Alkoholistin lapset

Alkoholismi on perheen sairaus, joka ei vaikuta vain alkoholistiin, vaan jokaiseen hänen kansaan elävään perheen jäseneen. Se vaikuttaa lapsiin samalla voimalla kuin aviopuolisoon ja tosiasiassa jopa enemmän. Aikuiset voivat valita puolisonsa; joten he voivat myös jättää tämän. Lapsilla ei ole valinnan mahdollisuutta eikä liikkuvuutta voidakseen tulla ja lähteä vanhempi-lapsi suhteesta. Kun puoliso tuntee olevansa ansassa, lapsi on ansassa. Puoliso on tunteen tasolla avuton, kun taas lapsi on sekä tunteen että tilanteen tasolla avuton.

Milloin lapsi menettää lapsuutensa?- kun hän elää alkolistisen vanhempansa kanssa. Muille hän näyttää tavalliselta lapselta, joka pukeutuu kuin kuka tahansa lapsi, kävelee kuin kuka tahansa lapsi kunnes he pääsevät kyllin lähelle huomatakseen surun häivähdyksen hänen silmissään tai huolestuneen katseen hänen kulmillaan.

Hän käyttäytyy kuten lapsi- mutta hän ei todella nauti; hän vain puurtaa. Hänellä ei ole samaa spontaanisuutta kuin toisilla lapsilla. Mutta kukaan ei todella havaitse sitä. Vaikka he havaitsisivatkin sen, he eivät luultavasti ymmärtäisi.

Tosiasia on ettei hän koskaan tunne kuin lapsi. Hän ei ole koskaan kokenut miltä lapsena olo tuntuu. Jokainen normaali lapsi on viaton, kaunis, herkkä olento- pursuten energiaa, osoittaen ja saaden rakkautta herkästi; ilkamoiva, leikkisä, tehden työtä hyväksymisen ja palkkion vuoksi, mutta aina tehden vain niin vähän kuin on tarpeellista. Tärkein asia on, että hän on aina huoleton.

Vastakohtana alkoholistin lapsi ei ole huoleton pienokainen - hän on usein vetäytynyt lapsi, joka ei koskaan häiritse ketään. Hän vetäytyy nurkkaan. Vaikka hän ei todella halua piiloutua, hän aina vaistomaisesti vetäytyy kuoreen, toivoen joskus tulevansa huomatuksi. Mutta hän on voimaton tekemään mitään sen hyväksi.

Alkoholistiperheen lapset ovat yleensä laiminlyötyjä, koska kaikki huomio kiinnitetään joko alkoholistiseen vanhempaan tai hänen alkoholismiinsa.Alkoholistin itsekeskeinen, yhteistyökyvytön ja tuhoava käyttäytyminen ottaa kaiken, mitä lapsi kaipaa - huomion. Samanaikaisesti lapsi oppii olemaan keinuttamatta venettä, kehittämästä mitään toiveita tai tarpeita. olemaan esittämättä vaatimuksia. Nämä lapset kadottavat itseytensä - tosiasiassa heillä ei koskaan ollut mahdollisuutta kehittää sellaista. He ovat tilanteen uhreja ja yrittävät aina miellyttää ihmisiä.

Ryhmänä alkoholistien lapsilla esiintyy enemmän tunne-elämän ongelmia, kuten ahdistuneisuutta, stressiä ja masennusta. Heillä on myös paljon kouluvaikeuksia - keskittymiskyvyttömyyttä, kurittomuutta ja koulupinnausta. He kokevat kaikenlaisia sopeutumisvaikeuksia.

Tunne-elämän ja sopeutumisvaikeuksien ohella alkoholistien lapsilla esiintyy enemmän lääketieteellisiä ongelmia - sikiön alkoholioireyhtymää, ylivilkas lapsi oireyhtymää ja taipumusta alkoholismiin.

ALKOHOLISTISTIEN LASTEN KOHTAAMIA ONGELMIA

ROOLIMALLIN PUUTE

Yksikään lapsi ei syntyessään omaa mallia käyttäytymisen arviointiin, sosiaalisiin taitoihin ja moraalisiin arvoihin. He oppivat siitä, mitä näkevät. Alkoholistisessa perheessä, he eivät näe muuta kuin syyllisyyttä, puolustelua, kieltämistä, aggressiivisuutta ja toistuvaa kielteistä käyttäytymistä. Lapsella ei ole kokemusta muusta kuin haukkumisesta ja lyömisestä. Hänellä ei ole mittatikkua, jolla määritellä mitään tilannetta.

Alkoholisti isä on toisinaan hyvin rakastava ja lämmin. Hän on kaikkea mitä isältä odotetaan - huolehtivainen, kiinnostunut, luvaten kaikkea mitä lapsi haluaa. Lapsi tuntee, että häntä rakastetaan.

Mutta toisinaan sama isä on täysin erilainen. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin hän on juovuksissa. Hän ei tule ensinkään kotiin; lapsi odottaa ja on huolissaan. Kun hän tulee kotiin, hän aloittaa riidan ja lapsi on peloissaan. Lapsi ei tiedä mitä tehdä. Hän on epävarma mitä seuraavaksi tapahtuu, ja hän tuntee itsensä epätoivoiseksi. Isä on unohtanut kaikki lupauksensa. Lapsi tuntee tilanteen oudoksi.

Isän käytös opettaa lapselle, että suuttumus tarkoittaa väkivaltaa ja että väkivalta ja rakkaus kulkevat yhdessä; lapsella ei ole mitään tilaisuutta oppia, että vain hellyys ja rakkaus kulkevat yhdessä. Jos lapsi hylkää väkivallan selviytymismekanismina, hän ei kykene löytämään mitään sen tilalle. Hän ei ole oppinut mitään muuta keinoa käsitellä suuttumusta ja hän on hylännyt ainoan tavan, jonka hän on oppinut. Näin on syntynyt aukko lapsen käyttäytymiseen. Tämä aukko täyttyy vääjäämättä passiivisuudella ja avuttomuudella.

VALEHTELU

Alkoholistin lapset valehtelevat kun olisi yhtä helppoa kertoa totuus.

Valehtelu on perusasia alkoholistisessa perheyhteisössä. Se alkaa epämiellyttävien tosiasioiden kieltämisenä, peittelynä, rikottuina lupauksina ja ristiriitaisuuksina.

Alkoholistien puolisot elävät valheiden kanssa ja alkavat lopuksi kertoa niitä. He valehtelevat peitelläkseen alkoholismia ja suojellakseen perheen kunniaa. Valehtelu on päämäärätietoista ja alkaa hyvässä tarkoituksessa. Valehtelemisesta tulee sopeutumisvaste. Lapsi kuulee paljon lupauksia alkoholisti-isältään. Kaikki nämä osoittautuvat valheiksi. Siksi lapsi oppii, että on oikein valehdella. Se tekee hänen elämänsä paljon helpommaksi. Totuuden arvo menettää täysin merkityksensä.

Jos he joutuvat kohtaamaan totuuden, he menevät aidosti sekaisin, sekä uskomattomuuden että totuuden käsitteen vuoksi. Heidän valehtelemisensa ei johda huonoon omaantuntoon. koska he eivät todellakaan näe mitään väärää valheissa. Tosiasiassa he luultavammin tuntevat syyllisyyttä totuuden kertomisesta, jos tämä vaikuttaa johonkin heille tärkeään henkilöön. Paradoksaalinen sanoma luo vain epävarmuutta eikä halua rehellisyyteen.

KIELTÄMINEN

Kieltäminen saa erilaisia muotoja - ongelmien kieltäminen johtaa noiden ongelmien tuottamien tunteiden kieltämiseen.

Rehellisyys traumaattisissa tilanteissa aiheuttaa usein epämukavuutta. Siksi nämä lapset oppivat vähättelemään ja järkeilemään seurausten pelosta, jos he kertovat totuuden. Usein kun lapsi kertoo totuuden hänelle sanotaan, että se mitä hän näkee ja kertoo ei ole täsmälleen niin.

"Isäsi ei ole humalassa. Hän on vain masentunut. Hän on flunssassa."

Vanhempien selittely ja vähättely toimivat täydellisenä roolimallina, kun lapsi itse alkaa oman selittelyn, vähättelyn ja kieltämisen prosessinsa.

Suuttumuksen tukahduttamista käytetään tappelun välttämiseksi, toivon tukahduttamista pettymysten välttämiseksi ja kiintymyksen tunteiden tukahduttamista torjumisen välttämiseksi.

OMANARVONTUNTEEN MENETYS

Tämä lapsi ei tunne itseään arvokkaaksi. Hänellä on hyvin matala itsetunto. Mitatakseen itsetuntoaan ihmisen on tunnettava itsensä itseksi. Tämä lapsi ei valitettavasti omaa itseyttä. Hän päättelee, mitä hän on, ympärillään olevien tärkeiden ihmisten palautteesta. Tämä palaute on yleensä kielteistä ja hän sisäistää nämä sanomat. Toisinaan lapsi saa kaksoissanomia, toinen kumoten toisen. Hän ei tiedä kumpi osa on totta; joten toisinaan hän ottaa yhden osan ja toisinaan toisen.

Mitä hyvänsä lapsi tekee, se ei ole kyllin hyvää. Aina on joku, joka löytää vikaa hänestä. Lapsi ei usko, että hän kykenee tekemään mitään oikein, kuinka kovasti hän yrittääkään. Lyhyesti, hän tuntee itsensä täysin kyvyttömäksi, arvottomaksi ja alhaiseksi.

MASENNUS

Tämä on masennus, joka nousee "deprivaatiosta". Vanhempien huomio ei koskaan kohdistu lapseen. Se kohdistuu aina muualle. Ei ole ketään, jonka kanssa lapsi todella voisi jakaa ongelmansa. Myöskään ei-alkoholisoitunut äiti on usein saavuttamattomissa tai liian väsynyt ja masentunut kohdatakseen lapsen. Lapsi kärsii yksin. Hän oppii, että kun hänellä on tarve, ei ole ketään häntä varten.

Ei ole ainoastaan puutetta ihmisestä, joka jakaisi hänen kanssaan ongelmat,mikä on elintärkeää terveelle lapsen kehitykselle, vaan myös suunnaton ahdistus, jonka aiheuttaa ryhtyminen tehtäviin, jotka vaativat suunnattomasti enemmän taitoja, tietoja ja kokemusta kuin hänellä on. Nämä lapset kehittävät varhaiskypsyyden, joka peittää tyydyttämättömät, mutta vähentymättömät lapsuuden tarpeet.

Sekä tehtävän suunnattomuus että sen tulokset, kyvyttömyys muuttaa asioita ja toivoton tilanne aiheuttavat kroonisen masennuksen. Tämä masennus väistämättä johtaa avuttomuuden, itsesäälin, itseinhon, yksinäisyyden ja kyvyttömyyden tunteisiin.

PELKO

Alkoholistien lapsia kohdellaan usein samoin viileän muodollisesti ja etäisesti, kuten aikuiset kohtelevat toisiaan. Ei ole sylittelyä ja halaamisia ja lapsi oppii suhtautumaan fyysiseen lämpöön epäillen samalla kuitenkin kaivaten sitä. Itsekontrollin naamion alla on yksinäinen pelokas lapsi, joka janoaa huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta.

Kyvyttöminä selviytymään niistä suunnattomista ongelmista, jotka ympäröivät heitä ja heidän perhettään, heidän on pakko omaksua tiettyjä rooleja, jotka joko työnnetään heille tai jotka he vapaaehtoisesti omaksuvat.

Lapset, jotka ovat kasvaneet huonosti toimivissa kodeissa tyypillisesti näyttelevät yhtä tai useampaa roolia perheen rakenteissa. Nämä roolit voidaan tunnistaa seuraavasti: Vastuuntuntoinen lapsi, Sopeutuja, Sovittelija ja Purkautuva lapsi. Kunkin roolin omaksuminen johtaa väistämättä kielteisiin seuraamuksiin. Useimmat ihmiset huomaavat helposti kolmen ensimmäisen roolin vahvuudet, mutta heiltä jää huomaamatta kunkin roolin puutteet.

Arvioikaamme kuinka nämä lapset sysätään aikuisen rooleihin.

VASTUUNTUNTOINEN LAPSI

Vastuuntuntoinen lapsi yleensä ottaa vanhempien vastuun. Tämä lapsi huolehtii stabiliteetista perheessä ja tekee elämän helpommaksi vanhemmilleen huolehtimalla muista lapsista.

Tämä lapsi on hyvin järjestelmällinen ja päämäärätietoinen. Hän on taitava suunnittelussa ja toisten käsittelyssä saadakseen asiat järjestettyä. Hän varmistaa aina, että toiset antavat hänen olla johdossa. Hän on usein riippumaton, varma ja pystyvä toimimaan sekä saattamaan asioita loppuun. Mutta koska nämä saavutukset eivät johdu hänen tahdostaan vaan välttämättömyydestä selviytyä niihin yleensä liittyy hinta, joka varhaiskypsyydestä on maksettava.

Esimerkiksi, lapsi toimii vanhempana, huolehtii kotitöistä ja nuoremmista sisaruksista. Tämä lapsi keittää ja ruokkii nuoremmat perheessä ja vieläpä huolehtii isästä, kun tämä palaa juopuneena kotiin.

Ulkopuoliselle tämä lapsi vaikuttaa erinomaiselta pikku lapselta. Mutta tosiasia on, etteivät he näe koko kuvaa. Nämä lapset huolehtivat ja auttavat aikuisia (alkoholisti isää tai ei-alkoholistista äitiä), jotka esittävät kyvyttömien lasten rooleja. Vaikka näitä lapsia ei kohdella etäisesti, he eivät koskaan pääse kokemaan mitä fyysinen ja henkinen riippuvaisuus tarkoittaa. Heidän ainoa kokemuksensa fyysisestä kosketuksesta vanhempiinsa voi olla juopuneen isän kantaminen, hänen oksennuksensa peseminen, hänen tuhriutuneiden vaatteidensa vaihtaminen tai hänen raahaamisensa vuoteeseen.

Kun heiltä evätään huolehtiminen, apua ja ohjaus, jota he epätoivoisesti kaipaavat ja jonka he kiistattomasti ansaitsevat, heiltä täysin kielletään heidän lapsuutensa, ja heille sälytetään kaikenlaista mahdottomia tehtäviä. Rakastettuna oleminen sekoittuu epätoivoisesti tarvittuna olemiseen, lämpö sekoittuu huolehtimiseen, spontaanisuus sekoittuu epäjohdonmukaisuuteen ja läheisyys sekoittuu tukahduttamiseen.

SOPEUTUVA LAPSI

Sopeutuva lapsi oppii sopeutumaan ja hoitamaan minkä hyvänsä tilanteen. Tämä lapsi ei ajattele tilannettaan eikä näytä ulospäin mitään tunteita siitä.

Sopeutuva lapsi on huomannut helpommaksi olla kyselemättä, ajattelematta tai reagoimatta mitenkään siihen, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sopeutujat eivät yritä muuttaa, estää tai lievittää mitään tilannetta. He vain yksinkertaisesti sopeutuvat - tämä on, he tekevät kuten käsketään. He irrottautuvat niin paljon kuin mahdollista tunnetasolla, fyysisesti ja sosiaalisesti.

Esimerkiksi lapselle on luvattu uusia vaatteita syntymäpäiväksi. Myöhemmin, kun isä keksii tekosyyn, ettei osta uusia vaatteita, hän yksinkertaisesti hyväksyy tekosyyn ja sopeutuu tilanteeseen. Lapsi on oppinut, että paras tapa säilyttää rauha perheessä on hyväksyä toisten määräykset kyselemättä.

He oppivat, että kaikki tunteiden osoittaminen on väärin, ja kohtaa paheksuntaa, vihamielisyyttä tai torjumista. Välttääkseen tällaisen rangaistuksen, he oppivat tukahduttamaan tunteensa.

Heidät luullaan usein olevan "hyvin sopeutuneita" sanan todellisessa merkityksessä tai ettei perheen kaaos vaikuta heihin. Keinotekoisen käyttäytymisen omaksuminen ei ole edullista täyden emotionaalisen kehityksen kannalta, näyttipä se kuinka hyvältä tahansa.

Kun tällaiset lapset kasvavat, heistä tulee ympärillään olevien manipuloivien ihmisten uhreja. He eivät voi puolustautua silloinkaan, kun huomaavat tulevansa hyväksikäytetyiksi. Siksi he joutuvat uhrin asemaan monin tavoin kotona, työssä ja sosiaalisissa suhteissaan.
SOVITTELEVA LAPSI

Sovittelija menee askelta pidemmälle kuin sopeutuja. Hän ennakoi ympärillään olevien ihmisten ongelmat ja yrittää auttaa heitä, välittämättä siitä, että joutuu itse kärsimään näin tehdessään.

Tämä lapsi on aina touhussa huolehtien kaikkien muiden tunne-elämän tarpeista. Lapsi auttaa veljeään olemaan tuntematta itseään loukkaantuneeksi tai pettyneeksi. Tämä lapsi puuttuu tilanteisiin ja varmistaa, ettei kukaan muu lapsi ole liian kauhuissaan kodin "karjumiskohtauksen" jälkeen. Tämä on lämmin, herkkä, kuunteleva ja välittävä lapsi, joka osoittaa määrätöntä muiden auttamiskykyä. Sovittelijalle selviytymisen ydinkysymys on toisten pelkojen, surullisuuden ja syyllisyyden poistaminen.

PURKAUTUVA LAPSI

Muutaman alkoholistiperheiden lapsista tulevat hyvin vihaisiksi ja hyvin varhain. He ovat epävarmoja ja peloissaan, ja he purkavat epävarmuutensa tavoilla, jotka aiheuttavat heille paljon kielteistä huomiota. He joutuvat tavallisesti vaikeuksiin kotona, koulussa ja jopa naapureidensa kanssa. Nämä lapset huutavat jatkuvasti "jotakin on vialla kaikkialla". Nämä lapset päätyvät kapinallisiksi,- osoittavat rikollisia taipumuksia, saavat kiukunpurkauksia ja keskeyttävät koulunsa.

ALKOHOLISTIKODIN KOLME KIRJOITTAMATONTA SÄÄNTÖÄ

Alkoholistien lapsia hallitsee kolme kirjoittamatonta sääntöä

- Älä puhu
- Älä luota
- Älä tunne

Älä puhu

Nämä lapset eivät koskaan kerro eivätkä puhu vapaasti mistään, mitä tapahtuu kotona. Mistään kaoottisesta tilanteesta kotona, kuten huutamisesta, itkemisestä tai vieläpä fyysisestä pahoinpitelystä ei koskaan keskustella ystävien, opettajien tai sukulaisten kanssa.

Älä luota

Alkoholistien lapset eivät koskaan kehitä luottamusta, koska heidän vanhempansa ovat epäjohdonmukaisia ja ennalta arvaamattomia. He kuulevat aina vain valheita ja rikottuja lupauksia. Ei ole mitään näkyvää luottamuksen mallia. Ei ole mitään käsitystä luottamuksesta arvona. Toisaalta luottamus nähdään aina temppuna tai ansana.

Vanhemmat eivät koskaan suo fyysistä, tunne-elämän tai psykologista tukea lapsilleen. He eivät koskaan tee, mitä lupaavat. Lupauksia on paljon, mutta ne eivät koskaan toteudu.- Ne oli kaikki vain valheita. Selitys seuraavana aamuna on aina "Teen sen myöhemmin, en nyt!".

"Myöhemmin" ei tullut koskaan, sanoma lapselle on, "unohda koko homma- älä usko enää kehenkään - älä luota kehenkään!".

Älä tunne

Näillä lapsilla ei ole mallia tunnistaa tunteita. Vanhemmat tukahduttavat tunteensa ja lakkaavat keskustelemasta niistä eikä lapsilla ole mahdollisuutta kehittää riittävää sanavarastoa "tunne- sanoista" kuvatakseen tunteitaan.

Ei ole ylipäätään mitään mallia sopivaan tunteiden ilmaisuun, ja itse tunteisiin liittyy kielteinen näkemys. Usein, kun paine kotona kasvaa, tämä asenne tulee avoimeksi. Lapsia neuvotaan olemaan puhumatta isänsä juomisesta ja sen ongelmista ja seurauksista. Suorat nuhteet tunteiden ilmaisemisesta ovat myös tavallisia.

Näitä nuhteita edeltää aina tunnekuohu ja ne eivät ainoastaan rajoita lapsen tunteiden ilmaisua, vaan leimaavat tunteet vääriksi, sopimattomiksi ja tuhoisiksi. Alkuun lapsi oppii, että tunteiden ilmaisu on väärin. Lopulta lapsi päätyy uskomaan, että itse tunteminen on väärin.

Lapsi oppii vaistomaisesti, ettei hän voi jakaa tunteitaan alkoholistisen isänsä tai yliväsyneen äitinsä kanssa.

Lapsi oppii myös, että tunteiden ilmaiseminen kohtaa paheksuntaa, vihamielisyyttä tai torjumista. Välttääkseen sitä, mitä voidaan pitää vain rangaistuksena, lapsi oppii peittämään tunteensa.

Meidän on muistettava, että alkoholismi tuottaa tietynlaista käyttäytymistä, ei tietynlaisia ihmisiä.

- Alkoholistien lapset hautautuvat niin paljon toisten ihmisten ongelmiin, ettei heille jää aikaa huomata omia ongelmiaan ja ratkoa niitä.

- He välittävät niin syvästi, ja usein tuhoisasti, ympärillään olevien ihmisten ongelmista, että he aina unohtavat kuinka huolehtia itsestään.

- He tuntevat vastuuta niin paljosta, koska ihmiset heidän ympärillään tuntevat niin vähän vastuuta.

- Alkoholistien lapset ovat alkoholismin säälittäviä uhreja. He eivät juo, mutta ovat alkoholin uhreja. He kokevat kivun ja tuskan ilman alkoholin puuduttavaa vaikutusta.

- Nämä lapset ovat uhreja, jotka rimpuilevat epätoivoisesti päästäkseen eroon tuskastaan ja epävarmuudestaan. Nämä viattomat uhrit tarvitsevat suunnattoman määrän ymmärtämystä, lohdutusta, huolenpitoa, tietoa ja ennen kaikkea tukevaa psykologista hoitoa.
       

Juva 4.1.90 Matti Rossi
Site: Reijo Paunonen

KIRJALLISUUTTA:

1. Cathlene Brooks, The secret everyone knows, Kroc Foundation, San Diego, 1981.

2. Janet Geringer Woititz, Adult Children of Alcoholics, Published by Health Communication, USA, 1983.

3. Claudia Black, repeat after me, MAC Printing and Publications, Colorado, 1985.

4. Jael Green Leaf, Co-Alcoholic/Para Alcoholic, New Orleans, 1987.