Martti Lindqvist Hesarissa: Oireiden lievittäminen on mieletön tavoite
psykoterapiassa.
Kun nykyaikainen tiede kuitenkin yrittää löytää "ihmelääkkeitä" joilla
hoitaa riippuvaisten aivokemiaa, on erityisen tärkeää välttää kuvittelemasta
lääketieteen edistysaskelia kaikenkattavina patenttilääkkeinä ja pitää mielessä
sellaisten alkoholismin ja riippuvaisuussairauksien tienraivaajien kuten New Yorkin Mt
Sinai Sairaalan Tri Stanley Gitlown syvälliset oivallukset, joihin palaan tuonnempana.
Lääkehoidon mahdollisuudet:
Naltreksonihoito
Perusteet
— Opiaatinsalpaajien käyttö alkoholiriippuvuuden hoidossa perustuu
käsitykseen, että riippuvuuden taustalla on keskushermoston
mielihyväkokemuksia säätelevän järjestelmän toimintahäiriö, johon
voidaan vaikuttaa estämällä alueen opioidivälitteistä toimintaa.
— Parhaat tulokset on saatu yhdistämällä lääkehoitoon retkahdusten estoa
ja alkoholin käytön hallintaa opettavia menetelmiä. Hoidon tarkoituksena
on kehittää potilaiden selviytymiskeinoja tilanteissa, joissa on vaara
retkahtaa juomaan. A-klinikoilla on kokemusta näiden kognitiivisten
alkoholiriippuvuuden hoidossa on 12 viikon mittaisesta lääkkeen
päivittäisestä käytöstä muun psykososiaalisen kuntoutuksen tukena.
— Kolmen kuukauden seuranta-aikana yli puolet naltreksonia saaneista
potilaista vältti retkahtamisen, kun he samanaikaisesti osallistuivat
retkahdusten ehkäisyä ja alkoholin käytön hallintaa kehittävään
hoitoon . Hoitotutkimuksiin osallistuneita potilaita seurattiin
puolen vuoden ajan, jolloin havaittiin, että naltreksonilla saavutettiin
lääkehoidon loputtuakin osittain pysyviä myönteisiä vaikutuksia, mutta
osa potilaista saattaisi hyötyä yli kolme kuukauttakin kestävästä
lääkehoidosta. Aluksi riittävän pitkä yhtäjaksoinen lääkehoito on tarpeen
juomisesta irrottautumiseksi .
Sivuvaikutukset
— Lääkehoidon sivuvaikutuksina voi olla maksan toimintahäiriöitä, joten
seerumin transaminaasit (S-ALAT tai S-ASAT) pitää hoidon alussa
tarkistaa 2 - 3 viikon välein.
— Raskauden ja imetyksen aikana olisi vältettävä opiaatinsalpaajien
käyttöä.
Kommentti: Jkv näyttöä on, mutta kovin kriittistä tarkastelua ei vielä kestä.
Soveltuu hyvin motivoituneelle tuurijuopolle, jolla on siihen varaa ja
pitkäjänteisyyttä osallistua terapiaan ja varaa maksaa sinällään kallis lääke.
Disulfiraamihoito = Antabus
Periaatteet
— Disulfiraamihoito edellyttää potilaan motivaatiota ja yhteistyötä sekä
laboratorioseurantaa.
— Potilas ottaa lääkkeen suun kautta valvotusti kahdesti viikossa.
Aiheet
— Käytetään mini-intervention tukena ja katkaisuhoidon jälkeen
motivoituneelle potilaalle estämään hetken mielijohteesta tapahtuvat
"retkahdukset", jotka ovat yleisiä etenkin ensimmäisen
abstinenssivuoden aikana.
— Lääketieteellisistä syistä (alkoholin aiheuttama elinvaurio, suunnitteilla
oleva leikkaus) tai sosiaalisten syiden (parisuhteen katkeaminen,
työpaikan menettäminen) takia on erityisen tärkeää, että potilas
pidättäytyy alkoholinkäytöstä ainakin joksikin aikaa.
Vaikutukset
— Disulfiraami on aldehydidehydrogenaasientsyymin estäjä, jonka
vaikutuksesta alkoholin nauttiminen johtaa asetaldehydin kertymiseen.
— Asetaldehydi aiheuttaa ns. antabusreaktion, jonka pelko estää potilasta
käyttämästä alkoholia.
• Ihon punoitus (flushing)
• Hypotensio = verenpaineen lasku
• Reflektorinen takykardia = sydämen nopealyöntisyys
• Takypnea = läähätys
• Lämmön tunto
• Palpitaatio, = sydämen tykytys ahdistus
• Päänsärky
• Pahoinvointi ja oksentelu
— Maksavaurion yhteydessä suurillakaan disulfiraamiannoksilla ei aina
ilmaannu riittävää antabusreaktiota.
Hoidon toteutus
— Disulfiraamihoito tulee toteuttaa valvotusti niin, että lääkkeen ottamista
valvoo tukihenkilö, joka voi olla hoitohenkilökuntaan kuuluva tai esim.
aviopuoliso.
— Aloitusannos on 800 mg kolmena ensimmäisenä hoitopäivänä, minkä
jälkeen annos on 400 mg kahtena päivänä viikossa. Vaihtoehtoisesti
lääkettä voidaan ottaa päivittäin, jolloin annos on 100 - 200 mg/vrk.
— Kerta-annos alkoholia voi aiheuttaa antabusreaktion vielä kahden viikon
kuluttua disulfiraamin nauttimisesta.
— Joillekin potilaille ei edellä mainittu annos aiheuta antabusreaktiota,
jolloin annos voidaan kaksinkertaistaa.
— Hoidon tulisi kestää 0.5 - 1 vuotta, minkä jälkeen relapsivaara pienenee.
Mikäli disulfiraamihoidon jälkeen tulee relapsi, voidaan lääkitys aloittaa
uudestaan.
Haitat
— Hepatiitti = maksatulehdus (yleisin sivuvaikutus) 2 - 3 kuukauden kuluttua hoidon
alkamisesta. Maksavaurio ei kroonistu lääkityksen lopettamisen jälkeen,
mutta voi joskus olla jopa kohtalokas. Nikkeliallergikot ovat erityisen alttiita
maksavauriolle.
— Polyneuropatia= monihermotulehdus, joka on samanlainen kuin alkoholin aiheuttama
— Muita neurologisia häiriöitä ovat optikusneuriitti, päänsärky, huimaus,
ataksia, kouristukset ja mononeuropatia.
— Iho-oireina (15 % kaikista sivuvaikutuksista) ilmenee dermatiittia,
nokkosihottumaa ja kutinaa tavallisimmin muutaman hoitoviikon jälkeen.
— Psyykkisinä sivuvaikutuksina (4 % kaikista) on todettu psykooseja,
sekavuutta, unihäiriöitä, harhoja, depressiota ja ahdistusta.
noin 50 %, minkä vuoksi näiden lääkeaineiden pitoisuutta tulisi seurata.
— Varfariinin pitoisuus suurenee, ja INR arvoja täytyy aluksi seurata
tavallista tarkemmin.
— Metronidatsolin, isoniatsidin ja amitriptyliinin käyttö samaan aikaan
disulfiraamin kanssa voi aiheuttaa sekavuutta tai johtaa psykoosiin.
Vasta-aiheet
— Manifesti sydänsairaus tai psykoosi
— Vaikea orgaaninen aivovaurio
— Ensimmäisellä kolmanneksella oleva raskaus
— Äskettäinen alkoholin nauttiminen
— Disufiraamia ei saa antaa potilaalle hänen tietämättään.
Seuranta
— Säännöllisten seurantakäyntien yhteydessä tulee tarkistaa alkoholin
kulutusta osoittavat mittarit, kuten GT- ja MCV-arvot, joiden edulliset
muutokset osaltaan tukevat potilaan raittiina pysymistä.
— Maksa-arvojen kuukausittainen seuranta kolmen ensimmäisen
hoitokuukauden aikana on tarpeen myös disulfiraamin aiheuttaman
maksavaurion toteamiseksi.
Kommentti: Toimii raittiuden tukena alkuvaiheessa yhdistyneenä muuhun hoitoon,
esimerkiksi AA ja/tai säännölliset terapiakäynnit. Rituaalin muodostaminen näyttää
toimivan. Kun aamulla heti otan Antabuksen, muistutan itselleni, mistä on kysymys ja
minun ei tarvitse enää tänään miettiä ja kehitellä tekosyitä juomaan
lähtemiselle, kun en niin kuitenkaan voi tehdä. Joillakin potilailla kapseli on
toiminut. Se voi aiheuttaa yliherkkyysreaktion ja ristireagoida kumiallergian kanssa.
Masennus:
Jokainen alkoholisti on rankan ryyppäämisen vieroitusvaiheessa masentunut. Jos hän ei
ole masentunut hän on joko edelleen kieltämisen vallassa tai psykoosissa.
Antidepressiivat: = masennuslääkkeet
Eräissä kaksoissokkotutkimuksissa fluoksetiini ja sitalopraami ovat
vähentäneet alkoholinkäyttöä, kun kulutus on ollut n. 5 ravintola-annosta/pv
(mutta vaikeammassa alkoholismissa alkoholinkulutus ei juurikaan
ole alentunut). Depressiolääke olisikin nähtävä vain varsinaisen hoidon
lisänä. Käytännössä tehokkaampia hoitomuotoja ovat AA, joka kykenee
tarjoamaan potilaan tarvitsemaa pitkäaikaista tukea sekä luultavasti myös
kognitiivinen psykoterapia tai sen ja naltreksonin yhdistelmähoito.
Päihdelääketiede kirjasta:
Alkoholiriippuvuuden hoito on syytä käynnistää joka tapauksessa heti alussa. Tämä
on tärkeätä senkin vuoksi, että potilaalla ja läheisilläkin on usein halu uskoa,
että alkoholinkäyttö on pikemminkin masennuksen tai muun psyykkisen sairauden
seurausta, eräänlainen itselääkintäyritys psyykkisiin oireisiin. Samalla voidaan
todeta, että kyse voi olla kahdesta eri taudista. Raittiuden myötä käy ilmi,
häviävätkö masennus ja muut oireet vai onko todella kyse kaksoisdiagnoosista.
Toisaalta psyykkisesti oireilevaa potilasta on hoidettava, vaikka alkoholinkäyttö
jatkuisikin. Tiukka täysraittiustavoitteinen hoito-ohjelma voi karkottaa potilaita hoidon
ulkopuolelle, jolloin esim. itsemurhavaara voi lisääntyä.
Masennuslääkkeistä voi olla hyötyä etenkin, jos masennusoireet jatkuvat vielä
2—4 viikon raittiuden jälkeenkin. Vakavasti masentuneiden alkoholiriippuvaisten
potilaiden hoidossa on saatu hyviä tuloksia käytettäessä selektiivistä serotoniinin
takaisinoton estäjää fluoksetiinia, jonka on todettu
samanaikaisesti sekä lievittävän masentuneisuutta että vähentävän alkoholin
kulutusta. Muiden kuin masentuneiden alkoholiriippuvaisten hoidossa ei serotoniinin
takaisinoton estäjien tehosta ole varmuutta alkoholinhimon vähentäjänä. Annostelussa
on otettava huomioon, että maksametabolia saattaa olla alkoholin vaikutuksesta kiihtynyt,
jolloin lääkettä voidaan tarvita tavanomaista korkeampi annos. Serotoniinin
takaisinoton estäjät sopivat myös osalle potilaista, joilla on epävakaa
persoonallisuus, joskin joillekin heistä ne aiheuttavat lisää ärtyvyyttä ja
kiihtyneisyyttä. Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivien alkoholiriippuvaisten
hoidossa on saatu myönteisiä tuloksia käytettäessä osittaista 5HT1A-agonistia
buspironia. Disulfiraamin tai naltreksonin käytöstä kaksoisdiagnoosipotilaille ei ole
tutkimukseen perustuvaa tietoa. Karbamatsepiinista voi olla hyötyä erityisesti
potilaille, joiden persoonallisuushäiriöön liittyy impulsiivisuutta tai mielialan
vaihtelua.
Bentodiatsepiinit:
Bentsodiatsepiineja tulee välttää
riippuvaisuuksiin taipuvaisten
potilaiden hoidossa
Bentsodiatsepiinit vähentävät nopeasti ja tehokkaasti
ahdistuneisuusoireita. Ne soveltuvat kuitenkin myös päihdekäyttöön,
voivat aiheuttaa vakavan fyysisen tai psyykkisen riippuvuuden tai
molemmat ja heikentävät kognitiivisia kykyjä. Bentsodiatsepiinien
määrääminen päihdeongelmaiselle tai riippuvaisuuksiin
taipuvaiselle, usein asosiaaliselle ja luonnehäiriöiselle potilaalle voi
johtaa arvaamattoman vakaviin seurauksiin, mm.
liikenneonnettomuuksiin ja impulsiivisiin väkivaltarikoksiin. Lääkärin
tulisi määrätä näitä lääkkeitä avohoidossa vain tarkan harkinnan
perusteella riittävän hyvin tuntemilleen potilaille. Tällöinkin tarvetta
pitkäaikaiseen, jatkuvaan käyttöön tulisi vähentää muilla
hoitomuodoilla. Toisaalta bentsodiatsepiinien asianmukaista käyttöä
vakavasti ahdistuneiden ja muutoin riittävää hoitoa vaille jäävien
potilaiden hoidossa ei tulisi perusteettomasti rajoittaa.
Välitöntä ahdistuneisuuden lievittymistä tarjoavat bentsodiatsepiinilääkkeet
soveltuvat hoidollisen käytön lisäksi päihdekäyttöön ja aiheuttavat
riippuvuutta erityisesti sellaisille henkilöille, joiden persoonallisuus on altis
riippuvaisuuksien kehittymiseen. Bentsodiatsepiineilla on lisäksi kognitioita
heikentäviä vaikutuksia, joita potilas ei useinkaan itse huomaa.
Ei ole tutkimuksia, joissa osoitettaisiin pitempien kuin 3-6 kuukauden
bentsodiatsepiinihoitojen olevan hyödyllisiä. Sekä psykoosi- että
masennuslääkkeet ovat tässä suhteessa - samoin kuin riippuvuuksia
ajatellen - aivan toisessa asemassa.
Fysiologinen riippuvuus bentsodiatsepiineihin syntyy osalle potilaista 6-12
viikon säännöllisen käytön seurauksena, ja suurin annoksin tapahtuneen
hoidon äkillisen lopettamisen jälkeen voi ilmetä vakavia, jopa kuolemaan
johtavia vieroitusoireita.
Bentsodiatsepiinien määrääminen väljin perustein johtaa potilaat
painostamaan sellaisia lääkäreitä, jotka pitäytyvät lääketieteellisesti
perustelluissa hoidoissa. He joutuvat myös kantamaan päihteitä vaatimaan
oppineiden potilaiden uhkailujen taakan. Kysymys on ensisijaisesti siitä,
bentsodiatsepiinien tilapäinen käyttö on aiheellista riippuvaisuuksiin
taipuvaisilla potilaillakin, mutta pitkäaikainen bentsodiatsepiinilääkitys tuo
heille lähes aina mukanaan enemmän ongelmia kuin etuja. Jos näitä
lääkkeitä kuitenkin määrätään riippuvuusongelmaisille, tulisi hoitavalla
lääkärillä olla selvä näkemys hoitosuunnitelmasta ja mahdollisuus järjestää
jatkohoito niin, ettei potilas jää ajelehtimaan riippuvuutensa kanssa.
Hoitoonohjaus:
Kullakin talolla on omat tapansa. Työkaverin ongelmaan puuttuminen ajoissa on parasta
välittämistä.
Katkaisuhoito:
Alkoholin vieroitusoireiden hoito
Tavoitteet
- On totutettava elimistö alkoholittomaan tilaan ja vältettävä kouristusten,
rytmihäiriöiden tai sekavuuden kehittyminen.
- On annettava potilaalle turvallinen ja moralisoimaton hoitoympäristö, joka
motivoi alkoholiongelman jatkoselvittelyyn.
- On estettävä tiamiinin puutoksesta (Wernicken enkefalopatiasta)
aiheutuvat pysyvät aivovauriot.
Patologia
- Kliinisesti merkittävien vieroitusoireiden ilmaantuminen edellyttää
muutaman päivän kestänyttä runsasta alkoholinkäyttöä (vähintään 80 g
puhdasta alkoholia/vrk).
- Vakavat vieroitusoireet ovat merkki yli 180 g:n päivittäisestä
etanoliannoksesta viikkojen ajan.
Milloin lääkehoitoa?
- Kaikille alkoholivieroitusoireiden vuoksi vastaanotolle tuleville potilaille
annetaan tiamiinia.
• Lihakseen inj. 50 mg
• Suun kautta riittävä imeytyminen on epävarmaa.
- CIWA-Ar-asteikolla pistemäärä alle 20 merkitsee lieviä
vieroitusoireita, joihin ei yleensä tarvita sedatiivista lääkitystä. Jos
pistemäärä on 10 - 19, voi lääkityksen kuitenkin tarvittaessa aloittaa
kliinisen harkinnan perusteella.
• Alkoholin vieroitusoireiden hoitoon ei tule määrätä lääkkeitä
reseptillä, koska seka- ja väärinkäytön vaara on suuri.
• Lääkkeitä annetaan vain potilaalle, jolla on hoitosuhde ko.
hoitopaikkaan, ei koskaan tuntemattomalle tai satunnaisesti
paikkakunnalla oleskelevalle henkilölle.
• Potilaalle voidaan antaa mukaan yhden päivän lääkitys, esim.
klooridiatsepoksidia 25 - 50 (- 75) mg.
• Lääkitystä voidaan jatkaa pienenevin annoksin muutaman päivän
ajan siten, että potilas noutaa joka päivä lääkkeen hoitopaikasta ja
on lääkettä noutaessaan selvä.
- Pistemäärä 20 tai yli on aihe diatsepaamikyllästyshoitoon.
Diatsepaamikyllästyshoito
- Ks. viite .
Periaate
- Annetaan alle puolessa vuorokaudessa kyllästysannos, jonka
eliminoituminen kestää vuorokausia.
Muistettava
- Ennen hoitoa on suljettava pois kallovamma, infektio, lääkemyrkytys ja
diabetes.
Annostelu
- Annetaan 20 mg diatsepaamimikstuuraa suun kautta 1.5 - 2 t:n välein,
kunnes potilas nukkuu rauhallisesti. Jos potilas on yli yhden promillen
humalassa, alkuannos on 10 mg.
- Keskimääräinen kyllästysannos on 80 - 100 mg diatsepaamia (4 - 5 kpl
20 mg:n annosta 8 - 10 t:n kuluessa). Yli 90 % potilaista on
hoidettavissa alle 180 mg:n kokonaisannoksella. Tarvittaessa hoitoa
voidaan tämän jälkeen tehostaa antamalla 5 mg haloperidolia per os.
Jälkihoito
- Potilasta on seurattava sairaalassa kahden vuorokauden ajan
diatsepaamihoidon aloittamisesta. Diatsepaamiannos riittää
unilääkkeeksi useaksi yöksi. Tarvittaessa voidaan unettomuuteen antaa
tematsepaamia 20 mg yöksi 5 - 10 vrk:n ajan.
- Potilaalle kerrotaan kotiutettaessa (mieluimmin kirjalliset ohjeet), että
lääke vaikuttaa suorituskykyyn viiden vuorokauden ajan. Alkoholin
nauttiminen kielletään tänä aikana.
- Neuroleptien käyttö vieroitusoireiden hoidossa ei ole suositeltavaa,
koska neuroleptit alentavat kouristuskynnystä ja verenpainetta.
Kokemuksia Fluanxol-tippojen käytöstä alkoholivieroitusoireiden hoidossa
Katso erillinen artikkeli sivulla
Vaikeiden vieroitusoireiden ja deliriumin hoidossa on tärkeintä saada potilas
rauhoittumaan ja nukkumaan. Ajan kuluessa oireet rauhoittuvat itsestäänkin.
Vieroitusoireiden hoidossa on meilläpäin käytetty aikaisemmin lähinnä
klopoksidi-lääkitystä, joka sinällään on vertailututkimuksin osoitettu varsin
hyväksi ja turvalliseksi valmisteeksi. Sen käyttöön liittyy kuitenkin muutamia
ongelmia:
1 teho alkaa melko hitaasti ja rauhaton, usein sekava potilas tarvitsee tai vaatii
jatkuvaa huomiota.
2 lääkettä pitää antaa toistuvasti ja alkuvaiheessa tarvittavan annoksen määrää
on vaikea ennakolta arvioida.
3 potilaat vaativat jatkuvasti lisää lääkettä ja tottuvat helposti lääkkeeseen.
4 bentsodiatsepiinejä käytettäessä vaihdetaan vain alkoholi toiseen samoihin
reseptoreihin vaikuttavaan, yhtälailla vieroitusoireita ja riippuvuutta aiheuttavaan
aineeseen.
5 suurten lääkeannosten jälkeen potilaat hoipertelevat epävarmoin jaloin pitkin
käytäviä tarviten jatkuvaa valvontaa, kuitenkaan nukkumatta.
Näiden ongelmien vuoksi haettiin toista katkaisuhoitoon soveltuvaa lääkettä.
Tälläisenä kokeiltiin Fluanxol tippoja, joita voidaan helposti annostella suurina
määrinä suun kautta pienessä nestetilavuudessa. Sven J. Dencker työtovereineen
Göteborgista on julkaissut 225 potilaan materiaalin Nord. Psykiatr. Tidskrift:ssä 1982.
Hoidon edut: Hoito on yksinkertainen. Hoito on tehokas. Vaikutus on nopea 1-3 t. Unen
kesto on noin 8-20 t. Potilaat pysyvät pystyssä, menevät itse nukkumaan ja herättyä
jalat kantavat. Lääkevaikutus kestää 1-2 vrk. Potilaat eivät tarvitse
ylimääräistä valvontaa tai vahtimista. Myöskään aggressiivisuutta ei esiintynyt.
Hoito voidaan hyvin toteuttaa terveyskeskusten vuodeosastoilla ja mielisairaaloiden tai
keskussairaaloiden osastoilla. Ainakin kerta-annoksella sivuvaikutuksia on vähän
vieroitusoireisilla potilailla eikä vakavia sivuvaikutuksia ole todettu tai raportoitu.
Hoitosuositus keskivaikeiden-vaikeiden alkoholin vieroitusoireiden hoidossa:
Kontraindikaatiot: Alkoholi-, opiatti- ja barbituraattimyrkytykset.
Oma työskentelytapani:
Yritän olla herkkä ja löytää oireiden takaa päihdeongelman. Tämä sen vuoksi,
että se on niin yleinen, siihen on olemassa hoito ja jos päihdeongelmaa ei saada esiin
ja hoidonpiiriin, ei ole olemassa mitään keinoa TODELLA auttaa potilasta. Se on
tuhoisampi potilaalle ja tämän ympäristölle kuin syöpä tai sepelvaltimotauti.
Katkaisuhoidon pyrin toteuttamaan ensisijaisesti osastolla, lääkkeenä vaikeissa
oireissa pääasiassa Fluanxol tipat.
Yritän järjestää jatkohoidon yhteistyössä ja potilaan ehdoilla. AA:han menneet
ovat selvinneet laadukkaimmin. Muina vaihtoehtoina ja rinnalla A-klinikka ja keskustelut
ja kontaktiterapia vastaanotolla.
Päihdesairauksien tienraivaajan professori Gitlown oivallukset ovat tärkeitä
Kun nykyaikainen tiede edelleen yrittää löytää "täsmälääkkeitä"
joilla hoitaa riippuvaisten aivokemiaa, on erityisen tärkeää välttää kuvittelemasta
lääketieteen edistysaskelia kaikenkattavana patenttiratkaisuna ja pitää mielessä
sellaisten alkoholismin ja riippuvaisuussairauksien tienraivaajien kuten New Yorkin Mt
Sinai Sairaalan Tri Stanley Gitlown syvälliset oivallukset.
Kun Tri Gitlow uransa alkuvaiheessa hoiti alkoholisteja, hän arvioi, että heidän
täytyi olla järjettömiä, koska he jatkuvasti toistivat samaa itsetuhoista
käyttäytymistään. Mutta lopulta hän käsitti, että heidän addiktionsa oli
tarkoituksenmukainen. He käyttivät alkoholia keinona selviytyä elämästä. Niinpä
alkoholismi ei ollutkaan täysin järjetöntä, vaikka se siltä vaikuttikin.
Tämä mielessään Tri Gitlow uudisti käsitystään alkoholismista ja muotoili
seuraavan määritelmän: "Alkoholismi on sairaus, jossa elämään sopeutumiseen
käytetään mitä hyvänsä muuta keinoa, kuin ihmisten välistä vuorovaikutusta."
Hänen painotuksensa on "vuorovaikutuksessa" koska, kun turvaudumme mihin
hyvänsä päihteeseen selviytyäksemme elämästä, me heikennämme vakavasti kykyämme
olla vuorovaikutuksessa itsemme, toisten ihmisten ja jumalamme kanssa.
Todellinen ongelma on: Elämän ongelmiin sopeutuminen, muutoin kuin ihmisten välisen
vuorovaikutuksen kautta. Mikä on todella, ainoa tapa, kuinka meidän ensinkään tulisi
toimia elämässämme.
Jos hyväksyn tämän, se tarkoittaa, että tämä automaattisesti osoittaa sairauden
aiheuttamiin puutteisiin. Sairauden ongelmaan.
Joka on: kyvyttömyys vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa ja tästä seuraava
eristyneisyys.
Kuinka hoidat tätä sairautta, jota luonnehtii eristäytyneisyys ja tämä
kykenemättömyys ihmistenvälisiin suhteisiin?
Ensinnäkin: Sinun täytyy murtaa eristyneisyys. Tavalla tai toisella, sinun täytyy
murtautua eristäytyneisyyden läpi. Mielenkiintoista kylläkin, sillä ei ole paljonkaan
väliä, kuinka se tehdään.
Se voidaan tehdä ystävällisellä sanalla. Se voidaan tehdä tukemalla. Se voidaan
tehdä tuuppaamalla reunan yli. Se voidaan tehdä käsi olkapäällä. Se voidaan tehdä
monin erilaisin tavoin, mutta eristyneisyyden murtaminen on pääasia.
Minun kirjoissani AA tekee sen parhaiten. Siitä ei ole epäilystäkään. Ja näin on,
koska se tekee kaksi asiaa: Yksi, se suo suuren joukon ihmisiä, joihin tämä
alkoholismiin sairastunut henkilö voi helposti samaistua. Hänen ei tarvitse tuntea
itseään erilaiseksi kaikista näistä leikinlaskijoista ympärillään.
Ja toinen osa on: suuri määrä kokemukseen perustuvia ohjeita ehdottaen tee näin:
Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi... Näin ollaan ihmisten kanssa. Tämä opettaa ihmisten
kanssa olemisen keinot.
Saatat hänet oikeaan ympäristöön ja kerrot hänelle kuinka se tehdään. Et kysele
häneltä monia kysymyksiä. Et pane häntä makaamaan sohvalle tuijottamaan kattoon ja
alkaen epämääräisesti muistella kokemuksiaan.
Annat yksi, kaksi, kolme, neljä, näin se tehdään. Ja Jumalan kiitos se toimii.
Muista, me opimme kielikuvien kautta, me opimme toisista, oppiaksemme itsestämme.
Alkuvaiheessa tämän potilaan jatko hoitoon ohjaamisen olosuhteet vaihtelevat, mutta
sen täytyy tapahtua käsi-kädessä yhdessä potilaan kanssa. Jos olet lääkäri, tai
mikä hyvänsä hoitolaitos, muu kuin itse ohjelma, aivan alussa on tärkeintä varmistaa,
että potilas joutuu suoraan ihmisten käsiin, jotka tietävät, jotka välittävät ja
jotka osaavat tehdä tämän asian, josta puhumme.
Se sisältää raittiuden, sillä jos potilas ei ole selvä, eivät aivot ole
likimainkaan valmiit suoriutumaan tästä oppimistehtävästä, josta on kysymys.
Muistan kuinka eräs kaveri mainitsi, kyvystä ja kykenemättömyydestä oppia juomisen
jatkuessa: Se on, kuin yrittäisi opetella suunnistamaan tähdistä uppoavan laivan
kannella.
Ei sitä voi tehdä! Joten raittiuden on tultava ensin, jotta kykenisi oppimaan yhtään
mitään sisimmässään.
Se tarkoittaa hyväksymistä, yhdessäoloa ja kaikkia niitä asioita, jotka te kaverit
tiedätte ainakin yhtä hyvin, jollette paljon paremmin kuin minä.
Vaikkakin alkoholismi sisältää fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä tekijöitä,
kyvyttömyys olla vuorovaikutuksessa on asian ydin, joten terve toipuminen sisältää
paljon muuta kuin aivokemian muuttamisen. Esimerkiksi päihteen himon vähentäminen on
vain ensiaskel pitkällä itsensä kehittämisen tiellä, jossa päihderiippuvaiset eivät
vain lopeta juomista ja aineiden käyttöä vaan he kehittävät myös uuden
elämäntavan, joka toimii perustana terveelle raittiudelle.
Tri Gitlow, AA:n voimakas puolestapuhuja tehokkaana toipumisen työkaluna , huomauttaa,
että alkoholistien täytyy "oppia olemaan yhteydessä toisiin oppiakseen
ymmärtämään itseään". Hän sanoo, että me opimme kielikuvien kautta.
"Sinun alkoholismisi opettaa minulle omastani." Joten AA:ssa ihmiset oppivat
kuuntelemaan toisten tarinoita ymmärtääkseen paremmin omaa elämäänsä ja yksi 12
askeleen ohjelmien hyödyistä on, että ne auttavat ihmisiä noudattamaan Tri Gitlown
ohjetta: "Murtakaa yksinäisyys."
Väkijoukossakin holistit voivat tuntea itsensä yksinäisiksi, ja kuta sairaammiksi he
tulevat, sitä eristyneemmiksi he tulevat. Tri Gitlow kuvaa tätä eristyneisyyttä
"sydänsairaudeksi". Alkoholistit tuntevat, ettei heitä rakasteta, he tuntevat
itsensä
torjutuiksi ja hylätyiksi. Näin he ovat kykenemättömiä ja haluttomia olemaan
hyvässä vuorovaikutuksessa toisiin ja tämä syventää alkoholismia siihen pisteeseen,
jossa he tavallisesti päätyvät vankilaan, mielisairaalaan tai hautaan… elleivät
he koe henkistä heräämistä, joka johtaa heidät toipumisohjelmaan.
Samanhenkisten seurassa olo tarjoaa vastalääkkeen eristäytymistaipumukselle.
Yhdessäolo myönteisesti ajattelevien tovereiden kanssa, jotka ovat oppinet elämään
"päivän kerrallaan" auttaa jäseniä torjumaan omaa kielteistä
ajatusmalliaan. Yhdessä olo sellaisten rohkeiden ihmisten kanssa, jotka ovat säilyneet
raittina elämän tuomista suurista vastoinkäymisistä huolimatta, tarjoaa esimerkin
voimaa alkoholisteille, joilta puuttuu omanarvontuntoa ja joita pelot riivaavat.
Toipumisprosessin aikana ihmisten on opittava tunnistamaan tunteensa ja pelkonsa sekä
kohtaamaan ne sen sijaan, että yrittäisivät paeta niitä. Gitlow sanoo, "Yhdistä
ajatuksesi tunteisiisi heti paikalla. Mistä tässä on kysymys? Mikä saa minut tuntemaan
näin? Mistä tämä tunne tuli?" 4.Askel!
Seuraava askel on jakaa tämä tunne toisen toipumassa olevan ystävän kanssa, ja
tämä johtaa itsensä tunnistamiseen ja parantumiseen, kun toipuvat ystävät tarjoavat
halukkaan kuuntelijan, jonka taustana on heidän oma äsken löytynyt myötätuntonsa.
5.Akel!
Tällä lailla, kun toipuva alkoholisti tuntee vanhaa tuttu sydänsairautta ja tuntee
itsensä syrjäytetyksi tai, että häntä ei rakasteta, sen sijaan, että valitsisi
juomisen tai huumeet, seuraava askel on mennä palaveriin tai soitto ystävälle henkisen
tuen saamiseksi. Alussa tämä ei ole helppoa. Vanhat tavat kuolevat hitaasti. Mutta
sinnikkyys palkitaan.
Vähitellen toipuminen auttaa toipuvaa "sopeutumaan". Alkoholisti oppii kuinka
sopeutua elämään "elämän ehdoilla". Ja AA tarjoaa koulun tähän
henkilökohtaiseen kasvuun. Niinpä Tri Gitlow , pitkän uransa myötä, rohkaisee
alkoholisteja ja muita addikteja käyttämään 12 askeleen toipumisohjelmaa ja antaa
heille "kymmenen käskyään", jotka ovat muuttanee monta elämää paremmaksi.
James Baldwing "Alkuasukaspojan muistiinpanoissa" monta vuotta sitten
kirjoitti: "Ihmiset, jotka sulkevat silmänsä todellisuudelta, yksinkertaisesti
kerjäävät omaa tuhoaan ja jokainen, joka väittää pysyneensä viattomana kauan sen
jälkeen kun tämä viattomuus on kuollut, muuttaa itsensä hirviöksi."
Tämä on totta. Joten jossakin tällaisen keskustelun lopussa minun on tönäistävä
kovempaa, sillä sitä varten minä olen. Muistakaa minä olen vain avustaja.
Lääkärinä minulla on vain yksi syy todella sekaantua koko tähän prosessiin ja se on,
koska potilaat tulevat luokseni.
Sairaat ihmiset, jotka kärsivät alkoholismista eivät mene ensiksi
alkoholiterapeuttien luo. Ei, ei! He tulevat luultavimmin meidän luoksemme, vieläpä
pikemmin kuin papin luo. Jos olemme hyviä ja jos tunnistamme, mitä he todella sanovat ja
teemme oikeat johtopäätökset ja kerromme diagnoosin, sitten meidän on autettava
potilasta. Ja kysymys kuuluu: Kuinka se tehdään? Tuossa vaiheessa saatan antaa tälle
potilaalle tai jakaa tämän potilaan kanssa 10 käskyäni. Ja järkytän teidät, pyydän
anteeksi.
1. Sinun tulisi mennä yhdestä kolmeen palaveriin päivässä. Joka ikinen päivä.
Käydä niin monessa palaverissa, että hyvin lyhyessä ajassa päätät yhdestä,
kahdesta tai kolmesta, joiden tunnet olevan parempia tai mukavampia tai sopivampia
sinulle. Ja sitten alat käydä näissä palavereissa niin säännöllisesti, että jos
sinä et joskus ole siellä, silloin kun joku toinen saapuu, hän menee kotiin, koska hän
tietää, että oli erehtynyt siitä, missä palaverin piti olla. Ei lomia, ei
työmatkoja, ei mitään! Ei ainakaan kuuteen kuukauteen. Sinä käyt palavereissa
säännöllisesti!
2. Et koskaan jää pois yhdestäkään!
3. Sinä tulet ensimmäisenä! Ennen kuin kukaan muu tulee.
4. Sinä istut aina ensimmäisessä penkissä!
5. Sinä juttelet ainakin toisen, mutta mieluummin molempien ihmisten kanssa, jotka
istuvat vierelläsi. Ja jollet tunne heitä, esittelet itsesi tai pikemminkin esittelet
heidät jollekin, koska ilmeisesti tunnet jokaisen tuohon mennessä.
6. Sinä nostat kätesi ja puhut joka palaverissa, vaikkapa se olisi vain sanoaksesi,
että sinun on käsketty tehdä niin.
7. Olet vapaaehtoinen johonkin. Tyhjennät roskakorin, laitat tuolit paikalleen, siivoat
tuolit pois, keität kahvia, tiskaat, mitä hyvänsä!
8. Jäät aina jälkipalaveriin!
9. Lähdet aina viimeisenä!
10. Et koskaan lähde yksin, vaan pidät aina jatkopalaverin jonkun kanssa, kuka
hyvänsä on toiseksi viimeinen, jälkeenpäin!
Kun he kysyvät sinulta tämän ikuisen kysymyksen: "Kuinka kauan minun on
tehtävä näin?" He näyttävät aika kalpeilta tuohon mennessä! Ja vastaus kuuluu,
te kaikki tiedätte vastauksen: "Kunnes pidät siitä!" Kunnes pidät siitä!
90:n päivän kuluttua sinä läpäiset kokeen luultavasti, ei 92:n, ei 96:n, vaan
yhdeksänkymmenen ja jatkat sitä hyvin säännöllisesti ensimmäisten vuosien ajan
ainakin ja ehkä vähemmän säännöllisesti sen jälkeen, mutta alkuun teet niin! Sinä
käyt läpi askelia, sinä omistaudut uudelleen toisia auttamalla.
On kuoleman vakava opetus kaverista, joka istuu ja sanoo: "Minä raukka",
"Tämä ei ole minua varten", "En pidä tästä", "Minulla menee
hyvin, miksi hitossa minun pitää käydä noissa kaikissa palavereissa?" Kerro
sinä! Koska me puhumme kaverista, joka tuolloin vaarantaa henkensä. Ja tämä on hetki,
jolloin hyvä avustaja tietää, minne banaanin kuori on asetettava.
Kumppanini Tri Henecky on aina sanonut minulle: "Toipumisen ensimmäinen merkki on
tunteiden ilmaantuminen selvänä, varsinkin huumorin".
Päätteeksi. Viimeinen kielikuva oppimisesta sitten on: Itsemme kokeminen suhteessa
toisiin. Eräässä mielessä, mitä itse asiassa sanon, on hengellisyyden määritelmä.
Se on tuo ihmisen erityinen ominaisuus hänen kokiessaan itsensä suhteessa
kokonaisuuteen. Johonkin suurempaan. Tuo kokonaisuus tai suurempi saattaisi olla osa
elämää, osa muita, Korkeampi Voima, Usko tai uskonto. Sillä ei ole paljonkaan
ratkaisevaa eroa, mikä se on, niin kauan kuin on tietty kaava:
Minä olen osa jotakin suurempaa. Tämä on hengellisyyden määritelmä. Se ei vaadi
mitään muuta.
Elämän kokeminen väliaikaisena suhteiden kirjona.
AA tarjoaa mahdollisuuden tähän. Minä en ole muuta kuin välikäsi.
Siis me opimme yhdestä asiasta suhteuttamalla sen toiseen, me opimme itsestämme,
suhteessa toiseen ihmiseen ja me kasvamme, meidän minäkuvamme kehittyy, kun meillä on
rohkeutta soveltaa mitä olemme oppineet.
On hämmästyttävää, että AA on väline tämän suuren yleismaailmallisen
hengellisen sanoman välittämiseen. Ei palvontaa, ei maallista hyväksyntää, ei
kuuliaisuutta mihinkään tiettyihin sääntöihin tai lahkoihin, ei häpeästä
lähtevää, vaan saatavilla olevaa, ilmaista, vaatien vain halun olla suhteissa toisiin
sekä halun toipua! Olen teille velkaa paljosta, olette opettaneet minua hyvin. Kiitos!
