Novelleista ja lyhyistä jutuista vähän enemmän

 

 

Aapeli: Meidän herramme muurahaisia. WSOY 1954.

 

Tässä pakinakokoelmassa pikkukaupungin erilaiset ihmiset pääsevät kertomaan tarinaansa. Jokainen pakina on otsikoitu kyseisen henkilön nimellä ja arvolla tai ammatilla; esimerkiksi "Neiti Koskinen, lehtienmyyjä". Naapurit ja läheiset tai muuten merkittävät ihmiset joutuvat kuin suurennuslasin alle, ja heidän heikkoutensa ja typeryytensä tulevat ruodittaviksi. Mutta myös heidän huomaamatta jääneet hyvät ominaisuutensa saavat huomiota. Eikä Aapeli ole pelkkä humoristi. Kai Laitisen sanoin: "Ymmärtävään huumoriin yhdistyy syvää, kriittistä elämäntuntemusta."

 

Näyte: Herman Henrich Riippa, aikuinen (sokeana ja kuurona syntynyt Adele ja Artturi Riipan poika) "Osaan rukoilla, opin sen muutamassa päivässä. Joskus rukoilen, että äiti ja isä tulisivat sokeiksi. Silloin he näkisivät mitä minä näen. Tahtoisin heillekin jotain katseltavaa." RK

 

Canth, Minna: Kauppa-Lopo. Otava 1964.

 

Useita kertoja vankilassa istunut, luotaantyöntävän oloinen ja riitaisakin Kauppa-Lopo on elättänyt itsensä miten kuten, useimmiten myymällä varakkaiden rouvien vaatteita. Ryyppykin hänelle maistuu eikä varastaminenkaan ole vierasta.

 

Novellin ydin on kuitenkin siinä, että vaikka Kauppa-Lopo on hyljeksitty, hän on aina valmis auttamaan lähimmäistään. Toisen ihmisen hädän hetkellä hän vastustuksesta huolimatta rientää auttamaan ja onnistuukin siinä. Hänellä on älyä ja aloitekykyä enemmän kuin kukaan arvaisikaan. Mutta saatuaan avun autettava hylkää hänet ja puhuu hänestä naureskellen pahaa ympäristölleen. Elämä potkii Kauppa-Lopoa kovin anturoin, ja houkutukset ovat liian lähellä.. Teemana voisivat olla kiittämättömyys, välinpitämättömyys, mutta myös pyyteetön auttamishalu. RK

 

Haanpää, Pentti: Yhdeksän miehen saappaat. 4. p. Otava 1970.

 

Hemingway, Ernest: Ensimmäiset 49 kertomusta. Suomentanut Outi Nyytäjä. Tammi 1991.

 

Hotakainen, Kari: Näytän hyvältä ilman paitaa. WSOY 2000.

 

Kirjassa on 17 novellia ja jokainen niistä on oma selviytymistarinansa. Yks "putsaa" vanhuksia, toinen katsoo faija-puolensa pettämistä ja kolmas on ainoastaan hyvä koulussa ja kotona.

 

Kirjan päähenkilö Pete, ex-Ilari Purontakanen, kertoo tarinoita nuorten elämästä, joissa ei ole huumeita. Sehän se just helvetti varsinaisesti onkin. Olla samanlainen nuori selvin päin Suomessa, sitähän ei hevin kestä. EV

 

Howker, Janni: Vanha Jake ja pojat. Suomentanut Kerttu Manninen. Lasten Keskus 1987.

 

Hughes, Ted: Tarinoita maailman lapsuudesta. Kuvittanut Martti Ruokonen. Suomentanut Kaj Westerberg. WSOY 1993.

 

Ted Hughesin teos sisältää kymmenen kertomusta, joissa kaikissa Jumalan luomistyön tulokset, niin onnistuneet kuin epäonnistuneet, saavat omaperäisen tulkinnan. Lukija saa esimerkiksi tietää, että Mies on ollut helppo luoda, mutta Naisen luominen on vaatinut paljon enemmän ponnisteluja. Niin ikään on mielenkiintoista lukea, miksi papukaijalla on niin ruma ääni, miksi ankerias uiskentelee vain vesien pohjamudassa, miksi kissa vihaa hiirtä tai miksi leijonan kuullaan karjahtelevan surumielisesti, vaikka eläinten kuningas onkin. Kertomusten kieli on runollista, niissä on paljon huumoria ja elämänviisautta. RK

 

Huovinen, Veikko: Kylän koirat. WSOY 1962.

 

Huovinen, Veikko: Rasvamaksa. WSOY 1972.

 

Jansson, Tove: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. 6. p. Suomentanut Leila Järvinen. WSOY 1987.

 

Tarina kertoo, kuinka lapsesta voi tulla näkymätön ja kuinka hänet saadaan taas näkyväksi. Muumimamman Ninniin kohdistama huomio ja kannustus tekee näkymättömän lapsen vähitellen näkyväksi. Tämä kertomus opettaa, kuinka ystävällisyys ja toisen huomioonottaminen voi antaa uutta uskoa sille, jonka alta maa on kadonnut. AV

 

Jotuni, Maria: Kun on tunteet. Otava 1981.

 

Jotuni, Maria: Rakkautta. Otava 1961.

 

Jotunin novelleissa naiset tuovat esille pettymyksensä rakkauksiinsa ja suhteisiinsa. Esimerkiksi novellissa "Herman" rakkaussuhteen alku tuntuu auvoiselta, mutta sitten kaikki väljähtyykin ja muuttuu lopulta sellaiseksi, etteivät Aliina ja Herman enää tavoita toistensa sisintä, jäävät vieraiksi toisilleen. Novellissa "Rakkautta" ei ole nimiä, vain "neiti" ja "kauppias". Avioliitto on kauppa, jossa rakkaudelle ei ole sijaa ainakaan naisen näkökulmasta. Novellin nimi on ironinen, koska avioliitto on solmittu rahasta, ei rakkaudesta.

 

Novellien tunnelmaa kuvaavat sanat laskelmoivuus, unelmien tukahduttaminen ja hetken huuma. Naisten miehet jäävät varjokuviksi, heikoiksi olennoiksi, joilla ei ole kykyä vastata naisen rakkauteen. Nainen valitseekin usein rahan eli rahakkaan miehen, vaikka jää näin rakkautta vaille. Laskelmoivasti suhtautuu myös novellin Matama Röhelin tilanteeseen, jossa nainen joutuu antamaan pois pienen lapsensa. Lapsen hoitokohtelu riippuu annettavan maksun määrästä.

 

Vain suhteessa isään häivähtää aitoa tunnetta ja ymmärrystä, kuten novellissa Augusta Aurell. Näyte: "Mutta kenelläkään ei Augusta ollut nähnyt isän korkeaa otsaa, ei niitä silmiä, jotka toisen sisimpään katsoivat, näyttivät kaiken ymmärtävän. Sellaista miestä kuin isää voisi Augusta sietää virheineen." RK

 

Kallioniemi, Tuula: Kevätrakkaus: selkonovellikokoelma. Kirjastopalvelu 1993. Selkokirja.

 

Kallioniemi, Tuula: Järvihirviö. Otava 1991.

 

Kallioniemi, Tuula: Lätkässä. Otava 1990.

 

Kallioniemi, Tuula: Velmuja ja vintiöitä. Otava 2001.

 

Pienen Reuhurinteen ala-asteen oppilaat elävät seikkailuja joka päivä. Pikku-Nestori, Kamu, Turpo-Tuupa, Tihru, Ryyni, Kaiku ym. "vintiöt" ovat oikeastaan ihan tavallisia touhukkaita lapsia, jotka kokevat iloja, mutta myös vähän pettymyksiä kouluelämässään. Mutta päällimmäisiksi jäävät aina ilo ja nauru. RK

 

Kallioniemi, Tuula: Viimeinen juna. WSOY 1989.

 

Krohn, Leena: Salaisuuksia. WSOY 1993.

 

Lehtinen, Tuija: Kundi kuin kameleontti ja muita muodonmuutoksia. Otava 2002.

 

Kun ällöttävä mätämuna paljastuu ihanaksi suklaasilmäksi - rakkaustarinoita, joissa kaikki on mahdollista:

 

- PÖLÖNEN - jos se jätkä ei kyyläis aina kintereillä mulla ois kundikaveri poikineen. Vera on enemmän kuin täysi Pölostä: kundi vie kaikki mahdollisuudet uusiin FIKSUIHIN tuttavuuksiin.

- Pekan propleema on punaset kiharat omistava Hanna, tai ei oikeastaan Hanna vaan sen iänikuinen kundikaveri.

- Heidiä taas vaivaa Rambo ja pikkurambot. EV

 

Levola, Kari: Syvältä veistoluokan uumenista. Tammi 2002.

 

Lyhyitä, sykähdyttäviä kappaleita proosaa. Kirjailija ei ainoastaan kirjoita nuorille tarinoita, vaan oikeasti TIETÄÄ, mitä nuorten mielessä liikkuu.

 

Nuoruus ei ole vaikeata, se on vielä vaikeampaa ja kaupan päälle vielä ristiriitaistakin: Lakkaa koheltamasta, sanovat vanhemmat. Lakkaa uudestaan, sanoo veistonopettaja. Höylällä saa pinnan sileäksi, mutta poralla pääsee peremmälle... EV

 

Levola, Kari: Valheenpaljastuskone ja muita melkein tositarinoita. Tammi 2001.

 

Kokoelma sisältää kuusi novellia, joiden päähenkilöinä on eri-ikäisiä nuoria ihmisiä, jotka joutuvat tapahtumien edetessä tarkistamaan käsityksiään. Esimerkiksi niminovellissa Juuso on verbaalisesti lahjakkaana poikana tottunut turvautumaan valheisiin: hän puhuu kuulijan pyörryksiin. Hiljaiseksi jättäytyvä isä tajuaa ongelman ja antaa pojalleen oikeansuuntaisen opetuksen. RK

 

Liksom, Rosa: Tyhjän tien paratiisit. WSOY 1989.

 

Liksom, Rosa: Yhden yön pysäkki. Weilin+Göös 1985.

 

Malkamäki, Sari: Ilmatasku. Otava 2000.

 

Malkamäki, Sari: Tiikerikakku. Otava 1994.

 

Tiikerikakun teemana on nuoren erilaisuus; Reija on homoseksuaali, hän asuu yhdessä tyttöystävänsä Veeran kanssa. Novelli kerrotaan äidin näkökulmasta, hän vie tyttärelleen leipomiaan kakkuja ja pullapitkoja saadakseen tyttären miettimään kotiinpaluuta. Isän mielestä tyttären on muututtava, ennen kuin hän voi palata kotiin. AV

 

Martinheimo, Asko: Isojalkainen poika. WSOY 1996.

 

Martinheimo, Asko: Kivensiruja : seitsemän kertomusta. WSOY 1992.

 

Marttila, Hanna Marjut: Ikuisesti snadi: kertomuksia. Otava 1992.

 

Marttinen, Tittamari: Pantomiimileikki. Gummerus 1997.

 

Kaksitoista novellia sisältävä teos tarjoaa mahdollisuuden seurata tavallisten aikuistuvien nuorten elämää pienen hetken. Novellien jokaisella päähenkilöllä on epävarmuutta esimerkiksi seurustelusuhteensa, työnsä tai lähiomaistensa kanssa. Elämää seurataan tuokion verran, ja usein loppu jää avoimeksi, lukijan arvattavaksi. Novellit tulevat lähelle todellista elämää; elämähän koostuu tuokioista, jotka voivat olla iloisia, surullisia, masentavia, toiveikkaita jne. Avoin loppu korostaa elämän jatkuvuutta ja epävarmuutta. RK

 

Maupassant, Guy de:  Neiti Fifi ja muita novelleja. Suomentanut Elina Hytönen. Tammi 1981.

 

Mikkonen, Sari: Naistenpyörä. WSOY 1981.

 

Mikkonen, Sari: Pakkasyön odottaja. WSOY 1997.

 

Mörö, Mari: Lyhyttä tavaraa. WSOY 2000.

 

Mörö, Mari: Vesipajatso. WSOY 1997.

 

Kokoelma sisältää seitsemän novellia, joista viimeinen, "Tipotie 7", on laajin. Jokaisessa novellissa henkilö tai henkilöt joutuvat kokemaan erilaisia sattumuksia, jotka - ainakin hetkeksi - järkyttävät heidän elämäänsä. Esimerkiksi "Selän pesu" -novellissa kyseinen toimitus hankaloittaa kahden festareille liftaavan tytön elämää. Novelli päättyy kuitenkin tyttöjen hillittömään ja huojentuneeseen nauruun - ahdingosta selvittiin, eikä muulla ole enää merkitystä.

 

Tipotie 7 on mielenkiintoinen novelli siksi, että jokainen perheenjäsen saa vuorotellen "oman äänensä" kuuluviin. Poikkeuksellista nuorille suunnatussa novellissa on se, että myös isä ja äiti tulevat paljastetuiksi ajatuksineen, ennakkoluuloineen ja turhautumisineen. Eli lukija pääsee lähemmäs aikuisen ajatusmaailmaa ja oppii ehkä ymmärtämään häntäkin.

 

Jokainen novelli painottaa asioiden suhteellisuutta ja on näin ollen henkilöidensä selkeä kasvun paikka. RK

 

Nopola, Sinikka: Ei tehrä ny tästä numeroo. WSOY 2003.

 

Kertomuskokoelma, jossa arjen keskellä ahertavat hämäläiset. Tuleepa kohdalle iloa tai surua, hämäläiset toteavat tyynesti: ”Ei tehrä tästä ny numeroo.” Hämäläistekstit ovat kerrassaan riemastuttavia eivätkä vaadi hämäläisen luonteen ymmärtämistä. Oudoimmat murresanat selitetään kirjan lopussa. AV

 

Pakkala, Teuvo: Lapsia. Weilin+Göös 1987.

 

Poe, Edgar Allan: Punaisen surman naamio ja muita kertomuksia. Suomentanut Aulis Noponen. Karisto 1981.

 

Ranivaara, Jorma: Pelurit. WSOY 1989.

 

"Pelurit"-kokoelma sisältää yksitoista novellia, joiden päähenkilöinä on eri-ikäisiä poikia erilaisissa elämäntilanteissa. Poikkeuksena on uninovelli "Koulutuskeskus", jonka päähenkilönä on Mirva-niminen tyttö. Usein päähenkilö on ajautunut tietynlaiseen, ehkä outoonkin, tilanteeseen. Esimerkiksi novellin "Neitsyt" päähenkilönä oleva poika lähtee kahden tuntemattoman tytön mukaan suoraan raitiovaunusta. Tilanne seuraa toistaan, eikä poika ole enää entisensä seuraavana päivänä. Mielen sisällä tapahtuu paljon asioita, vaikka todellisuus olisi lähes tapahtumatonta. Myös ensimmäiset seksikokemukset on kuvattu rehellisen oloisesti, jopa kauniisti, kuten novelleissa "Neitsyt" ja "Lili". Hiljaisen, alistuneen pikkupojan tuntoja öykkärimäisen isänsä seurassa linja-autossa kuvataan äärimmäisen hienovireisesti novellissa "Isä ja poika". RK

 

Skiftesvik, Jon: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. WSOY 1998.

Järkyttävä kertomus kahden pikkupojan hukkumisesta. Novelli kerrotaan isoveli Lennun näkökulmasta. Lennu seuraa rannalta äidin kanssa, kun isä ja kaksi muuta miestä naaraavat virran sulaa kohtaa…

”Mikä sinusta tulee isona?” Ville nauroi koko leveällä suullaan: ”Taivaankoljaaja tietenkin”, hän sanoi. AV

Skiftesvik, Jon: Viltteri ja Mallu.  WSOY 2003.

 

Kokoelma sisältää kymmenen novellia, joiden kaikkien päähenkilöinä ovat Viltteri, autojen näprääjä, ja Mallu, ovela ja rohkea nainen. Kyseessä on pakon edessä naimisiin joutuva pari muutama vuosikymmen sitten. Heille syntyy poikalapsi, jolla on vain puolitoista kättä, toinen käsi on "tumppi". Kaikesta huolimatta lapsi yhdistää Viltteriä ja Mallua, ihmistääkin heitä. He selviävät usein hankalista tilanteista sanavalmiutensa ansiosta, ja Mallulla on myös taitoa kirjoittaa, jos on tarve. Molemmilla on myös jonkinlaista omanarvontuntoa, niin ettei kukaan pysty heitä nujertamaan. Elämä on välillä tosi ankeata, mutta jotenkin selvitään, kun on pakko. Molemmat tekevät joskus omia juttujaan toisen selän takana. Huumori värittää arkea ja antaa toivoa paremmasta. RK

 

Tamminen, Petri: Elämiä. Otava 1994.

 

Nimensä mukaisesti kokoelma sisältää lyhyitä kertomuksia 40 ihmisen elämästä. Tyylin pelkistys syntyy tavasta kertoa vain päälauseilla. Näiden lomassa olevat repliikit antavat lisävalaistusta henkilöihin ja tapahtumiin. Muutamalla rivillä saattaa ihminen tulla kuvatuksi kehdosta hautaan. Aika monet elämäntarinat ovat rankkoja: on itsemurhia, väkivaltaa, alistamista. Novelleissa ei ehkä ole riemukkuutta, mutta oivaltavuutta ja huumoria kyllä. RK

 

Tiainen, Marja-Leena: Montonen ja yks enkeli. Tammi 1990.

 

Toivola, Ritva: Panssarimyyrä. Tammi 1994.

 

Tossavainen, Jouni: Kylmä maraton: (urheilukirja). Like 2002.

 

Tsehov, Anton: Nainen ja sylikoira. Uusi painos. Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Otava 2004.

 

Teos sisältää kolme pitkähköä novellia, joiden kaikkien teemana on rakkaus: joko rakastumisen vaikeus tai sen mahdottomuus. Novellien tunnelma on usein surumielinen. Varsinkin kahdessa ensimmäisessä novellissa loppu on avoin, eli lukijalle jää mahdollisuus jatkaa tarinaa mielessään. Kirjailija on kuitenkin antanut jo vahvoja viitteitä siitä, että henkilöillä on vaikeuksista huolimatta vielä toivoa. RK

 

Unelmat ja pelot kasvavat lähekkäin: kirjoituksia kehitysvammaisten unelmista ja peloista koonnut Pertti Rajala. Kuvittanut Riikka Juvonen. Kehitysvammaliitto 1997. 

 

Vuorio, Maria: Matka joka aina taittui. Tammi 1996.