Kirjaketun kirjoista vähän enemmän

Ahokainen, Ester: Metsänväen kesäkisat. Piirrokset Marjaliisa Pitkäranta. Kustannus-Mäkelä 1983.

”Bokseri ja karhukoira nyrkkeilyssä koittaa, kumman pinnat pitävät, kumpi kilvan voittaa.” Kumpi voittaa painin, karhut Jörri vai Mörri? Onko rintauinnissa parempi Rapu Rausku vaiko Sami Sammakko? 23 runoa eläinten urheilukilpailuista.

Ester Ahokainen (1907-1989) toimi opettajana. Pisimmän päivätyönsä hän ehti tehdä Somerolla vuosina 1948 –1970. Jäppilässä hän oli opettajana 1930 - 1938 ja Juvalla 1938 - 40. Hän toimi myös Opettajain lehden, Nuorten Päivän ja Pyrkijän toimittajana. Ahokaisen tuotantoon sisältyy satuja, runoja, koulujen ohjelmistotekstejä ja nuortenkirjoja. Esikoisrunokirja ”Herääminen” ilmestyi 1945.

Cole, Babette: Hassunkurinen äiti. Suomennos Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1990.

Äitini on muuten ihan mukava, mutta hänen hattunsa ovat vähän erikoisia. Niin no, on hänessä ehkä joitain muitakin erikoisia puolia. Kuten että hän osaa lentää ja muuttaa ihmisiä sammakoiksi…

Babette Colen ihanat kuvakirjat eriskummallisista vanhemmista ja muista sukulaisista.

Cole, Babette: Hui olkoon, elukoita! Suomentanut Raija Viitanen Kustannus-Mäkelä 2000.

Koira seuraa Tomia. Tomi on varma että se aikoo syödä hänet. Hevonenkin alkaa seurata Tomia ja käärme luikertaa paikalle... Kuinkahan Tomin käy?

Babette Cole kuvittaa tässä meidän eläinpelkojamme. Mutta Tomipa löytää ratkaisun aika yllättävästi...

Davis, Jim: Ripi, rapi, ralla. Egmont-kustannus 2002. Karvinen Pokkari 50.

Karvisen maanantaiaamut ovat vaikeita. Herääminen on tuskallista. Karvisen ilot ovat syöminen, nukkuminen ja Oskun kiusaaminen.

Pokkarin Karvis-strippejä ei enää oikeastaan pitäisi nimetä alkuperäiselle tekijälleen Jim Davisille, koska Karvisen tuotanto on Paws-yhtiön ja useamman tekijän varassa. Karvisen maailmankuva on aika ilkeä, mutta kukapa meistä ei välillä haaveilisi elämästä, jossa voisi vain syödä ja nukkua?

Gahrton, Måns: Roni & Juulia: Tarina eräästä, joka halusi että hänestä tykätään. Kuvittanut Johan Unenge, suomentanut Sanna Uimonen. Kolibri 1995.

”Kiipeän ylitse naapurin aidan, Juulian kanssa jutella taidan. Tarkistan samalla asian laidan: kaipaako Juulia ystävää?” Ronista ja Juuliasta tulee hyvät ystävät.

Ruotsalaisen Måns Gahrtonin Roni ja Juulia -kirjat kertovat riimein Ronin ja Juulian ystävyydestä. ”Likkapöpöjä” -kirjassa Ronia kiusataan ystävyydestä tytön kanssa. Gahrtonin kirjasarja Evasta ja Adamista on hyvin suosittu myös Suomessa.

Goscinny: Asterix gladiaattorina. Piirrokset Uderzo. 7. p. Helsinki Media 1997. Asterix seikkailee.

Voittamattomien gallialaisten bardi Trubadurix kidnapataan ja viedään Roomaan lahjaksi Caesarille. Asterix ja Obelix lähtevät pelastamaan Trubadurixia. Matkalla he joutuvat muutamaan kahakkaan…

René Goscinnyn ja Albert Uderzon Asterix ilmestyi Ranskassa ensimmäisen kerran vuonna 1959 perustetussa sarjakuvalehdessä ”Pilote”. Ensimmäiset suomennokset ilmestyivät 1960-luvun lopulla. 1970-luvulla jokaista uutta Asterixia odotettiin kuin kuuta nousevaa. Eivätkä Asterixin parhaat osat ole menettäneet viehätystään vielä nykyisinkään. Tekijöiden roomalaisen ajan tuntemus on erinomainen, juonen hallinta laadukasta ja tilannekomiikka jaksaa naurattaa monta lukukertaa.

Grindley, Sally: Taikaluistimet. Kuvittanut Heli Hieta, suomentanut Sanna Jaatinen. Otava 2003.

Tyttö oli toivonut luistimia jo kauan. Nyt ne olivat hänen jalassaan ensimmäisen kerran. Häntä pelotti. Hän kaatui ja kaatui taas. Sitten hän tarttuu isän käteen ja antaa tämän viedä. He kiitävät ja kiertävät ja puikkelehtivat ihmisten seassa. Yhtäkkiä tytön käsi luiskahtaa isän kädestä. Kipinät pirstovat ilmaan, kun hän syöksyy vapauteen.

Heli Hieta on suomalainen nuori kuvittajalahjakkuus, joka on tehnyt tämän kuvakirjan yhteistyössä englantilaisen kustantajan kanssa. Sally Grindleyltä on suomennettu useitakin kuvakirjoja. Vapauden huuma on teoksessa todella väkevä.

Hergé: Veikko, Tette ja Jykke: Kaikki seikkailut. Suomentanut Jyrki Jahnukainen. Otava 2008.

Upporikas J.A.Pumppu määrää testamentissaan 10 miljoonaa dollaria lentokoneen suunnittelijalle. Koneen tulee lentää New Yorkista Pariisiin tai päinvastoin vähintään 1000 kilometrin tuntivauhdilla. Insinööri Legrand ottaa haasteen vastaan. Kone sabotoidaan ja insinööri lavastetaan syylliseksi. Insinöörin lapset Veikko ja Tette ja heidän apinansa Jykke joutuvat seikkailuun, joka johtaa heidät uuden koneen prototyypillä autiolle saarelle ilman bensiiniä... 

Komiikkaa, kommelluksia, vauhtia ja hämmästyttäviä juonen käänteitä tarjoilee ranskalainen sarjakuvan mestari Veikon, Teten ja Jyken seikkailuissa. Juoni imee mukaansa kuin iiliäinen eikä kirjaa malta heittää kesken tarinan. Makeat naurut syntyvät Jyken ihmeellisistä kommelluksista.

Kirja sisältää seuraavat albumit: Herra Pumpun testamentti, Matkalla New Yorkiin,  Manitoba ei vastaa,  Karamakon purkaus ja Kobralaakso. Yksittäiset albumit on julkaistu 1970-luvulla suomeksi ensimmäisen kerran.  

Helakisa, Kaarina: Aapelus - aakkosloruja ja hassuja satuja. Kuvittanut Taru Castrén. Kolibri 1998.

"Ah apinaa! Sitä napinaa, kun kakarat tekevät kapinaa! Ne aapisen välissä lymyilevät, apinamammalle hymyilevät - eivätkä osaa edes Aata. Eivät sano isälle juuta, ei jaata." Runoja aakkoset läpi ja välillä ihan hassuja satuja. Ihan pakko on lukea satu äidistä, joka on yleensä ihmisen lähin ystävä. Sillä väitetään, että äitiinsä voi luottaa, vaikka äiti olisi hyeena!

Kaarina Helakisan (1946 - 1998) postuumina ilmestynyt aakkosruno ja -satukokoelma on hienoa kieli- ja kirjainleikkiä. Taru Castrén kuvissa vilisevät saman lailla krokotiilit ja vampyyrit ja äidit ja ötökät.  

Hip hop: runoja silmälle ja korvalle. Runot koonnut ja kuvittanut Sirkka Belleguie. Lasten Keskus 2005.

Kissat rumpua lyövät, neljä hiirtä tanssii, kaksi paarmaa laulaa, koko maailma pauhaa. Jos ilo tulee, annan ilon olla, jos suru tulee, anna surun mennä.

Sirkka Bellequie on koonnut ja kuvittanut loruja ja kuvallisia runoja. Sanat tekevät kuvia ja kuvat sanoja, lorut puhkeavat uuteen eloon eri väreinä ja erikokoisina kirjaimina. Hauska kirja! Lapsille ja lapsenmielisille iloksi.

John Bauerin satumaailma: Olipa kerran… Kirj. Helena Nyblom et al. Gummerus 2002.

Peikkoukko näkee linnan puutarhassa soman prinsessan eikä saa sitä mielestään. Niinpä peikkoakka käy vaihtamassa peikkotytön prinsessan tilalle. Isotunturin Staalo pitää pelon vallassa koko seutua. Kauras päättää antaa peikolle opetuksen. Entäs millainen oli poika, joka ei pelännyt koskaan? Ja löysikö seikkailua etsimään lähtenyt poika etsimänsä?

Tämän satukokoelman sadut ovat ruotsalaisten sadunkertojien kirjoittamia, John Bauerin loisteliaasti kuvittamia, ja useimmissa niissä on pahannäköisiä peikkoja. Ja etenkin peikoistaan John Bauer kuvittajana tunnetaan. Ja prinsessoista, jotka ovat hyvin kauniita ja kultatukkaisia. Jugendtyylin vaikutus on vahva. Osa saduista on pitkähköjä, mutta kuitenkin helppolukuisia. Kokoelmaan sisältyy kymmenen satua ja sivuja teoksessa on noin 150.

Kallio, Liisa: Lentävä talo. Tammi 2003.

Riku muuttaa uuteen kotiin. Yhtäkkiä hän huomaa että talo lentää. Se lentää vanhan kotitalon ohi ja Riku vilkuttaa Ollille. Hamid asuu samassa rappukäytävässä. Hänkin tietää, että talo osaa lentää. Yhdessä he lentävät todella pitkälle…

Liisa Kallion kuvakirja kertoo koti-ikävästä ja muutoksista lapsen elämässä. Hieno kuvitus tukee tarinan viestiä ajatuksen ja mielikuvituksen voimasta.

Kanala, Sari: Valepukuinen Varis. Amusantti 2001.

"Karvaiset korvat ja punainen kieli. Kippurahäntä ja iloinen mieli. Ei onnea silloin voin salata, kun ystävää hyvää saa halata. "Millaista on maalaiskissan elämä? Entä mitä teki dinosaurus diskossa? Miten hurja hukka hurjasteli mopollaan jäällä? Ja 28 muuta runoa ja kuvaa eläimistä.

Sari Kanala kuvittaa itse runokirjansa. Valepukuinen Varis on hänen neljäs teoksensa.

Klintberg, Bengt af: Pelle Pulli: riimejä ja loruja pihoilta ja kujilta. Kuvittanut Eva Eriksson, suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin+Göös 1984.

”Katso ylös! Katso alas! Suu apposen auki! Olet ihka kuin hauki.” Loruja suun soittoon, leikin alkuun, naruhyppyyn. Ja sokerina pohjalla on huippuja, arvoituksia, kummitustarinoita ja kaksi nurinkurista seikkailua.

Ruotsalainen Bengt af Klintberg on koonnut nämä riimit ja lorut pihoilta ja kujilta. Eva Erikssonin kuvitus antaa kirjalle oman panoksensa.

Korolainen, Tuula: Aaveaakkoset eli Haamuhetki kullan kallis. Kuvittanut Tiina Paju. Tammi 2000.

”Www.haamu.net: Verkkokaupasta kummitukset arki- ja juhlakäyttöön! Lisäherkkuna hyytävää kirkunaa ja kaameaa kahleiden kalinaa! Tilaa oman koneesi näyttöön! Kaupan päälle virukset!” Bermudan kolmio, Luuranko-Lenni, Nastamuumio ja Vampyyrivaari - kaikki nämä, yhdessä kirjassa!

Tuula Korolaisen aaveaakkoset sopii juhlapöytään ja tyynyn alle, sen kanssa voi kaapissa hihittää ja työntää lappusina kavereille. Sopii myös aikuisille. Suosittelen.

Kunnas, Mauri ja Tarja: Ujo Elvis. Otava 2003. Tassulan tarinoita.

Tassula on ihan tavallinen pikkukaupunki, jonka kuuluisin asukas on Herra Hakkarainen. Tassulan markkinoiden päätösjuhlassa esiintyy Tassulan oma bändi Tatu ja Tuppisuut. Solistiksi on lupautunut vieraileva tähti naapurikaupungista. Postinkantaja Eppu osaa kyllä kaikki Elviksen laulut, mutta hän on niin ujo, ettei ikinä uskaltautuisi lavalle. Vai uskaltaisiko sittenkin?

Mauri ja Tarja Kunnaksen uusi sarja Tassulan kaupungista, jotenkin tutun näköisestä paikasta.

Kureniemi, Marjatta ja Pakkanen, Kaija: Kaksi kukkopilliä: lasten loruja ja runoja. Kuvittanut Maija Karma. 7.p. WSOY 2001.

"Ohdakkeen alla on ketulla kauppa, ja arvaas mitä se myy! Hiirille loukkoja, kaloille koukkuja, linnuille häkkejä, kissoille säkkejä. Kukaan ei osta. Missä on syy?" Miten kävi pikkuiselle kissalle kellarissa? Miten kävi kaktuksen, kun kameli Kemeli keinui ohi? Entä mitä mietti Hatseputin hovikissa kaukaisessa Karnakissa?

Marjatta Kureniemen ja Kaija Pakkasen Kaksi kukkopilliä ilmestyi vuonna 1968. Teoksesta on otettu seitsemän painosta, yhteensä 26 000 kappaletta. Sekä Kureniemi että Pakkanen ovat tehneet pitkän päivätyön suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. He ovat kirjoittaneet satuja, runoja ja nuortenkirjoja. Molemmat ovat kääntäneet ja riimitelleet huomatavan määrän lastenkirjoja. Kaksi kukkopilliä oli heille molemmille ensimmäinen itsenäinen runokirja.

Laulajainen, Leena: Kuningaskalastajan peili: Satuja. Kuvittanut Heli Hieta. Tammi 2001.

Kellomestari valaa tyttärelleen pieniä pronssisia kelloja, jotka tekevät ihmiset onnellisiksi. Kuningaskalastajan peilistä näkee todellisen itsensä. Neljästä sisaresta vain yksi haluaa pitää oman sydämensä. Poika, joka pelkää merta, ystävystyy meren prinsessan kanssa.

Heli Hieta on kuvittanut Leena Laulajaisen hienon satukokoelman. Lyhyet sadut ovat mystisiä ja jännittäviä.

Lindgren Astrid: Hirmu-Niilo: Smoolannin kamalin kummitus. Kuvittanut Ilon Wikland, suomentanut Irmeli Järnefelt. WSOY 1987.

”Isoäiti, kerro Hirmu-Niilosta!” Hirmu-Niilo oli iso renki, joka teki aina kaikenlaista koiruutta. Kerran hän päätti kummitella lukkarille kirkossa… Kuinka tarina jatkuu, saat itse lukea.

Ilon Wiklandin kuvittama Astrid Lindgrenin satu on todenmakuinen tarina jännittämisen ja pelon autuudesta ja pelon todellisesta kauhusta pimeässä ja yksin. Astrid Lindgren ammentaa saduissaan kansantarinoista ja todellisista tapahtumista. Hämäränmaassa taas vie Mion ja Veljeni Leijonamielen asuinsijoille.

Lindgren, Barbro: Raisu Roosa muuttaa kaupunkiin. Kuvittanut Eva Eriksson, suomentanut Anna Warras. Tammi 1997.

Raisu Roosa on pieni hassun näköinen koira, villi ja leikkisä. Roosa syö vahingossa kaksi muovieläintä ja joutuu sairaalaan leikattavaksi.

Barbro Lindgrenin Raisu Roosa -kirjoja on ilmestynyt kolme.

Lindgren, Barbro: Rasavilli Piltti. Kuvittanut Eva Eriksson, suomentaneet Saima-Liisa Laatunen ja Natalia Baschmakoff. Tammi 2003. 

"Äidin kallein aarre on Piltti rämäpää, vaikka hulivili päivittäin hänet säikyttää. Torstaina kello yksi vesi pulahtaa, kun muksu vessanpyttyyn mulahtaa." Rasavilli Piltti on kepposten mestari: hän hyppää äidin tiskipaljuun, kiipeää puuhun, eksyy metsään, keikkuu kattolampussa ja sytyttää nuotion talon viereen. Merimatkoilla Piltti uhmaa kaameita vaaroja eikä avaruuskaan ole hänelle valloittamaton.

Ruotsalaisen lastenkirjailijan Barbro Lindgrenin runomuotoiset kuvakirjat Rasavillistä Piltistä ovat ilmestyneet yksissä kansissa. Kirja sisältää kolme teosta: Äidin rasavilli Piltti, Rasavilli Piltti merellä ja Rasavilli Piltti saa koiran. Piltti on hurmaava villikko, kaikkien äitien kauhu ja sydänten murskaaja. Runoteksti etenee jouhevasti suomennettunakin. Eva Erikssonin kuvitus luonnehtii Piltin ja äidin koko tunneasteikon erinomaisen hienosti.

Lupton, Hugh: Ihmesatuja eri maista. Kuvittanut Niamh Sharkey, suomentanut Riitta Oittinen. Pieni Karhu 2002.

Ihmeellisiä tarinoita eri puolilta maailmaa. Apina rukoilee Jumalalta kurjuutta ja saa peräänsä lauman huohottavia koiria. Intiaanityttö on vaikeasti sairas. Parantajavaimo pyytää isää metsästämään sairaan ketun. Englantilainen kulkukauppias kuulee unessa käskyn mennä Lontoon sillalle. Kuninkaalla ja kuningattarella on rotta tyttärenä…

Hugh Lupton on englantilainen kirjailija, joka sekä kirjoittaa että kertoo tarinoita eri puolilta maailmaa. Hänen satunsa ovat sekä luettavia että lukijan suuhun sopivia. Ihmesatuvalikoimassa kaikki seitsemän satua ovat uusia ja mielenkiintoisia. Kuvitus on irlantilaisen Niamh Sharkeyn.

Mahy, Margaret: Aulis Turskin aavekoulu. Kuvittanut Robert Staermose, suomentanut Jaana Kapari. Tammi 2001.

Jokerien perheen puutarhassa ruostuu autoharvinaisuus. Siinä asuu Lulu, joka on aave. Kun Mauri kertoo Lulusta äidille, tämä järkyttyy. Äiti päättää heti ilmoittaa Maurin Aulis Turskin järkevän ajattelun kouluun. Mutta itse Aulis Turski kummittelee omassa koulussaan. Häntä vaivaa kolmen oppilaan kohtalo niin, ettei hän saa rauhaa. Selviääkö kadonneen käsikirjoituksen arvoitus? Voittaako äiti palapelimestaruuden? Löytääkö Maurin isä rehellisen käytettyjen autojen kauppiaan?

Aulis Turskin aavekoulu on diplomikirjojen aatelia. Se on hauska, se on jännittävä, se on liikuttava, se on yllättävä. Sen ahmaisee sisäänsä kuin herkkupirtelön. Ja ihaninta on, että kaikki unelmat toteutuvat. Kirjan ainoa vika on suomenkielisen nimen hankaluus. Alkuteoksen nimi on The Horribly Haunted School. Margaret Mahy on uusseelantilainen lasten- ja nuortenkirjailija. 

Mahy, Margaret: Krokotiilin vauhtiparaati ja muita kertomuksia. Kuvittanut Ian Newsham, suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä1987.

Miten käy, kun krokotiili saa lahjaksi rullaluistimet? Uskooko kissa, että hiiri on koira? Miten isojalkaisesta orvosta Riikka Ruohosesta tuli Desiree Ruohonen? Miten Vetisen kaupungista tuli maailmankuulu turistikohde? Miten käy, kun äiti ostaa alennusmyynnistä taikasukat?

Margaret Mahy on uusseelantilainen lasten- ja nuortenkirjailija. Hän kirjoittaa kiinnostavia, hauskoja ja syvällisiä tarinoita, joista nauttii myös aikuinen. Krokotiilin vauhtiparaatin tarinat lukee yhä uudestaan samalla ilolla kuin ensimmäisellä kerralla.

Majaluoma, Markus: Isä, lähdetään sieneen. WSOY 2003.

Isä on ostanut uuden auton. Se on tilaihme. Putkelan setä sanoo sitä mopoksi, jossa on lava. Siihen pakkautuvat isä, Putkelan setä, lipputanko, Väinö, Ossi ja Annamari ja lähtevät sieneen…

Markus Majaluoman kuvakirjat riemastuttavat kaikenikäisiä. Majaluoma on sekä kuvittaja että kuvakirjailija. Hänen kuvituksiaan ovat mm. Heinähatut ja Vilttitossut että Ellan luokka. Majaluoma on tähän mennessä julkaissut seitsemän kuvakirjaa. Ensimmäinen oli Haikaroiden vauva, mikä ilmestyi 1994. Sitä ennen hän oli debytoinut sarjakuvalla Kapteeni Castellosta.

Majaluoma, Markus: Sairaan siisti kipsi! Lastensuojelun keskusliitto ja Lasten Keskus 2000.

Uljas ajaa pyörällään päin puuta. Hilpeät ambulanssimiehet kiidättävät hänet sairaalaan. Uljas on varma, että hänestä tehdään luurankolapsi. Tai hänet tiputetaan ikkunasta. Tai vihreät avaruusoliot ovat valloittaneet sairaalan. Onneksi intiaani Istuva Tippa tulee apuun. Yhdessä he aloittavat bakteerisodan ja lähtevät avaruusmatkalle.

Sairaan siisti kipsi! on sarjakuva ja tietokirja samassa paketissa. Se kertoo mustaa huumoria pelkäämättä, mitä sairaalassa tehdään ja miltä siellä tuntuu. Istuvan Tipan rooli sopii hyvin aikuislukijalle, joka ei pelkää Turun murretta.

Marttinen, Tittamari: Tuuliviiri-Siirin tuttavapiiri. Kuvittanut Leena Lumme. Tammi 1999.

”Ensin juoksin hiljaa, sitten yritin spurttia. Taisin tankata liikaa hedelmäjogurttia? Äidille ilmoitin faksilla, että ajelin maaliin taksilla.” Millainen on kotihirmu? Ja mikä onkaan isoäidin yllätys? Ja millainen on Siirin ukki tai Alisan asfalttikukka?

Tittamari Marttinen on rynninyt voimallisesti suomalaisen lastenrunouden olohuoneeseen ja vallannut sieltä sohvan palmun alta. Hyväntuulisia ja ilmeikkäitä runoja. Iso ja mukava tekstikoko.

Mörö, Mari: Neliveto. Kuvittanut Christel Rönns. Tammi 2001. Vihreä Varis.

Peku ja Matias ovat lomamatkalla Italiassa vanhempiensa kanssa. Peku ostaa vanhemmiltaan salaa punakorvakilpikonnan. Hän laittaa konnan saippuakoteloon. Reppuaan hän pitää tiukasti sylissä koko lentomatkan. Mutta taksissa hän nukahtaa ja reppu unohtuu. Miten käy kilpikonnan?

”Neliveto” on jännittävä tarina kilpikonnan salakuljetuksesta, hirveästä huolesta ja omantunnon nipistyksistä. Mikkeliläinen Mari Mörö kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Myös ”Sakun lintukesä” on ilmestynyt Vihreä Varis
-sarjassa. Se on palkittu Arvid Lydecken -palkinnolla.

Nordqvist, Sven: Viiru kateissa. Suomentanut Eppu Nuotio. Tammi 2001.

Viiru pyytää Pesosta kertomaan tarinan siitä, kuinka hän oli oikein pieni ja katosi…

Sven Nordqvist on ruotsalainen kuvittaja, kuvakirjailija ja graafikko. Hänen Viiru ja Pesonen -sarjansa on ilahduttanut suomalaisia lapsia kohta 20 vuotta. Nordqvist kirjoittaa omien sanojensa mukaan voidakseen itse päästä rentoutumaan vapaaseen maailmaan, josta sadut kertovat. Pesonen muistuttaa ehkä jollain tavalla kirjailijaa itseään? Kirjailija on tähän mennessä kirjoittanut yhdeksän Viiru ja Pesonen -kirjaa.

Nuotio, Eppu: Näin pienissä kengissä. Kuvittanut Katja Tukiainen. Tammi 2003.

”Ei leikitä nyt, olen väsynyt. Jaksan vain kyyköttää naulakon alla, sataa kyyneleitä kohta kaatamalla”. Surunpurkurunoja, säkeitä murheen karkotukseen. Ota käteen.

Eppu Nuotio on lastenkirjailijana kannuksensa ansainnut. Hänen Villilänsä muistuttaa Melukylää. Nyt hän on kirjoittanut runokirjan lasten suruista ja murheista. Katja Tukiaisen kuvitus sopii hienosti kirjan tunnelmaan. Myös kaikille aikuisille.

Nuotio, Eppu: Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi 2006.

Olisinko kuiskaaja Kirjavainen vai arkkitehti Aalto? Uutistenlukija Urpo Ankkuri vois olla hyvä ammatti? Vai tähtäisinkö kasvattajaksi tai hyttysenkesyttäjäksi? Liikenteenjakajanakin voisi kiva olla tai sitten koiranulkoiluttajana. Vai alanko kirjavinkkariksi?

Eppu Nuotio on ollut riimikkäällä ja raisulla runopäällä kirjoittaessaan haaveammattejaan runoksi. Yllätykset seuraavat toisiaan ja välillä on lukijankin käytävä haaveilemaan. Klassikkoainesta vaikka rytmillistä vaihtelevuutta jäikin kaipaamaan.

Palviainen, Jukka-Pekka: Rokkirehtori ja Rämäpäät.WSOY 2007

Kuusipuiston koulun tytöt ovat huolissaan rehtorinsa (joka on myös ainoa opettaja siinä koulussa) naisasioista. Toisin sanoen siitä, kun mitään naista ei ole. Tytöt ovat sitä mieltä että rehtorille pitää saada vaimo sillä muuten edessä on yksinäinen ja ankea vanhuus. Rehtori on muuten tosi kiva, keksii aina kaikkea uutta ja mukavaa. Nytkin on juuri saatu valmiiksi upea maja puuhun. Mutta miten ratkaista tuo naisasia. Aikansa mietittyään tytöt keksivät loistoidean: laitetaan lehteen deitti-ilmoitus. Tuumasta toimeen ja pian onkin lehdessä ilmoitus: ”pitkä, laiha, pitkätukkainen, lapsi- ja eläinrakas rehtori etsii tositarkoituksella punatukkaista, silmälasipäistä naista, joka pitää yömyssyilystä”. Mitä tuosta ilmoituksesta seurasi se selviää Sinulle kirjan sivuilta.

Roikonen, Jii: Jasso ja hännän kunnossapito. Hard & Pet 1996.

”Taidan olla fiksu tyyppi, kun häntänikin osaa puhua!” Näin toteaa Jasso, yksiössä asuva kissa. Jasso joutuu aina pulaan. Hän juuttuu postilaatikkoon ja viemäriin ja postiluukkuun. Mutta puhuva häntä auttaa pulasta. Tosin puhuva vesijohtokin osallistuu ratkaisuun.

Jii Roikonen on Juvan Koikkalasta kotoisin oleva graafikko ja sarjakuvataiteilija. Hänen Jasso-kissansa on jo kymmenvuotias. Jassolla on oma klubi, Internet-sivut ja vino pino albumeita. Jassoa on julkaistu myös Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa ja Enter-lehdessä. Viimeisimmät julkaisut ovat ”Jasso ja lemmenlaiva” ja ”Jasso purkissa”, joka ilmestyi Tammen kustantamana neliväripainoksena.

Ross, Tony: Kettumaisia juttuja. Suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1987.

Rouva Korppi kuvittelee olevansa hurmaava oopperalaulaja, mutta kettupa puijaa siltä juustonpalan. Se puijaa myös vuohen terveyskylpyyn viemäriin, mutta haikaraa se ei saakaan naruun. Ja kumpi sen kilpajuoksun voittikaan, jänis vai kilpikonna?

Englantilainen Tony Ross päivittää tuhatvuotisia Aisopoksen satuja riehakkaasti.

Ross, Tony: Kivikeitto. Suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1987.

Kettu näkee kävelyretkellään ahkeran ja varakkaan kanarouvan. Kettu sanoo: ”Hyvää päivää. Taidanpa syödä sinut ja varastaa tavarasi.” Kana vastaa, että kyllähän se käy. Mutta maistuisiko sinulle ensin lautasellinen kivikeittoa?

Englantilaisen kuvittajan ja lastenkirjailijan Tony Rossin mukaelmat klassisista saduista ovat täynnä oivalluksia ja kuvallista huumoria.

Rönns, Christel: Tarina liehupartaisesta pikku sedästä. Tammi 2003.

Pikku setä on hyvin tavallinen, samannäköinen kuin sedät yleensä. Mutta hänen partansa on kaupungin pisin parta, ehkä pisin koko maassa. Tai maailmassa. Eräänä päivänä sedän ja tädin kissa katoaa…

Christel Rönns on kuvittanut monia lastenkirjoja kuten Kirjava Kukko -sarjan teoksia. Hänen lastenkirjailijauransa alkaa tosi liehuvasti!

Salola, Eero: Hölmölän kylä: kertomus hölmöläisten merkillisistä keksinnöistä, seikkailuista ja erinomaisesta viisaudesta. Kansansatujen mukaan ketjuksi vapaasti lisäillen tarinoinut Eero Salola, kuvittanut Helga Sjöstedt. 8. p. Gummerus 2000.

Miten hölmöläiset kantoivat valoa pirttiinsä? Miten selvitettiin, ettei kukaan hukkunut Hölmölän akkojen uintimatkalla? Miten peittoa jatkettiin? Hölmölän kylässä tapahtuu aina kummia, mutta neuvokkaasti pulmat myös ratkaistaan.

Eero Salola on antanut Suomen lapsille ja aikuisille hienon lahjan: kirjoittanut perinteiset hölmöläistarinat ja sadut hienoksi kokonaisuudeksi elävällä kielellä. Salolan kudelmassa elävät myös kansainväliset hölmöläissadut kuten hevosen myyntimatka. Helga Sjöstedtin kuvitus kirjaan ”Hölmölän kylä” sai vuonna 1960 ensimmäisen Rudolf Koivu -palkinnon.

Sfar, Joann: Pikku Vampyyri menee kouluun. Suomentanut Kaisa Kukkola. Arktinen Banaani 2004.

"Vanhassa talossa vallitsi mitä tavallisin yö. Kuolleet nousivat haudoistaan pyhäpuvuissaan. Teekannut tanssittivat pöytiä ja haamut hakkasivat ketjuillaan rytmiä." Kaikki on niin kuin olla pitää, mutta Pikku Vampyyri haluaisi mennä kouluun. Niinpä haamut kokoontuvat seuraavana yönä kouluun ilahduttaakseen Pikku Vampyyriä. Haamuthan eivät saa tulla kuolevaisten tietoon, mutta Pikku Vampyyri kirjoittaa kuitenkin pulpetilla olevaan vihkoon. Se sattuu olemaan Mikael Tahvosen vihko...

Joann Sfarin sarjakuva Pikku Vampyyristä on täynnä kammottavia hirviöitä ja kalistelevia luurankoja. Se kertoo orpoudesta ja yksinäisyydestä ja siitä, miten voi oppia ottamaan vastuun elämästään vaikeissakin olosuhteissa. Tutuksi tulee myös Lentävän Hollantilaisen tarina. Sfarin piirrosjälki on värikylläistä ja rikasta. 

 

Sirola, Martti: Hölmölän kauppa. Weilin+Göös 1982.

Hölmölän Väinä on ovela poika. Hyviä kauppoja osaa tehdä nuoresta pitäen. Suureksi kasvettuaan hän perustaa Hölmölään kaupan. Hiirikoirankin hän myy.

Martti Sirolan Hölmölä-sarjakuvat ovat edelleen tuoretta tavaraa. Sirola käyttää tarinoittensa aiheena sekä perinteisiä suomalaisia hölmöläistarinoita että kansainvälistä satuperinnettä. ”Hölmölän kauppa” syventyy jo lähimenneisyyden ilmiöiden kuvaamiseen: Väinä perustaa kylään marketin. Mämmilä-nimisen paikkakunnan touhut tulevat helposti mieleen.

Toivola, Ritva: Kapteeni Vaskiparta. Kuvittanut Hannu Taina. Weilin+Göös 1983.

Merikorppien ikivanhan velhosuvun tehtävä on aina olut merien vartiointi. Mutta Mikaelin ja Meiramin isä on kuollut ja merirosvot ovat käyneet yhä röyhkeämmiksi. Irina-äiti lähtee Kapteeni Vaskiparran kanssa taistelemaan merirosvoja vastaan Kristallimerelle. Onko Vaskiparta oieka velho vai merirosvojen tukija? Kuinka Mikaelin ja Meiramin käy merirosvolaivalla? Entä kun Elviira-täti nukahtaa talviuneen kesken matkan?

Ritva Toivolan Kapteeni Vaskiparta on erinomainen ääneenlukukirja. Se on sekä saturomaani että fantasiakirja.