Vivian L. Smith, M.S.W.
Deputy Director, Office for
Substance Abuse Prevention
ADAMHA, Washington, DC
Seattle 7.7.1990
Nimeni on Vivian ja lukeudun AA:n monien ystävien joukkoon. Olen
hyvin mielissäni saamastani kutsusta täksi aamuksi tänne ja haluan käyttää
hyväkseni tätä tilaisuutta kiittää kokouksen ohjelman suunnittelijoita siitä, että
he ovat kutsuneet minut mukaan teidän erittäin merkittävään juhlaanne.
Voin onnitella AA:ta yli puolen vuosisadan järisyttävästä ja uraauurtavasta
toiminnasta. Haluan onnitella toverikunnan jäseniä sitoutumisestanne raittiuteen,
päivä kerrallaan.
Tämän toverikunnan ohjelman menestys on ilmeistä täällä mukana olevien määrästä.
46 000 ihmistä ja lisää tulossa. Eilen illalla oli riittävästi, niin että voi
koskettaa toinen toistaan ja tuntea sen hengen, joka oli läsnä tuossa hallissa. Ja
siinä on jotakin sanottavaa tällaisen toverikunnan puolesta. Olen sitä mieltä, että
te voitte olla hyvin ylpeät siitä, että te ojennatte kätenne ja kosketatte sekä
fyysisesti että henkisesti.
Kuten John mainitsi, me kerromme siitä, miksi hoitoyhteisöt kääntyvät Nimettömien
Alkoholistien puoleen. Kun sain kutsukirjeen puhumaan sanoin: Hei sehän on helppoa.
Tottakai tulen kertomaan sen. Koska vastaus on hyvin, hyvin yksinkertainen: Hoitoyhteisöt
kääntyvät AA:n puoleen, koska toveriseura auttaa. Se on totta ja pohjimmiltaan todella
niin yksinkertaista. Toveriseura toimii ja se on osa hoitokentän jatkumoa.
Me voimme mitata AA:n menestystä niiden yksilöiden mukan, jotka hoitoyhteisöt ohjaavat
AA ryhmiin.
Mutta se ei ole näin yksinkertaista ja se ei jää vain tähän. Niinpä ajattelin että,
se mitä haluaisin tehdä keskittyä AA:n tehokkuuteen ja siitä taas sitten siirtyä
siihen, miksi hoitoyhteisöt kääntyvät AA:n puoleen. Tämänjälkeen haluan hetken
vilkaista toista puolta, koska on muutamia ohjelmia, jotka eivät käytä AA:ta. On myös
tiettyjä kulttuurispesifejä aiheita, joita meidän on silmäiltävä suhteessa
hoitoyhteisöjen AA:n käyttöön.
Kansallinen alkoholismi komissio arvioi, että maassa on 10,5 miljoonaa alkoholistia.
Ihmisiä, jotka eivät pysty lopettamaan juomistaan, jotka ovat ryypänneet ja joille on
kehittynyt vieroitusoireita sekä muistinmenetyksiä.
Komissio arvioi olevan vielä 7,2 miljoonaa sellaista, jotka eivät osoita varsinaista
alkoholi riippuvuutta, mutta joilla esiintyy kielteisiä sosiaalisia seuraamuksia.
Kansallinen huumeiden ja alkoholismin tutkimusyksikkö on havainnut eräässä
tutkimuksessaan, joka julkaistiin 1989, että hoitoon oli otettu 1,43 miljoonaa potilasta.
Aineisto sisältää myös toistuvat hoitoon hakeutumiset.
1987 Nimettömien Alkoholistien jäsentutkimuksessa ilmeni, että 36% AA:n jäsenistä
laski hoitolaitosten ansioksi osallistumisensa AA:han. Tätävastoin 36% ohjattiin toisen
AA:n jäsenen toimesta, 27% tuli omasta halusta ja 19% ohjasivat perheet ja ystävät ja
vain 7% heidän oma lääkärinsä.
Kuten huomaatte, hoitolaitoksilla on suuri rooli alkoholistien ohjaamisessa AA:N
toveriseuraan ja varsin hyvästä syystä.
AA:n toveriseura tarjoaa raittiin yhteisön pienoismaailman, jonka sosiaaliset normit ja
moraali edistävät alkoholista pidättäytymistä.
Tämä on AA:n ehkä monimutkaisin ja rikkain ominaisuus. Tämä sosiaalinen verkosto,
joka tarjoaa päihteettömän elämän yhteisen päämäärän.
AA auttaa murtamaan sosiaalisen eristyneisyyden, joka on luonteenomaista monille
alkoholisteille. Jäsenet ovat aina halukkaita auttamaan toisiaan ja mikä parasta he ovat
aina saatavilla.
Mahdollisuus sitoutua ryhmään, on monien mielestä, olennainen osa koko
toipumisprosessia. Jotkut nimittävät tällaista ryhmään sitoutumista
korvikeriippuvuudeksi.
Mutta ryhmään kuuluminen tarjoaa joukon parantavia tekijöitä, mukaan lukien
yleistettävyyden ja sen ettei ole yksin tuskassaan. Korjaavan perusperheryhmän uudelleen
muodostumisen. Muutamien perhekokemusten parantavan uudelleen elämisen. Sosiaalisten
taitojen kehittymisen. Purkautumisen. Tukahdutettujen tunteiden tuulettamisen ja ne
tekijät, jotka koskevat tuskan ja kuoleman kohtaamista, rehellisyyttä ja rakkautta.
Kummitoiminta on muuan AA:n perusteista. AA:lla on aina ollut kummitoimintaa, mikä
tarjoaa jäsenelle jonkun, joka toimii toipumisen mallina tai esimerkin voimana.
Koska hän on itse kokenut samat tuskat, kummi voi siirtää käytännöllisiä, tarkkoja
ja perusteltuja toimintamalleja toipuvalle henkilölle, kun hoito on epäonnistunut tai
päättynyt.
Mielestäni tässä on tärkeää se, että koska kummilla ja kummitettavalla on
samanlaiset kokemukset ja tausta, tästä johtuen, heidän välillään on suuri luottamus
tässä suhteessa.
AA:n innolla yhteisyyden rakentamiseen ja toistensa tukemiseen on kaunis hengellinen
perusta.
Tämä on välttämätöntä toipumiselle, koska alkoholismi rappeuttaa ihmisen
hengellisesti, kuin myös henkisesti että fyysisesti. AA kykenee korjaamaan tällaisen
rappeutumisen, hengellisesti ohjautuvan toveriseuran kautta.
AA:n 12 askelta tarjoavat helpon tavan ymmärtää hengellisyyttä.
AA:n ensimmäinen askel on myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden.
Omien puutteidensa tunnistaminen on perusaskel minkäänlaisen hengellisen elämän
luomisessa.
Kuitenkaan AA ei saarnaa itsensä tuomitsemista. Sen sijaan se auttaa näkemään
suuremman tarkoituksen elämässä todisteena korkeammasta voimasta. Tämä usko ilmenee
siinä tavassa, jolla AA:n jäsenet tukevat toisiaan. Rakastavassa käyttäytymisessä,
jolla AA:n jäsenet auttavat toisiaan ja itseään.
Monet ammattilaiset pitävät kahtatoista askelta yleisesti hyväksyttävinä ja
välttämättöminä toipumiselle. Päivittäiset tai viikottaiset palaverit vahvistavat
säännöllisti ja jatkuvasti näitä askelia.
Alun riemastuttava tahti, 90 palaveria 90:ssä päivässä, luo vahvan pohjan toipumiseen
sitoutumiselle. Tällaisella intensiivisellä yhteydenpidolla AA kykenee tuomaan suuren
määrän tietoa, joka voi johtaa juomisen lopettamiseen.
Ei ihme, että AA on menestys. Se on yksinkertaista, mutta se sallii kaikki ne
monimutkaisuudet, jotka tulevat alkoholiriippuvuuden mukana.
Se on tuskallista. Se ei tarjoa mitään oikotietä, mutta se on tehokas. Hoito ei tarjoa
mitään niin tehokasta.
Yhteiskunnallisen alkoholi- ja huumeohjelman johtajana yli 15 vuoden ajalta, minä yhä
arvostan AA:n menestystä
Mutta koska olen ollut poissa mielenterveyskeskuksesta nyt jo 3-4 vuotta, suoritin, kun
aloimme valmistella tätä paneelia pikku tutkimuksen AA:n asemasta, nähdäkseni,
vieläkö kokemukseni ja ajatukseni aiheesta olivat päteviä. John mainitsi, että olisin
objektiivinen, mutta se on mahdotonta.
No hyvä. Johdin alkoholismin ja huumeiden hoito-ohjelmaa, jonka oleellinen osa AA oli.
Joten minun on mahdotonta olla objektiivinen. Mutta se mitä tein oli: Kävin läpi
kirjallisuutta. Tarkistin omat kokemukseni. Olin naimisissa alkoholistin kanssa. Joten
tiedän omasta kokemuksesta sen tuskan, jonka perhe joutuu käymään läpi,
yrittäessään auttaa alkoholistia, joka ei ole valmis auttamaan itseään.
Minulla on kaksi poikaa, jotka kävivät myös läpi tämän kokemuksen. Niinpä en vain
lukenut kirjallisuutta, vaan kertasin mielessäni niitä kokemuksia, jotka perheeni oli
käytävä läpi. Lisäksi keskustelin muutamien toipuneiden alkoholistien sekä hoitajien
kanssa, saadakseni käsityksen myös heidän näkökulmistaan.
Mitä kuulin oli, että hoidon tarjoajat pitävät AA:ta hyvin tehokkaana ja
hyödyllisenä useista syistä, joista muutamista aion nyt kertoa.
Muuan vastaus, jonka sain kuului: No! AA on ollut olemassa pitempään kuin mikään muu
hoito, jonka tunnemme tänä päivänä. Hoitoa on ollut vain pari vuosikymmentä, joten
hoitajat opettelevat yhä sitä, kuinka alkoholistien kanssa työskennellään.
AA:lla oltuaan mukana jo 30-luvulta lähtien, on tunnetusti eniten kokemusta ja
menestystä alkoholiriippuvuuden ja alkoholiin liittyvien ongelmien käsittelyssä.
Toisin sanoen: On ihmisiä, jotka kertoivat minulle monen ihmisen uskovan siihen, että AA
toimii. Ja että se riittää heille.
Eräs tutkimus toipuvista lääkäreistä osoitti, että he pitivät AA:ta tärkeimpänä
tekijänä toipumisessaan.
Kuulin nämä todistukset kollegoiltani ja ystäviltäni.
Jollette sido ihmisiä AA:han, he eivät parane. Se on niin yksinkertaista. Hoito-ohjelma
ei muutoin ole uskottavuutta.
AA ei häiritse kliinisesti perusteltua hoitoa, oli toinen kommentti, jonka kuulin.
Tosiasiassa kaksitoista askelta luovat kehyksen, joka soveltuu sekä lääketieteelliseen
että sosiaaliseen hoitomalliin ja sitä voidaan hyödyntää missä hyvänsä
kokonaishoidon vaiheessa.
Yksilöt voivat osallistua AA:han ennen hoitoon menoaan, hoidon aikana tai kun he ovat
lähteneet hoidosta ja monia vuosia sen jälkeen.
AA:han osallistumista pidetään hyödyllisenä surutyön ja toipumisen ajanjaksona, joka
vaatii pidemmän ajan, kuin minkä alkuhoito voi tarjota.
Se on turvallinen, terve ja raitis tapa kuluttaa aikaa yksilön toipuessa.
Kaikkiaan hoito ei pysty kilpailemaan AA:n kanssa kokemuksen kaikkinaisessa
voimakkuudessa.
Jotkut pitävät hoitoa kilpailua edeltävänä valmisteluna, kun taas AA:ta
elinikäisenä tukijärjestelmänä.
Hoito tarjoaa teoriaa, neuvoja ja tietoisuuden kohottamista, usein yhdistyneenä kaikkiin
AA:n askeliin.
Tämä on hyvä alku, mutta menestyksellisen toipumisen on ulotuttava kauas
lääketieteellisen, psykologisen ja sosiaalityön näkökohtien tuolle puolen.
Menestyksellinen toipuminen vaatii ihmisen elämän ja elämäntyyli kysymysten
täydellistä uudelleenarviointia.
Tämä mahdollisuus olemassaolevaan ja pitkän aikavälin toipumiseen on erityisen
tärkeää, kun pohdimme, että useimmat vakuutuslaitokset maksavat vain 28 vuorokauden
hoidon.
AA on ilmaista! Se ei vaadi lisensoitua ammattihenkilöstöä tai hoitolaitosta.
Se on olemassa yksilön käytettävissä sen jälkeen kun vakuutus on lakannut.
Hoitoyhteisöt kääntyvät AA:n puoleen, koska se voi auttaa, jopa kaikkein vaikeimmin
rappeutunutta ja vähiten sosiaalisesti vakaata alkoholistia.
Monet ammattilaiset uskovat, että sairaalahoito saattaisi olla menestyksellisempi
vaikeammin rappeutuneille ja vähemmän sosiaalisesti vakaille alkoholisteille. Mutta
tutkimuksen läpikäyminen osoittaa, ettei näin välttämättä ole.
Vaikeasti rappeutuneet ja vähiten sosiaalisesti vakaat alkoholistit hyötyvät enemmän
avohoidosta, kuten keskustelusta, kuin laitoshoidosta.
Hoitoyhteisöt suosittelevat AA:ta myös niille potilaille, jotka eivät käyneet hoitoaan
loppuun.
Yhdessä tutkimuksessa 26-50% niistä, joilla AA oli ainoa hoito, oli raittiita vuoden
kuluttua.
Jotkut hoitoyhteisöt ohjaavat potilaansa AA:han, koska he pitävät AA:han osallistumista
menestyksellisen toipumisen mittapuuna.
Jos potilas osallistuu AA:han epäsäännöllisesti, häntä pidetään retkahduksen
riskitapauksena.
Säännöllinen AA:han osallistuminen ja vieläpä vähäinen tai ei ensinkään
osallistuminen, tarjosi paremman toipumisen ennusteen, kuin epäsäännöllinen
osallistuminen suhteessa 3 suhde 1.
Toinen tutkimus osoitti, että yksilöt olivat kaksi kertaa niin todennäköisiä
pysymään raittiina, jos he kävivät AA:ssa. Lähes 3/4 jäsenistä, jotka kävivät
yhdessä tai useammassa palaverissa viikossa, pysyivät aineista raittiina 6kk:n aikana
hoidosta pääsystä, verrattuna 1/3 niistä, jotka eivät käyneet AA:ssa.
Vieläpä jäsenet, jotka kävivät AA:ssa vain muutaman kerran kuukaudessa onnistuivat
paremmin pysymään erossa alkoholista.
Vielä muuan syy, miksi hoitajat ohjaavat potilaan AA:han on se, koska monet heistä itse
ovat AA:n jäseniä.
Monet toipuneet lääkärit, joilla on ollut menestyksellinen AA kokemus, myöhemmin
valitsevat alkoholismin työkentäkseen. He ymmärtävät potilaan tällaisen tukiryhmän
tarpeen.
Ja lopuksi: AA on saatavilla. Ei väliä, mikä kaupunki tai kauppala USA:ssa on
kyseessä, sieltä on helppo löytää AA ryhmä. Tämä tekee hyvin helpoksi ja
houkuttelevaksi hoitoyhteisöille käyttää AA:han ohjaamista potilaan turvana.
Mutta tämäkään ei ole AA:n mukanaolemisen raja alkoholismin kentässä. AA:n vaikutus
on ilmeinen, suurimmassa osassa yli 2000:sta ammattimaisesta hoito-ohjelmasta.
Nämä hoito-ohjelmat, joko perustuvat AA:n kahdentoista askeleen filosofiaan tai
sisältävät AA:n esittelyn yhtenä osana laaja-alaista hoitoa.
Kun tein pientä epätieteellistä tutkimustani, huomasin, että muutamilla jäsenillä
oli hyvin voimakkaat mielipiteet tosiasiasta, että hoitolaitokset ovat ottaneet AA:n
mukaan toimintaansa tai sopeuttaneet AA:n itselleen sopivaksi. Useat toivovat, että AA
voisi pysyä itsenään. Monet pelkäävät, että AA vääristyy hoitoyhteisöissä ja
toiset uskovat, että hoitolaitokset tekevät rahaa AA:lla. Yhteisössä on kuitenkin
toisaalta henkilöitä, jotka olivat helpottuneita ja hyvin ylpeitä siitä tosiasiasta,
että hoitolaitokset todella kääntyvät AA:n puoleen.
Tahdon vain tuoda esiin, että on koko joukko käsityksiä tästä asiasta ja että
meidän on kunnioitettava tätä laajaa näkemysten kirjoa.
Huolimatta AA:n laajuudesta, se ei tavoita kaikkia, joilla on alkoholiongelma. Eikä se
niin odotakaan.
Mutta tahtoisin mielelläni tarkastella muutamia ongelmia, joiden vuoksi muutamat
hoitolaitokset eivät yleensä käänny AA:n puoleen.
Ne hoidon tarjoajat, jotka eivät käänny AA:n puoleen painottavat sitä, että AA:ta on
mahdotonta arvioida, koska ne tekijät, jotka ovat tärkeimmät toipumiselle ovat
tuntemattomia.
Toisin sanoen: Ei ole olemassa menestyksen tieteellisiä kriteereitä.
Nämä ammattilaiset huomattavat, että AA on johtajaton yhteisö, joka ei pysty
seuraamaan jäsentensä edistystä millään luotettavalla tavalla.
Toiset ovat kohteliaampia, huomauttaen, että AA:ta pidetään eräänä tehokkaimmista,
ellei kaikkein tehokkaimpana alkoholismin hoitona, vaikkei sen todellista tehokkuutta ole
arvioitu.
He eivät ole olleet täällä ja nähneet 46 000 ihmistä, jotka tukevat toisiaan.
Ammattilaisten ennakkoluulo AA:ta kohtaan rajoittaa niiden hoitoajattelun uudistamista,
jotka eivät pysty noudattamaan kahdentoista askeleen ohjelmaa.
Vastaako alkoholismi etiologiastaan riippumatta yleisesti samaan hoitoon?
Vastaavatko alkoholistit tilastaan riippumatta aina samaan lähestymistapaan?
Muutamat hoitajat puoltavat vaihtelevampaa lähestymistapaa, mukaanlukien sen, että
muutamat alkoholistit tarvitsevat myös lääkkeitä, kuten antidepressiivoja.
Muutamat hoitajat väittävät, että kun on sitouduttu 12 askeleeseen, nämä helpot
ratkaisut jäävät huomaamatta.
Tämän lisäksi muutamat huomauttavat, että monet AA ryhmät vieroksuvat tällaista
lääkitystä.
Jos AA on ainoa hoitomuoto, se voi auttaa vain tiettyjä yksilöitä, kuten niitä, joilla
on vahva motivaatio toipua, niitä, joilla ongelma ei ole niin vaikea sekä niitä, joiden
ensimmäinen AA kontakti on ollut myönteinen.
AA:ssa menestyvää tulokasta on kuvattu henkilöksi, jolla on heikko itsetunto ja joka on
voimakkaasti altis sosiaalisille vaikutteille.
Ne jotka sopeutuvat huonosti ryhmään tai joilla on vaikeuksia sitoutua eivät
luultavasti menesty AA:ssa.
Menestyäkseen AA:ssa jäsenen on myös myönnettävä menettäneensä kontrollinsa
juomisensa suhteen. Mitä monet, jotka ovat juomisensa varhaisvaiheessa, eivät halua
myöntää. Useiden hoitajien mielestä, jos he eivät voi myöntää tätä, he eivät
menesty AA:ssa eikä hoidossakaan sen puoleen.
Muutamat hoitajat arvelevat, että tietyille ryhmille, joilla on ylivoimaisia sosiaalisia
ja taloudellisia ongelmia, AA:n lupaus raittiudesta ei riitä. Tämä koskee erityisesti
tiettyjä vähemmistöjä.
On myös potilaita, joilla on rajatiloja ja paranoidisia tiloja, jotka eräiden hoitajien
mielestä ovat AA:n saavuttamattomissa.
Jotkut potilaat saattavat tuntea itsensä estyneiksi puhumaan todellisista ongelmistaan.
Heillä voi olla rodullisia, uskonnollisia ja sukupuolimieltymys ristiriitoja, kuin myös
insesti kokemuksia, joista he eivät tunne kykenevänsä puhumaan.
Jotkut hoitajat eivät käänny AA:n puoleen, koska he ovat epätietoisia siitä, missä
hoidon vaiheessa potilas tulisi ohjata AA:han, vai pitäisikö ollenkaan? Tulisiko heidän
odottaa, kunnes hoito ei enää auta ja ohjata sitten? Tulisiko heidän yrittää saada
potilas sopeutumaan AA:n hoitomalliin?
Joillekin hoitajille potilaan hoitotulos on tärkeä, kun he harkitsevat, ohjaavatko he
potilaan AA:han vai ei. Juomisen hallinta ja täysraittius ovat erilaiset päämäärät.
Hoitomallit ja käytetyt keinot, kuten esimerkiksi AA, eroavat toisistaan päämäärän
mukaan.
Lisäksi he painottavat, että jos potilas on yksinkertaisesti vähentänyt juomistaan,
tällaista henkilöä syrjitään AA:ssa, missä päämääränä on täysraittius.
Lisäisin, että mielestäni hoitajat hyvin usein tarvitsevat todellista tietoa siitä,
mitä AA todella on. Ja saattaa olla, että tulevaisuudessa eräänä päämääränänne
teillä on varmistaa, että hoitolaitokset, jotka todella ja rehellisesti eivät
ymmärrä, mitä kaikkea tässä yhteisössä tapahtuu, saisivat tilaisuuden siihen.
Minulle on kerrottu, että aikani alkaa olla lopussa, joten tahtoisin enää jakaa
kanssanne tarinan, joka kertoo minulle, mistä mielestäni tulee tämän yhteisönne
kaikki huolehtiminen ja rakkaus.
Tarina on Fredrik Douglasin omaelämänkerrasta. Hän on amerikkalainen neekeriorja.
Fredrik Douglas ei koskaan tuntenut äitiään. Kun hän oli pieni lapsi, hänet otettiin
isoäidiltä, joka huolehti hänestä ja vietiin suureen taloon asumaan kaikkien muiden
orjalapsien kanssa.
Siellä oli valvoja, jonka tehtävänä oli huolehtia orjalapsista. Hän oli kova
kurinpitäjä. Fredrik Douglas oli hyvin aktiivinen ja tiedonhaluinen lapsi. Hänen
käyttäytymistään pidettiin usein pahana ja valvoja rankaisi lapsia kieltämällä
heiltä ruoan.
Eräänä päivänä, kun valvoja oli evännyt Fredrik Douglasilta ruuan koko päiväksi,
tämä oli hyvin nälkäinen, mutta päättäväinen pieni nuorukainen, joka ei antanut
kenenkään nähdä häntä itkemässä.
Hänen omaelämänkertansa kertoo: Hän meni talon taakse ja itki. Ja sitten hän
päätti, että hänen oli tehtävä asialle jotakin. Niinpä hän meni takaisin taloon ja
varasti joitakin jyviä. Hän oli paistamassa niitä, kun hänen oma äitinsä tuli
paikalle ja kysyi, mitä hän oli tekemässä? Koska oli tulen luona ja se oli hyvin
vaarallista. Ja hän kertoi valvojasta äidilleen. Hänellä oli kori, josta hän otti
pettuleivän.
En tiedä kuinka moni teistä on niin vanha, että muistaa millaista pettuleipä oli.
Mutta se oli vain suuri leipä, jossa oli pelkästään vettä ja jauhoja. Mutta Fredrik
Douglasille, joka oli hyvin nälkäinen, se oli kuin oikea kakku.
Hän antoi sen Fredrik Douglasille syötäväksi ja lähti läksyttämään valvojaa.
Mutta se mitä Fredrik Douglas sanoi oli tärkeää. Hän sanoi: "Tuona hetkenä
tiesin, että en ollut vain joku orjapoika. En ollut vain mikä hyvänsä pieni poika,
vaan minä olin jonkun lapsi ja joku rakasti minua!"
Olen sitä mieltä, että juuri siitä yhteisössänne on kysymys. Sen osoittamisesta,
että me kaikki olemme jonkun lapsia ja että me kaikki olemme välittäviä ihmisiä ja
että me kaikki rakastamme toisiamme! Kiitos oikein paljon.
