5 % ylittää ko. rajan.

LABORATORIOKOKEET

Veren tai uloshengitysilman alkoholipitoisuus

Yli 3 promillen arvo (koska tahansa) tai yli 1,5 promillea ilman selvää kliinistä humalaa muodastavat eittämättömän merkin alkoholitoleranssista, joka on kehittynyt suurkulutuksen seurauksena. Jos toistuvasti löytyy pieniä määriä alkoholia verestä, muodostaa sekin varsin epäilyttävän merkin.

S-GT (gammaglutamyylitransferaasi)

Ensisijaisesti maksasta ja munuaisista peräisin oleva entsyymi. Alkoholiongelmaisista n. 34-85 %:lla kohonneita arvoja. Avohoidossa n. 75 % kaikista kohonneista arvoista johtuu alkoholista, mutta sairaalassa vain pieni osa. S-GT antaa siis suhteellisen paljon vääriä positiivisia arvoja muiden tautien vuoksi. Kohonnut gamma-GT laskee hitaasti 4-8 viikon aikana. S-GT soveltuu hyvin hoidon seurantaan.

S-GT/S-AFOS

Jos suhde S-GT/S-AFOS on suurempi kuin 1.4, sitä pidetään varmempana alkoholietiologian merkkinä kuin pelkkä kohonnut S-GT.

E-MCV

Erytrosyyttien makrosytoosin mitta ja kohonneet arvot voivat johtua alkoholin vaikutuksesta luuytimeen. Kohonneita arvoja nähdään 31-89 %:lla alkoholin suurkuluttajista.Arvon kohoaminen on havaittavissa muutaman viikon sisällä esim. ryyppykierteen alkamisesta ja arvo normalisoituu parin kuukauden sisällä suurkulutuksen loppumisesta.

S-GT + E-MCV

Jompikumpi on kohonnut n. 67-95 %:lla kaikista alkoholin suurkuluttajista. Molempien samanaikainen kohoaminen viittaa jo melko spesifisesti alkoholietiologiaan.

S-ASAT/S-ALAT

Molempien entsyymien määrä veressä voi kasvaa alkoholin suurkulutuksen yhteydessä, mutta väärien negatiivisten osuus on eräissä tutkimuksissa ollut jopa 90 %. Jos suhde S-ASAT/S- ALAT on yli 2, kyseessä on varsin suurella todennäköisyydellä alkoholietiologia.

S-KOL-HDL

Arvo nousee nousee kohtuullisen alkoholinkäytön yhteydessä. Ei sovellu diagnostiseen käyttöön, mutta voi olla arvokas seurannassa.

Juvalla 12.3.91 Matti Rossi

BIBLIOGRAPHY

1. Jellinek E M., The Disease Concept of Alcoholism, Millhouse Press, New Maner, Conn., 1960.

2. Pattison Mansell, Kaufman Edward (Editors), Encylopaedic Handbook of Alcoholism, Gardner Press, New York, 1980.

3. Poley Wayne, Lea Gary & Vibe Gail, Alcoholism a treatment Manual, Gardner Press, New York, 1980.

4. T T Ranganathan Clinical Research Foundation, Alcoholism An Illness - Facts to help the Alcoholic help himself, TTK Hospital, Madras, India.

5. Westermeyer, Primer on chemical dependency, a clinical guide to alcohol and drug problems, Williams and Wilkins Company, Baltimore, U S A, 1976.

Kieltäminen

Kieltäminen on psykososiaalinen prosessi, joka tapahtuu alkoholistissa tiedostamattomalla tasolla. Tämän prosessin aikana alkoholistin mieli luo niin vakuuttavan illuusion, että hän uskoo sen olevan totta. Hän ei tajua, että tällainen muutos tapahtuu hänen ajattelussaan. Hänen läheisensä pystyvät tarkoin huomaamaan nämä alkoholistin omaksumat kieltämisen menetelmät.

MITÄ OIKEASTAAN ON "KIELTÄMINEN"?

Yksilö ei ilmoita tarkasti määrää, frekvenssiä tai ongelmia, jotka liittyvät hänen liialliseen alkoholin käyttöönsä. Hän vähättelee, selittelee, rationalisoi tai kieltää tyystin juomiseensa liittyvät ongelmat ja haitallisen käyttäytymisensä seuraukset. Lyhyesti, esiintyy todellisuuden kieltämistä.

Esimerkiksi väkivaltaiset yhteenotot vaimon kanssa saatetaan kuvailla pikku riitoina tai järkeillä johtuviksi vaimon vihamielisestä käyttäytymisestä tai yksinkertaisesti jättää huomiotta.

Vaimo, ystävä, sukulainen ja jopa hoitaja saattaa kokea tämän alkoholistin "kieltämisen" valehtelemisena, - menetelmänä, jonka alkoholisti on tietoisesti omaksunut, paetakseen vastuuta vahingollisista toimistaan. Tämän seurauksena hänen läheisensä tulevat vihamielisiksi ja häntä kohtaan kehittyy voimakas viha ja halveksunta hänen epärehellisyytensä ja vastuuttomuutensa vuoksi.

Tämä luku on tarkoitettu antamaan selvyyttä niihin seikkoihin, jotka tuottavat ja ylläpitävät alkoholistin "kieltämismekanismeja", niin että itse kukin, hoitaja mukaanlukien voi vastata auttaen pikemminkin kuin torjuen alkoholistin.

MIKSI ALKOHOLISTIT KIELTÄVÄT ONGELMANSA

Juominen on yhteiskunnassamme hyväksyttävää toimintaa ja alkoholia pidetään "hyvän elämän" oleellisena osana. Useimmille ihmisille juominen on harmitonta toimintaa, joka liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Valitettavasti, kahdessa tapauksessa kymmenestä, kun ihmiset juovat, alkoholin käyttö vähitellen muuttuu harmittomasta ongelmaiseksi toiminnaksi. Mutta kun henkilölle kehittyy ongelmia, hänet leimataan "juopoksi" ja hän saa välittömästi sosiaalisen polttomerkin.

Toisin sanoen me suosimme juomista, mutta polttomerkkaamme alkoholismin uhrin. Häntä pidetään huonona ihmisenä, joka ansaitsee rangaistuksen, pikemminkin kuin sairaana ihmisenä, joka tarvitsee ymmärtämystä, tukea ja ennen kaikkea ammattimaista apua.

Normaalisti kukaan ei halua tulla luokitelluksi ja merkityksi pahaksi ihmiseksi, moraalisesti ja mielellisesti toisia alemmaksi ja altistaa itseään rangaistuksille, halveksinnalle ja sosiaaliselle hylkäämiselle. Tämä on yksi syy kieltämisen esiintymiselle.

Kaksi toisilleen täysin vastakkaista uskomusta ei voi koskaan säilyä pitkään samassa yksilössä.

Kun yksilön juominen alkaa aiheuttaa ongelmia, syntyy ristiriita. Toisaalta alkoholista on muodostunut erittäin tärkeä osa hänen elämästään. Hän haluaa juoda, koska se saa aikaan hyvänolon tunteen ja saa hänet unohtamaan ongelmansa. Toisaalta todellisuus pyrkii vahvistamaan hänen tietoisuuttaan ongelmista, jotka alkoholi tuo hänen perheeseensä, työhönsä ja sosiaaliseen elämäänsä jne.

Tässä vaiheessa hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa - hylätä joko juominen tai todellisuus. Hän hylkää todellisuuden, koska hän ei kykene toiseen vaihtoehtoon, yrittipä hän kuinka kovasti hyvänsä.

Kun alkoholismi etenee ja pahenee, juomisesta luopuminen tulee yhä vaikeammaksi. Elämän tosiasiat tuntuvat yhä katkerammilta ja katkerammilta ja tämän seurauksena kieltämisen mekanismit lujittuvat.

- Alkoholismiin liittyvä sosiaalinen polttomerkki luo pohjan kieltämiselle.

- Omaisten, työtovereiden ja ystävien taipumus peitellä alkoholistin käyttäytymisen vahingollisia seurauksia luo sosiaalisen ympäristön, joka edistää ja rohkaisee kieltämistä.

- Yksilön normaali taipumus välttää sisäistä ristiriitaa edistää epämiellyttävän todellisuuden kieltämistä.

Käytön alkuvaiheessa alkoholi yleensä muuttaa yksilön mielialaa positiiviseen suuntaan. Useimmat alkavat käyttää mielialaan vaikuttavia aineita sosiaalisessa ympäristössä ystävien seurassa vapautuakseen.

Alkoholisti oppii, että alkoholin käyttö saa hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Hänelle tämä on pakkomielle, ei vapaaehtoinen valinta. Muutamaksi tunniksi se saa hänet unohtamaan ongelmansa, vähentää hänen pelkojaan ja jännitystään; poistaa hänen yksinäisyyden tunteensa ja antaa hänelle vaikutelman, että hän kykenee ratkaisemaan kaikki ongelmat.

Asteittain tapahtuu muutos alkoholin vaikutuksessa tunteisiin henkilöllä, joka on tulossa riippuvaiseksi alkoholista.

Alkoholismin alkuvaiheessa alkoholisti juo paljon enemmän kuin muut; hän ei maistele vaan hörppii nopeasti; ja salaa juomisensa määrän. Hän juo ENEMMÄN KUIN toiset; USEAMMIN KUIN toiset; ja ennen kaikkea se MERKITSEE PALJON ENEMMÄN HÄNELLE kuin toisille.

Hänelle juominen ei enää ole valinta; se ei kuvasta enää hänen vahvuuttaan. Tämä on ensimmäinen merkki hänen alkoholismistaan. Toistuva kieltäminen piilottamalla pullo ja yksin juominen paljastavat kuinka välttämättömäksi alkoholi on tullut hänen elämässään. Hän alkaa ensimmäisellä ryypyllä ja jatkaa ja jatkaa; hän ei pysty lopettamaan.

Jokainen ja kaikki mikä oli tähän saakka tärkeää hänen elämässään jää toissijaiseksi ja alkoholisti alkaa vältellä kaikkea, minkä hän kokee saattavan uhata hänen jatkuvaa alkoholin käyttöään.

Syy miksi alkoholisti on kyvytön havaitsemaan mitä hänelle on tapahtumassa on ymmärrettävä. Kun tämä tila kehittyy, hänen omakuvansa alkaa vääristyä. Monesta syystä hän ei pysty seuraamaan omaa käyttäytymistään ja hän alkaa menettää kosketustaan omiin tunteisiinsa. Hänen puolustusmekanisminsa vahvistuvat; jotta hän kykenee selviytymään ongelmiensa edessä. Kuta suurempia tuskia hän kärsii, sitä suuremmiksi ja jäykemmiksi hänen puolustusrakennelmansa tulevat; ja koko tämä prosessi tapahtuu hänen tietämättään. Lopulta hänestä tulee omien puolustusmekanismiensa uhri.

Hänen järkeilynsä kääntyy todelliseksi ajattelun vääristelyksi. Tämä palvelee puolustusmuurin vahvistamisena hänen lisääntyviä itseensä kohdistuvia kielteisiä tunteitaan vastaan. Lopputuloksena on, että hänet on eristetty noista tunteista ja hän tulee suuressa määrin tietämättömäksi siitä, että tällaisia tuhoisia tunteita piilee hänessä. Hän ei ole tietämätön ainoastaan voimakkaasti kehittyneistä puolustusmekanismeistaan, vaan hän on myös tietämätön niistä voimakkaista itseen kohdistuvista vihan tunteistaan, jotka on haudattu niiden taakse, suljettuna pois tietoisuuden kontrollista, mutta räjähtävän aktiivisina. Tästä johtuen hänen arvostelukykynsä on lisääntyvästi vaurioitunut.

Lyhyesti sanottuna, sen sijaan että palaisi "normaaliin tunnetilaan" humalan jälkeen, hän kokee negatiivisia seurauksia, jotka johtuvat hänen liiallisesta alkoholin käytöstään (esim. katumus teoistaan humalan aikana, kuten väkivaltaisuus, vihamielisyys, rattijuopumus ja muistikatkot jne). Ongelmaan liittyy se tosiasia, että nämä puolustusmekanismit, lukitsemalla negatiiviset tunteet, ovat nyt luoneet suuren määrän vapaata ahdistusta, syyllisyyttä, häpeää ja tunnonvaivoja, jotka tulevat kroonisiksi ajan kuluessa.

Henkilö ei enää pysty aloittamaan yhtään juomajaksoa normaalitilasta, kun taas ennen sairastumistaan hän saattoi aina tehdä niin ja sitten jatkaa hyvänolon tunteeseen. Nyt hän aloittaa masentuneesta tai tuskallisesta mielialasta ja juo tunteakseen olonsa normaaliksi. Alkoholismin loppuvaiheessa hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin juoda yrittääkseen tuntea olonsa normaaliksi.

Koska hän on absoluuttisen riippuvainen alkoholista, hänen on mahdoton täysin tajuta yhteys omien negatiivisten tunteidensa tai käyttäytymisensä ja alkoholin välillä.

Kieltäminen eli addiktiivinen ajatusmalli alkaa kehittyä suojelemaan alkoholistia hänen alkoholisminsa todellisuudelta.

Kuten aikaisemmin todettiin, se on puolustusmekanismi, jota hän käyttää suojautuakseen syyllisyydeltä, häpeältä ja syytöksiltä, jotka tavallisesti liittyvät hänen jatkuvan liiallisen alkoholin käyttönsä seurauksiin. Kun hän tulee yhä enemmän ja enemmän riippuvaiseksi alkoholista, "kieltämismekanismi" saa erilaisia muotoja.

Tarkastelkaamme muutamia yleisimpiä kieltämisen muotoja.

Yksinkertainen kieltäminen

Alkuun alkoholisti kieltää täysin kaikkien alkoholin käyttöön liittyvien ongelmien olemassa olon, vaikka ne ovat täysin ilmeisiä muille.

Esimerkiksi, alkoholisti saattaa myöntää käyttävänsä alkoholia, mutta kieltää tosiasian, että alkoholi olisi aiheuttanut hänelle mitään ikäviä seurauksia.

"Alkoholi ei aiheuta mitään ongelmia. Itse asiassa tunnen oloni "hyväksi" ja pystyn ratkaisemaan ongelmani paremmin juotuani."

Vähättely

Hän myöntää, että hänen juomisensa on johtanut joihinkin ongelmiin; mutta toistelee jatkuvasti, että nuo ongelmat eivät ole niin suuret tai moninaiset, kuin toiset arvelevat. Hän yrittää vakuuttaa itsensä siitä, että ne ovat paljon vähäisemmät kuin todellisuudessa ovat.

"Hyvä on, minä ryyppään;...muttei se ole niin vakavaa...juon vain viikonloppuisin. Annan riittävästi rahaa vaimolle perheestä huolehtimiseen. En käytä liikaa rahaa juomiseeni, kuten hän valittaa. Se ei varmasti aiheuta mitään taloudellisia ongelmia niin kuin saattaisi näyttää."

Syyttely tai projisointi

Alkoholisti syyttää toisia omista puutteistaan. Tässä tapauksessa hän kieltää vastuunsa monista alkoholin aiheuttamista ongelmistaan ja siirtää vastuun jollekin toiselle.

Vain käyttäytymisen syy kielletään ei itse käyttäytymistä.

"Vaimoni ei kunnioita minua. Puurran vain hänen ja lasten vuoksi. Mutta hän ei ymmärrä minun ongelmiani. Hän on jatkuvasti niskassani. Hän ei välitä lainkaan tunteistani. Juon vain unohtaakseni onnettomuuteni."

Selittely tai tekosyyt

Alkoholisti kertoo lukemattomia tekosyitä, selityksiä ja alibeja käyttäytymiselleen; muttei koskaan myönnä, että hänen huonon käyttäytymisensä todellinen syy on liiallinen alkoholin käyttö.

"Esimieheni valittaa jatkuvasti, etten ole tehnyt töitäni ajoissa. Se johtuu siitä, että hän on täysin ennakkoluuloinen minua kohtaan eikä ole koskaan yhteistyössä, kun pyydän apua! Juon vain rauhoittaakseni hermojani!"

Alkoholisti ei koskaan myönnä, että alkoholi on todellinen syy hänen huonoon suoritukseensa.

Järkeistäminen tai tunteiden poispyyhkäisy

Tässä henkilö välttää kohtaamasta alkoholista johtuvat ongelmansa käsittelemällä niitä pinnallisen yleisinä, teoreettisina tai älyllisellä tasolla.

"Minä olen lääkäri ja minä tiedän mitä alkoholistina oleminen on. Kuinka ikinä voit epäillä, että minä joisin liikaa ja vahingoittaisin siten maksaani ja aivojani? Luuletko todella, että olisin niin tyhmä?

No joka tapauksessa en ole sinulle vihainen, koska se ei kuitenkaan hyödytä mitään!"

Väistely

Alkoholisti vaihtaa puheen aihetta aina kun keskustelu viittaakaan alkoholiin tai siitä johtuviin ongelmiin.

Alkoholistin ystävä sanoo:

"Sinulle on kehittymässä vakavia ongelmia liiallisen alkoholin käyttösi vuoksi. On korkea aika, että huolehdit terveydestäsi, mene lääkäriin ja hoitoon."

Alkoholisti ei anna ystävänsä edes lopettaa lausettaan. Hän keskeyttää välittömästi ja väistää sanoen:

"Kuulin, ettet ole vielä varannut lippuasi Tallinnaan. Varaaminen on nykyisin tullut niin vaikeaksi. Minulla on ystävä lipputoimistossa ja autan sinua varmasti lipun varaamisessa."

Vihamielisyys

Toinen kieltämisen muoto, jota alkoholisti hyödyntää, on kiukku ja ärtymys.

Esimerkiksi hän saattaa tulla äärimmäisen vihaiseksi ja aggressiiviseksi, milloin hyvänsä alkoholista tulee puhe, koska on huomannut, että hänen vihansa saa toiset välttämään aihetta tai poistumaan.

Puhumattomuus

Alkoholisti pysyy täysin tuppisuuna, olipa aiheena mikä hyvänsä. Hän käyttää tätä menetelmää vetäytyäkseen todellisuudesta.

Alkoholistin ympärillä olevat ihmiset tukevat aina eri tavoin kieltämismekanismeja. Alkoholismia kehittyy harvoin erossa toisista ihmisistä. Se myöskään harvoin jatkuu eristyksissä muista. Siksi ymmärtääksemme alkoholismia ja "kieltämistä", meidän on tarkasteltava ei ainoastaan alkoholistia vaan myös hänen läheisiään. Jotta alkoholisti saattaisi säilyttää kieltämisensä, täytyy toisten tukea sitä tietämättään.

Kun hillitön juominen jatkuu pitkän aikaa, se väistämättä johtaa kriisiin, jossa alkoholisti joutuu vaikeuksiin ja tilanne johtaa katastrofiin, elleivät toiset tue häntä. Tämä voi tapahtua kunkin yksilön kohdalla eri tavoin, mutta kaava pysyy aina samana.

Alkoholi, joka aikaisemmin antoi hänelle menestyksen ja riippumattomuuden tunnetta, on nyt paljastanut hänet ja tehnyt hänestä avuttoman, täysin toisista riippuvaisen lapsen. Nyt toiset huolehtivat kaikesta.

Hän käyttäytyy kuin olisi riippumaton samalla kun hän on täysin riippuvainen toisista; ja juominen tekee hänelle helpoksi uskotella näin itselleen. Hänen juomisensa seuraukset saavat hänet yhä riippuvaisemmaksi toisista. Kun hän joutuu kriisiin, hän odottaa jonkun muun ottavan vastuun ja selvittävän sotkut; jonka jälkeen hän ei välitä kriisistä vaan kävelee siitä ulos.

Ihmisiä jotka suojelevat kutsutaan Mahdollistajaksi, Uhriksi ja Sovittajaksi. Heidän käytöstään pidetään "Mahdollistamisena".

Mahdollistaminen on hoidollinen termi, jolla tarkoitetaan tuhoisaa auttamisen muotoa. Mikä hyvänsä toimi, joka auttaa alkoholistia jatkamaan juomistaan kärsimättä väärän alkoholin käyttönsä seurauksia on mahdollistamista.

Mahdollistaja

Mahdollistaja on henkilö, joka oman ahdistuksensa tai syyllisyyden tunteensa vuoksi pyrkii pelastamaan alkoholistin ongelmistaan. Hän haluaa säästää alkoholistin välittömältä kriisiltä, ja lievittää hänen ahdistustaan, jonka tilanne on luonut. Mahdollistajalle tämä on kuin hukkuvan pelastamista. Tämä pelastaminen välittää alkoholistille sanoman siitä, mitä mahdollistaja todella ajattelee, "Et selviä ongelmistasi ilman minua."

Todellisuudessa mahdollistaja palvelee omia tarpeitaan, pikemminkin kuin alkoholistin, vaikkei hän itse sitä oivallakaan. Mahdollistaja tosiasiassa paljastaan uskonpuutteensa alkoholistin kykyyn huolehtia itsestään, mikä on eräs muoto tuomitsevaa kyvyttömäksi julistamista.

Tätä roolia näyttelee tavallisesti lääkäri tai sosiaalityöntekijä, jolta puuttuu tarvittava tieteellinen tieto alkoholismista tai alkoholisteista, mikä on välttämätöntä alkoholistien auttamisessa heidän ongelmistaan.

Näiden henkilöiden käyttäytyminen opettaa alkoholistin uskomaan, että aina löytyy suojelija, joka tulee häntä pelastamaan, vaikkakin nämä mahdollistajat inttävät, etteivät he enää koskaan tule hänen avukseen. He ovat aina pelastaneet hänet ja alkoholisti tietää, että he tulevat aina pelastamaan häntä. Tällaiset pelastamisoperaatiot ovat heille yhtä pakonomaisia kuin on juominen alkoholistille.

Uhri

Uhri on tavallisesti pomo, työnantaja ,työjohtaja tai työtoveri. Kun alkoholisti ei selviä työstään uhri tavallisesti hoitaa sen loppuun hänen puolestaan. Jos alkoholisti on poissa juomisensa tai krapulansa vuoksi,