Lukukettusen kirjoista vähän enemmän

Anderson, Lena: Pikku siilin salaisuus. Suomeksi riimitellyt Sanna Uimonen. Tammi 2001.

Siilillä on salaisuus. Se pesee ja huhkii ja rehkii koko päivän eikä ystävien kanssa ehdi edes retkelle lähteä. Mikähän salaisuus voisi olla?

Riimein voi myös kertoa. Lena Andersonin Pikku siili -kirjat kannattaa aikuisenkin lukea.

Asbjönsen, Peter ja Moe, Jörgen: Kolme rohkeaa pukkia. Kuvittanut Svend Otto S., suomentanut Pirjo Santonen. Kustannus-Mäkelä 1994.

Sillan alla asuu suuri, ruma peikko. Kolme pukkia haluaa kulkea sillan yli tunturiniitylle syömään. Kuinka pukkien käy?

Norjalainen satu kolmesta pukista on yksi rakastetuimpia satuja. Tässä norjalaisten kertomassa ja tanskalaisen Svend Otto S.:n kuvittamassa kuvakirjassa peikko on tosi peikko ja pukit tosi vuohipukkeja.

Beskow, Elsa: Auringonmuna. Suomentanut Eila Kivikkaho. Gummerus.

Olipa kerran keijukainen, joka asui metsässä onton puun kolossa. Eräänä päivänä hän löysi maasta ison keltaisen pallon. Keijukainen on varma että se on auringonmuna.

Beskow, Elsa: Pellen uudet vaatteet. Suomentanut Eila Kivikkaho. 5.p. Gummerus 2002.

Pellellä on oma lammas, jota hän saa hoitaa. Kun Pellen vaatteet tulevat liian pieniksi, saa Pelle tehdä uudet vaatteet lampaansa villoista. 

Beskow, Elsa: Punaisen tuvan Annika. Suomentanut Maarit Sinervo. Gummerus 1997.

Annika lähtee vahtimaan Ruusa-lehmää niitylle, ettei se karkaa aidan raosta. Matkalla Annika tapaa koiran, Kerskuri-Ollin ja vanhan miehen. Niityllä Ruusa karkaa, mutta koiran avulla Annika saa lehmän takaisin aitaukseen. Tontut korjaavat aidan ja keräävät hänelle mansikoita.

Beskow, Elsa: Satu pikku pikku eukosta. Suomentanut Paula Karlsson. 2.p. Gummerus 2005.

Olipa kerran pikku pikku eukko, joka asui pikku pikku tuvassa. Pikku pikku eukolla oli pikku pikku kissa ja pikku pikku lehmä. Mutta miten kävikään, kun pikku pikku kissa hyppää pöydälle litkimään maitoa?

Beskow, Elsa: Setä Sinisen uusi vene. Suomentanut Eila Kivikkaho. 3.p. Gummerus 1987.

Petteri ja Lotta pitävät hautajaiset kuolleelle pääskyselle. Niin surulliseksi he kaikki tulevat, että setä Sininen ehdottaa veneretkeä piristykseksi. Ja sedällä onkin upouusi vene! Saaressa he uivat, syövät perunoita ja ottavat nokoset. Ja kuinka ollakaan, nokosten aikana Peteri ja Lotta päättävät lähteä uistelemaan kahdestaan...

Elsa Beskow oli ruotsalaisen kuvakirjatradition edelläkävijä ja perustaja. Hän kirjoitti elinaikanaan (1874-1953) noin 40 satua ja kuvakirjaa. Kuvakirjailijana Beskow on tiukasti lasten puolella. Se ehkä selittää hänen ajattomuutensa. Suomessakin hänen teoksistaan on jatkuvasti otettu uusia painoksia.

Beskowin satukuvakirjoista on diplomiin valittu viisi satua. Niistä helpoin ja eskarillekin sopiva on Satu pikku pikku eukosta. Arkisadut Pellen uudet vaatteet ja Punaisen tuvan Annika ovat seuraavaksi helpoimmat. Auringonmuna on erittäin hieno, paljon hauskoja yksityiskohtia ja mielikuvitusta virittäviä yksityiskohtia sisältävä satu jo kohtalaisen hyvin lukevalla. Sokerina pohjalla on "tätien saduista" ehkä jännittävin Setä Sinisen uusi vene. Tarina on pitkä ja pientä tekstiä, mutta niin hurjan jännittävä ja täynnä yllättäviä käänteitä, että se palkitsee hyvän lukijan ja sopii hyvin ääneen luettavaksi.

Beskow, Elsa: Aakkosmatka. Suomentanut Eila Kivikkaho. Gummerus 1978.

Ben ja Anna lähtevät etsimään nukkea, jonka orava vie laivaan.

Beskow, Elsa: Hattulan väki: saturuno johon voit itse keksiä puuttuvan riimin. Suomentanut Eila Kivikkaho. 2.p. Gummerus 2002.

Huopahattu on hieno koti eukolle ja kolmelle lapselle. Mutta mitä tapahtuu sillä aikaa, kun äiti lähtee soutaen mantereelle ostamaan lankaa.

  Beskow, Elsa: Herra Petteri. Suomentanut Eila Kivikkaho. 2.p. Gummerus 2003.

Herra Petteri on seilannut ympäri maailman meriä. Hän osaa monia kieliä ja juttuja tropiikista ja jäämereltä. Hän osaa veistää laivoja, soittaa ja laulaa, hoitaa haavoja ja korjata kelloja. Eräänä päivänä vallesmanni tulee ja määrää Petterin talon purettavaksi, koska se rumentaa koko kaupungin.

Beskow, Elsa: Pikkuveljen purjevene. Suomentanut Eila Kivikkaho. Gummerus 1988.

Pikkuveli kiertää purjeveneellään maapallon ympäri.

Beskow, Elsa: Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä. Suomentanut Eila Kivikkaho. 3.p. Gummerus 1987.

Pikku Putte haluaa poimia äidille nimipäiväksi mustikoita, mutta ei löydä yhtään. Kun hän kupsahtaa kannon päähän itkemään, hänen eteensä ilmestyy pieni kääpiö. Kääpiö on mustikkakuningas, joka asuu mustikkametsässä. Kääpiö muuttaa Puten peukaloisen kokoiseksi ja niin he matkaavat mustikkametsään. 

Beskow, Elsa: Ruususuu ja pikku hirvi. Suomentanut Eila Kivikkaho. Gummerus 1997.

Tyttö nukkuu lehmuksen alla hirvenvasan kanssa. Metsästäjän laukaus säikäyttää vasan. Vasa juoksee kuninkaan puutarhaan. Kuningas vangitsee vasan kultaiseen häkkiin, mutta se kieltäytyy syömästä. Kuningas kuuluttaa kaikelle kansalle: Se joka saa vasan syömään saa paljon rahaa…

Beskow, Elsa: Sesselin seikkailu: saturuno - ja lapsi saa täydentää sen riimit. Suomentanut Eila Kivikkaho. Gummerus 1989.

"Oli tyttösen nimi Sesseli. Hänen koiransa taas oli Vesseli." Näin alkaa saturuno prinsessasta, joka on isä-kuninkaan kanssa kävelyllä puistossa. Mutta Sesseli haluaa metsään kävelemään, ja Vesseli tietenkin myös. Ja arvaathan miten siinä käy: Vesseli karkaa jänistä jahtaamaan ja Sesseli koiransa perään.

Elsa Beskow (1874-1953) riimitteli mielellään kuvasatukirjansa.  Pikkuveljen purjevene ja Ruususuu ja pikku hirvi ovat vaihtoehdoista helpoimmat. Herra Petteri kertoo hienosti yhteistyöstä, naapuriavusta ja suvaitsevaisuudesta. Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä on jännittävä tarina metsäretkestä peukaloisen perspektiivistä. Aakkosmatkassa suomentajalla on ollut vaikeuksia tarinan ja kirjainten koossa pitämisessä. Hattulan väki ja Sesselin seikkailut ovat jo aika vaativia. Hauskaa niissä on se, että lukija saa itse täydentää runon riimittelyt.

Carle, Eric: Onko kengurullakin äiti? Suomeksi riimitellyt Eppu Nuotio. Tammi 2002.

”Pennut luolassa heräävät, marjoja ruoaksi keräävät. Sitten piiloon! Kyllä jännittää. Äiti huomasi jo hännänpäät!” Onko delfiinilläkin äiti? Entä karhulla? Tai elefantilla?

Carle, Eric: Pikku toukka paksulainen. Suomentanut Kaija Pakkanen. 5. p. Tammi 1999.

Kuu paistaa puun lehdelle, johon on kiinnittynyt pieni muna. Auringon noustessa siitä putkahtaa nälkäinen toukka. Joka syö ja syö ja syö ja…

”Pikku toukka paksulainen” täyttää 35 vuotta vuonna 2004! Kirjaa on käännetty 24 kielelle ja Suomessakin painoksia on kertynyt melkoinen määrä. Saksalaissyntyinen, amerikkalainen lastenkirjailija on nyt 75-vuotias.

Eriksson, Eva: Malla ja Kyösti. Suomentaneet Ritva Urnberg ja Pirkko Talvio-Jaatinen. 2. p. Tammi 2000.

Mallalla on erittäin tylsää. Vauvasta ei ole leikkitoveriksi. Hän painelee puhelimella eri numeroita ja pyytää poliisia hakemaan vauvan pois. Setä vastaa, että hän ei tiedä pikkuveljistä mitään. Hirvestä hänellä on sen sijaan harmia. Seuraavaksi puhelimeen vastaa Kyösti, joka tietää kaiken pikkuveljistä! Kyösti pyytää Mallan synttäreilleen. Niin alkaa ystävyys.

Eva Eriksson on lahjakas ruotsalainen lastenkirjailija ja -kuvittaja, jonka monet kirjat on käännetty suomeksikin. Malla ja Kyösti sisältää neljä tavutettua, suuraakkosin kirjoitettua tarinaa Mallasta ja Kyöstistä. Ihana kirja yksinäisyydestä, ystävyydestä ja mustasukkaisuudesta.

Fogeli: Pekka Puupää ostoksilla. Kustannus-Mäkelä 1996. MÄ-KE-LÄN TA-VU-TE-TUT -sarja.

Pekka tekee ostoksia päin honkaa ainakin Justiinan mielestä. Hän hankkii edullisia heiniä, B-vitamiineja ja hiukkasen tyylikkään solmion. Kirjassa on 11 tavutettua sarjakuvaa.

Pekka Puupää on ensimmäisiä suomalaisia sarjakuvahahmoja. Fogelin sarjakuvahahmot elävät edelleen sekä kirjoina että Armas Lohikosken rakastettuina elokuvina.

Hansen, Carla ja Vilh.: Rasmus Nalle rakentaa laivan. Suomentanut Anna Kemppinen. Otava 1993.

Rasmus Nalle löytää romukasasta ankkurin. Pingo Pingviini keksii, että siitä voi rakentaa polkupyörän. Aika hieno polkupyörä siitä tuleekin. Mutta Pelle Pelikaani nauraa, että sehän on laivan ankkuri. Rakennetaan siis laiva!

Carla ja Vilhelm Hansenin Rasmus Nalle -sarjakuvat ovat kirjastoista lähes loppuun luettuja. Uusia painoksia niistä ei ole otettu. Lasten sarjakuvina ne ovat edelleen käypä luettavaa.

Huovi, Hannele: Urpo ja Turpo. Kuvat Jukka Lemmetty. 4. p. Tammi 1998.

Urpo on harmaa ja pyöreä leikkikarhu ja Turpo on ruskea pieni nalle. Molemmat tykkäävät seikkailemisesta ja nauramisesta. Urpo ja Turpo rakentavat ansan viidakkoeläimille, pelaavat tammea ja ottavat valokuvia. Mitenkähän käy, kun Urpo ja Turpo päättävät ottaa kylvyn?

Hannele Huovin Urpoa ja Turpoa voi jo väittää Suomen lastenkirjallisuuden klassikoksi, vaikka painomusteisen syntymänsä nallet kokivat vasta vuonna 1987. Jukka Lemmetyn kuvissa nallet ovat juuri omannäköisiänsä. Nalleista on tehty myös nukkeanimaatiosarja, joka lienee meille kaikille tuttu.

Huovi, Hannele: Urpo, Turpo ja hymyilevä aave. Kuvittanut Jukka Lemmetty. 2.p. Tammi 2002. Tavutettu.

Urpo herää yöllä. Se tuntee aivan selvästi, että joku tuijottaa sitä. Pöydällä on aave! Se tuijottaa Urpoa hirveää pääkallohymyä hymyillen...

Urpon ja Turpon tarinoista on ilmestynyt seuraavat tavutetut teokset:  Urpo ja Turpo löytävät aarteen, Urpo ja Turpo pelaavat tammea, Urpo ja Turpo valokuvaajina, Urpo, Turpo ja hymyilevä aave sekä Urpo, Turpo ja hirnuva heppa.

Junakovic, Svjetlan: Kuori, kolo ja kotilo: Eläinten koteja.
Suomenkielinen teksti Maisa Savolainen. Lasten Keskus 2000.

”Makuuhuoneen termostaatti säädä viileälle, silloin lämpötila sopii asukkaalle tälle! pilailee pingviini.” Millainen on mehiläisen yksiö ja liikkuva saari? Sen saat selville näistä loruarvoituksista.

Svjetlan Junakovicin kuva- ja loruarvoituksia on julkaistu Maisa Savolaisen hienoina suomennoksina useita kirjoja.

Korolainen, Tuula: Aapo ja hirviökiisseli. Kuvittanut Jukka Lemmetty. Tammi 2002. Keltanokka-sarja.

Äiti lähtee viikonloppuleirille. Aapo ja isä jäävät kotimiehiksi. Aapo ja mäyräkoira Putte epäilevät vahvasti isän sapuskantekotaitoja. Pizzataksin tuliaiset ovat herkullisia, mutta sitten isä päättää tehdä raparperikiisseliä…

Tuula Korolainen on lastenkirjallisuuden kriitikko, lasten tietokirjojen tekijä, runoilija ja lastenkirjailija.

Tammen uusi Keltanokka-sarja on tarkoitettu lukemaan opetteleville. Sarjaan kuuluvat myös Timo Parvelan ”Outo juttu” ja Hannele Huovin ”Suurkontio Tahmapää”. Sarjan kirjoissa pitkät sanat on tavutettu. Sekä kirjailijat että kuvittajat ovat suomalaisia.

Kunnas, Mauri: Herra Hakkaraisen aakkoset. Otava 2001.

”Aaveiden aamu alkaa aamulenkillä”. Hei Kaitsu, eikö aakkoset maistu? Ota Hakkarainen avuksi, jo aukee kirjainten uksi. Näin voit alkaa myös omia runoja kirjoitella.

Mauri Kunnasta ei tarvitse suomalaisille lukijoille esitellä. Kuvakirjat eivät ole pelkästään lastenkirjoja vaan kaiken kansan ilonaiheita! Aakkoskirjan hakkaraisvinjentit ovat todella hurmaavia rallattelutarinoita.

Latvala, Laura: Pikku-Marjan eläinkirja. Kuvittanut Helga Sjöstedt. WSOY 2001.

”Aa, aa, ankka, takapuoli vankka.” Näin alkaa tämä eläinrunojen aakkosmatka.

Helga Sjöstedtin kuvittamat runot ovat ehtineet jo 23. painokseensa. Kirja ilmestyi vuonna 1947.

Lillrank, Mats: Töihin sirkukseen: Fröbelin palikat esittää. Kuvittanut Mika Launis. WSOY 2001. Liitteenä Cd-levy.

"Herra tirehtööri suuren sirkuksen! Töitä vailla olis meikäläinen. Voisin nuoralla tanssia, jos se lojuu maneesilla. Mitä teen? Mä tahdon töihin sirkukseen."

Fröbelin palikoiden sirkuslaulun on Mika Launis kuvittanut hurmaavalla tavalla. Se kertoo niin unelmat kuin todellisuuden rakastavasti ja humoristisesti. Yhden runon kuvakirjana sopii myös esikoululaisille.  

Lindgren, Astrid: Peppi tulee. Kuvittanut Ingrid Vang-Nyman. WSOY 2003.

Kumpi voittaa: sirkuksen Väkevä Adolf vai Peppilotta Sikuriina Rullakatarinna Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu? Peppi Pitkätossu, Annika ja Tommi seikkailevat sarjakuvatarinoissa.

Astrid Lindgren oli ehkä maailman paras lastenkirjailija. Peppi Pitkätossu oli hänen ensimmäinen kirjansa. Kustantaja ei halunnut julkaista sitä, koska se oli liian anarkistinen. Ja sitähän Peppi on. Peppilotta letteineen kantaa hevostaan onneksi monina eri versioina: kirjoina, sarjakuvina, elokuvina, piirrettyinä filmeinä ja romppuina.

Lindgren, Astrid: Eemeli ja pikku Iida. Kuvittanut Björn Borg. Suomentanut Kerttu Piskonen. 2.p. WSOY 2001.

Eemeli ja hänen pikkusiskonsa Iida asuvat Vaahteramäellä, Kissankulman talossa. Eemeli tekee metkuja harva se päivä ja siitä hyvästä hänet teljetään aina verstashuoneeseen. Mutta se ei Eemeliä haittaa: hän veistää joka kerta siellä uuden puu-ukon.

Vaahteramäen Eemelin perhe ja edesottamukset jaksavat riemastuttaa lukijaa yhä uudestaan raikkaudellaan ja tarkoilla havainnoillaan niin lasten kuin aikuisten elämästä. Kirja sisältää kolme tarinaa Eemelin metkuista: Eemeli ja pikku Iidan metku, Eemelin metku n:o 325 ja Eemeli ei kitsastele. Tarinat ovat ilmestyneet myös omina niteinään ja sisältyvät Eemelin koottuihin metkuihin.

Lindgren, Astrid: Lasten Päivä Melukylässä. Kuvittanut Katrin Engelking, suomentanut Kerttu Piskonen. 2. p. WSOY 2002.

Melukylän lapset lukevat lehdestä, että kaupungissa vietetään seuraavana päivänä Lasten Päivää. Melukylänkin lapset päättävät viettää lasten päivää. Miten pikkusisko Kirstin käy Lasten Päivän riehassa?

Luen jo itse -sarjassa on julkaistu pitkästä aikaa uusia teoksia. Astrid Lindgrenin aiemmin kuvakirjoina tutut Taina Tomera ja Minäkin tahdon kouluun on saksalainen Katrin Engelking kuvittanut uudestaan ja ne on julkaistu lukemaan opetteleville sopivana laitoksena. Teksti on lähes selkokielisesti taitettu sivuille. Lasten Päivä Melukylässä on yksi luku Melukylä-kirjoista.

Lindgren, Astrid: Se pikkuinen Lotta. Kuvitus Ilon Wikland, suomennos Eila Kivikkaho. WSOY 1997.

Lotta on nähnyt pahaa unta ja on kiukkuinen koko päivän. Hän silpoo saksilla villapaitansa ja päättää muuttaa pois kotoa. Vuorisen täti suostuu vuokraamaan hänelle romuhuoneensa. Lotta sisustaa sen ja ryhtyy pitämään omaa taloutta. Mitenkä Lotan käy, kun ilta alkaa pimentyä?

Jokainen meistä on joskus halunnut karata ja muuttaa pois kotoa. Lottahan tekee sen. Liikuttava kuvaus kiukkuisuudesta, pahasta mielestä ja anteeksi antamisen vaikeudesta.

Lindgren, Barbro: Hyvänen aika, Pekka! Kuvittanut Olof Landström, suomentanut Anna Warras. Tammi 2001.

Pekka saa pikkuveljen. Pikkuveljellä on tutti. Pekkakin haluaa tutin. ”Sinä olet liian iso käyttämään tuttia” sanoo äiti. Pekka vie pikkuveljen ulos ja nappaa tutin. Pekka juoksee tutti suussa kovaa, mutta kovispossut juoksevat vielä kovemmin. Kuinka Pekan käy?

Barbro Lindgrenin hellyttävä Pekka-possu kokeilee avaraa maailmaa myös kirjassa No mutta, Pekka!. Barbro Lindgren on pitkään ollut Ruotsin valovoimaisimpia lastenkirjailijoita.

Lively, Penelope: Kultakutri ja kolme karhua. Kuvittanut Debi Gliori, suomentanut Sanna Jaatinen. Weilin+Göös 1998.

Olipa kerran kolme karhua – isäkarhu, äitikarhu ja pikkukarhu. Eräänä päivänä tyttö nimeltä Kultakutri eksyi karhujen talolle…

Penelope Lively kertoo vanhan englantilaisen sadun. Debi Gliorin tutunnäköiset karhut asustavat tätä karhujen taloa.

Lobel, Arnold: Hiirijuttuja. Suomentanut Hannele Huovi. Weilin+Göös 1986.

Hiiri-isä kertoo seitsemän satua, yhden jokaiselle hiirenpojalle. Ensimmäisessä hiirityttö vie toivomuslähteeseen tyynyn, jotta siihen ei sattuisi. Toisessa sadussa hiiri näkee pilvessä suunnattoman ison kissan. Kolmas kertoo pitkästä ja pätkästä hiirestä. Ja – saat itse lukea loput.

Arnold Lobelin (1933–1987) Hiirisoppaa ja muut lukemaan opettelevien tarinat ovat aina yhtä tuoreita. Lobel oli tuottelias ja palkittu amerikkalainen lastenkirjailija.

Majaluoma, Markus: Hulda ja Jalmari. WSOY 2006.

Jalmari yrittää saada Hulda-vauvan nauramaan, mutta mikään ei huvita Huldaa. Ennen kuin Jalmari keksii...

Markus Majaluoman pieni ja intiimi kuvakirja sopii lukemista juuri aloittelevalle esikoululaisella ja ekaluokkalaiselle. Kotimaisten kertomusten helpoin kirja.

McNaughton, Colin: Maali! Suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 1998.

Maailman paras jalkapalloilija Nasu Nopsasorkka rynnistää ostamaan leipää. Matkalla hän laukoo maalin toisensa jälkeen. Herra Sebastian Susi poistetaan pelikentältä. Hän kuitenkin käyttää oikotietä ja jää väijyksiin. Kuinka Nasulle käy?

Colin McNaughtonin Nasu-kirjat ovat riemastuttavaa luettavaa kaikenikäisille. Erityisesti tämän tulisi kulua kaikkien jalkapallofanien käsissä! Kirjallisuuden harrastajat puolestaan voivat bongata intertekstuaalisia viitteitä…

Mikkanen, Raili: Laulavat varpaat. Kuvittanut Masa Pulkkinen. Tammi 2002.

”Tämä herra on ärtyisä kyllä, ei sormet varpaisiin yllä, kas, tiellä on valtaisa maha, miten tulikin siitä niin paha!” Varvaslauluja pottuvarpaasta ja kivestä ja monesta muusta varpaille tärkeästä asiasta.

Raili Mikkasen Laulavat varpaat laulavat ja ilottelevat varpaista hyväntuulisesti ja hauskasti. Mikkanen on kirjoittanut runsaasti nuortenkirjoja, etenkin historiallisista aiheista ja henkilöistä. ”Ei ole minulle suvannot” voitti Finlandia Juniorin vuonna 2002.

Morgan, Michaela: Makkara ja uusi lemmikki. Kuvittanut Dee Shulman, suomentanut Terhi Leskinen. Kustannus-Mäkelä 2002. Lukuraketti-sarja.

Makkara on pitkä, matala ja pyöreä koira. Kuin Makkara. Siksi sen nimikin on Makkara. Lapset hellivät ja paijaavat ja rapsuttavat ja kutittavat Makkaraa. He rakastavat Makkaraa. Mutta miten käy, kun Jere tuo Kallen hamsterin hoitoon ja lapset melkein unohtavat Makkaran?

Makkarasta kertovia kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä neljä. Kirjat ovat vauhdikkaita, ja niissä käytetään sarjakuvanomaista kuvakerrontaa kuten muissakin Lukuraketti-sarjan kirjoissa. Lukuraketin kirjat on käännetty englannista. Niissä on mustavalkoinen kuvitus.

Moser, Erwin: Lumimies. Suomentanut Riitta Mäyrälä. WSOY 1988. (Manne ja Vili).

Manne ja Vili lähtevät vuoristoon. Niillä on reput ja repuissa omenat. Manne ja Vili vievät omenoita Lumimiehelle. Vuoristossa puhkeaa yhtäkkiä ankara lumimyrsky. Nyt Manne ja Vili eivät varmasti löydä Lumimiestä! Samassa lumikinos alkaa liikkua...

Manne ja Vili ovat hiiriä. Toinen on ruskea ja toinen harmaa hiiri. Ne keksivät ja puuhaavat metsässä kaikenlaista. Ne säikäyttävät karhun avannolta ja laskevat mäkeä kurpitsa-ahkiolla. Kussakin jo 1980-luvulla ilmestyneessä kirjassa on kuusi tarinaa. Vinjenttinä sivun ala-reunassa kulkee pikkuötökkä ja sen tarina. Lukemaan opetteleville.  

Nuotio, Eppu: Älä ankka aivasta: Lintupojan lorukirja. Kuvittanut Markus Majaluoma. Tammi 1995.

”Herra Kiuru haroo tukkaa, tonkii, penkoo, etsii sukkaa, missä toinen valkoraitainen? Voi ei! Jos pesukone söikin sen?”. Lintupojan lorukirjassa runoilevat elämästään pulu, lunni, talitintti, metso ja muut lentävät eläimet.

Eppu Nuotio on näyttelijä, kirjailija ja käsikirjoittaja, joka riemastuttaa kuulijoitaan myös puhumalla. Markus Majaluoman kuvat kertovat lorutarinoista toisen puolen.

Nöstlinger, Christine: Eppu ja tytöt. Piirrokset Erhard Dietl, suomentanut Rauni Paalanen. Kirjapaja 1993. Aurinkosarja.

Epulle rakkaus on selvää ja yksinkertaista. Kun jostakin pitää oikein paljon, niin se on rakkautta. Mutta kuinka isoveljen käy, kun hänellä jysähtää? Vatsaa vääntää, sydän alkaa jyskyttää ja selkä menee kananlihalle?

Itävaltalaisen Christine Nöstlingerin kirjailijan ura alkoi jo 1970. Sen jälkeen hän on kirjoittanut nuortenromaaneja, runoja ja lastenkirjoja. Nöstlinger käsittelee lämpimällä huumorilla lasten ja nuorten ja aikuistenkin vaikeita asioita. ”Eppu ja tytöt” -kirjassa rakkautta katsotaan monesta näkökulmasta. Eppu-kirjoja on ilmestynyt viisi.

Obrist, Jürg: Nipa ja Nella: Karhuvaari ja hunajavaras. Kertonut ja kuvittanut Jürg Obrist, suomentanut Tuulikki Kaarto. Lasten Keskus 2000. Minäpä luen itse -sarja.

Nipa ja Nella viettävät aina elokuussa lomaa karhuvaarin luona. Kukaan ei ole niin hauska kuin isoisä. Mutta miten käy, kun karhuvaari alkaa säilöä hunajaa ja yksi hunajapurkki katoaa?

Jürg Obrist on palkittu lastenkirjailija ja -kuvittaja, josta kirjan lopussa kerrotaan hieman enemmän. Minäpä luen itse -sarja on lähinnä saksankielestä käännetty sarja lukemaan opetteleville. Sarjassa on värikuvitus ja iso teksti. Kirjat ovat kuvakirjanomaisia.

Parr, Todd: Ei haittaa, jos on erilainen. Suomentanut Riitta Oittinen. Pieni karhu 2005.

Ei haittaa, jos puutuu hammas tai kaksi tai kolme. E haittaa, jos syö kaurapuuroa kylpyammeessa. Ei haittaa, jos sanoo joillekin asioille EI. Ei haittaa, jos on erilainen. Sinä olet erilainen ja erityinen, koska olet juuri se, joka olet. Rakkaudella Todd.

Kalifornialaisen Todd Parrin kuvakirja Ei haittaa, jos on erilainen kertoo olennaisista asioista viisaasti ja rakastavasti. Sopii myös esikoululaisille.

Parvela, Timo: Ella yökoulussa. Kuvittanut Markus Majaluoma. Tammi 2001. Kirjava Kukko.

Yökoulun rinnalla kummitustalo on pelkkä huviretki, sanoo opettaja. Kun joku mainitsee sanan yökoulu, opettaja laulaa Lentävän kalakukon. Torilla opettajan ympärille kokoontuu suuri kuulijajoukko. Pääseekö Ellan luokka yökouluun?

Kirjailija, erityisopettaja Timo Parvelan Ella ja Ellan luokka ovat riemastuttaneet Suomen lapsia ja kirjastonhoitajia jo vuodesta 1995. Onneksi meidän ei tarvitse elää ilman Timo Parvelaa!

Kirjava Kukko on lähes saman ikäinen kuin Ella-sarjakin. Se on Tammen julkaisema sarja kotimaista lukuiloa ala-asteen oppilaille. Sarjan kirjoissa on suomalaisten kuvittajien mustavalkoiset kuvat ja iso teksti. Korkeatasoista ja hyvää kirjallisuutta!

Rodgers, Frank: Herra Kroko ostoksilla. Suomentanut Terhi Leskinen. Kustannus-Mäkelä 2000. (Lukuraketti).

Herra Kroko rakastaa ruokaa ja kaikkia sataa hammastaan, joilla hän hymyilee hurmaavaa hymyään. Herra Kroko on myös hyvin hajamielinen. Ostoksille lähtiessään hän sitoo langan sormeensa muistaakseen ostaa kalan...

Lukuraketti-sarjan Herra Kroko -kirjat ovat hurmaavia. Herra Krokon vilpittömään iloon omasta hienosta hymystään ja hänen hajamielisyyteensä on helppo samastua.

Ross, Tony: Mikä sitä nyppii? Suomentanut Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 2004.

Nyppiikö sitä, kun sen koira kuoli, vai kouluko sille on suurempi huoli? Nyppiikö sitä, kun se äitiä suree, peukkua imee ja kynsiä puree? Vai mistä syystä Gabriel Hiiri mua aina kiusaa?

Tony Rossin kuvakirja tekee hienoja kysymyksiä, mikä mahtaa harmittaa ja hiertää toista ihmistä. Kirja antaa myös oivalluksen siitä, ettei toista ihmistä ehkä voi ymmärtää. Tony Ross on erittäin lahjakas englantilainen kuvakirjailija ja kuvittaja, jonka teokset eivät aliarvioi lukijaansa. Ulkomaisten kertomusten helpoin kirja.

Rossi, Tita: Isoveli Norsu lentää. Otava 1990.

Isoveli Norsu on riemuissaan. Hän pääsee tänään lentämään. He kiertävät isän kanssa ympäri maailman ja palaavat heti takaisin. Matkallaan he poikkeavat kuninkaan luona, merirosvosaarella ja lohikäärmeluodolla.

Tita Rossin Isoveli Norsu -kirjat ovat lämpimiä ja mielikuvitusta kutkuttavia tarinoita Isosta veljestä, pikkusiskosta, äidistä ja isästä. Tarinoita on ilmestynyt neljä vuosina 1989-1990: Isoveli Norsu, Isoveli Norsu kesäkodissa, Isoveli Norsu lentää ja Isoveli Norsu ja maailman paras ystävä. Tekstiä on vähän ja se on painettu suurilla kirjaimilla. Sopii hyvin myös esikoululaisille.

Pistämätön muuttomies ja muita Aku Ankan parhaita. Aku Ankan parhaat 37. Sanomaprint 1990.

Roope-setä kyllästyy savuiseen ja meluiseen kaupunkiin ja haluaa erakoitua maaseudun rauhassa. Kiinteistövälittäjä myy hänelle asumattoman suojärvialueen. Kuinka Roopen käy? Onko alue niin asumaton? Albumissa on kolme tarinaa Ankkalinnasta: ”Roope-setä ja kääpiöintiaanit”, ”Tehdas palkintona” ja ”Pistämätön muuttomies”.

Carl Barks piirsi ankkoja vuosina 1942–1966. Ne kuuluvat edelleen ankkatarinoiden valioihin.

Saaren arvoitus. Muumi-albumi. Egmont-kustannus 2002.

Muumilaakson rantaan ajelehtii trooppinen saari. Muumien yllätykseksi se toimii konevoimalla! Hemuli jakaa rikosilmoituksia, kahvikekkerit saavat yllättävän käänteen ja Niiskuneiti etsii esi-isälle ystävän.

Albumissa seikkailevat Moomin Charactersin pyöreät ja suurisilmäiset muumit. Saaren arvoituksen sarjakuvat ovat suomalaisten piirtäjien kuvittamia.

Sendak, Maurice: Hassut hurjat hirviöt. Suomentanut Heidi Järvenpää.
4. p. Tammi 2001.

Max riehuu koko illan ja äiti lähettää hänet nukkumaan ilman illallista. Max purjehtii veneellään hirviöiden maahan, jossa hänestä tulee hirviöiden kuningas. He tanssivat hurjan hirviöiden tanssin. Kuinkas sitten kävikään, voit lukea tästä kirjasta itse.

Maurice Sendak on maailmankuulu ja palkittu englantilainen kuvittaja, jonka hirviökirja on suomeksikin ehtinyt neljänteen painokseen. Alkuteos on julkaistu 1963.

Simmons, Jane: Aurora ja Peto. Suomentanut Raija Viitanen. Kustannus-Mäkelä 2000.

Aurora ja Piiperö etsivät petoa kaikkialta, kunnes vajan nurkasta kuuluu MIII. Siellä se peto on! Millainen peto on?

Englantilaisen Jane Simmonsin kirjat ovat upeasti kuvitettuja ja dramaturgisesti taitavia tarinoita. Niiden kuvamaailma ja niukka kerronta sisältävät runsaasti virikkeitä silmälle ja korvalle. Melkein on pakko lähteä loiskuttelemaan ja pomppimaan lumpeenlehdillä Auroran kanssa.

Smith, Wendy: Sinähän olet virtahepo. Suomennos Arja Kanerva. Kustannus-Mäkelä 1989.

Desiree pelkää koulun aloittamista. Urho ja Vieno antavat Desireelle ohjeita koulua varten. ”Ajattele laajasti. Muista, että olet sentään virtahepo.”

Wendy Smithin humoristinen kuvakirja myönteisestä ajattelusta ja rohkeudesta olla oma itsensä.

Tanttu, Erkki: Otto Potto Poroliini ynnä muita lasten loruja. 3. p. Otava 1993.

”Milloin olisin työt tehnyt? Maanantaina en malttanut, tiistaina en tietänyt, keskiviikkona en kerennyt, torstaina en tohtinut, perjantai oli paha päivä, lauvantain oli pyhän aatto, sunnuntain oli suuri juhla.” Näe Hippa-Heikin laiva, lentävät miehet silintereissään ja tietenkin Hattulan pappilan apupapin papupata. Loru kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa tai sitten päinvastoin.

Erkki Tantun riemastuttavat kuvat vanhoissa suomalaisissa loruissa. Kirjoinakin klassikkoja.

Tolstoi, Aleksei: Jättiläismäinen nauris. Kuvittanut Niamh Sharkey, suomentanut Riitta Oittinen. Pieni Karhu 1999.

Ukko ja eukko kylvävät keväällä puutarhaansa herneitä, porkkanoita, perunoita, papuja ja nauriita. Yksi nauriista kasvaa aivan jättiläismäisen suureksi. Miten ukko ja eukko saavat nauriin maasta?

Tolstoin sadun on irlantilainen Niamh Sharkey kuvittanut hienosti. Teksti on suurta ja se polveilee kuva-aukeamilla hauskasti ja kiinnostavasti. Kustannusyhtiö Pieni Karhu tekee hyvää työtä kääntäessään laadukasta, monikulttuurista lastenkirjallisuutta.

Topelius, Zacharias: Vattumato. Kuvittanut Maija Karma. Otava 1984.

Aina ja Tessa perkaavat vattuja. Yhdessä vatussa luikertelee mato. Lauri aikoo sen murskata, mutta Tessa vie madon vattupensaan alle. Tytöt lähtevät vielä poimimaan lisää vattuja. He eksyvät ja joutuvat yöpymään metsässä. Kuinka heidän käy?

Satusetä Topeliuksen sadussa Vattukuninkaasta voi siirtyä Maija Karman hienojen akvarellikuvien avulla suoraan kesäiseen metsään. Topeliuksen sadussa ihminen saa palkinnon auttaessaan heikompaa.

Walker, Richard: Jaakko ja pavunvarsi. Kuvittanut Niamh Sharkey, suomentanut Riitta Oittinen. Pieni Karhu 2000.

Jaakko vaihtaa lehmän kuuteen taikapapuun. Ne kasvavat jättiläismäisiksi yön aikana. Jaakko kipuaa vartta pitkin pilviin ja näkee linnan. Linnassa asuu jättiläinen. Joutuuko Jaakko jättiläisen muhennokseen?

Richard Walker kertoo vanhan englantilaisen sadun juohevasti. Niamh Sharkeyn kuvitus kertoo tarinaa yhtä vahvasti. Suurikokoinen teksti auttaa lukemisessa.

Velthuijs, Max: Sammakko on sammakko. Suomentanut Pirjo Santonen. Kustannus-Mäkelä 1997.

Parasta maailmassa on saada olla sammakko. Vai onko? Eihän sammakko osaa lentää kuin ankka, tehdä herkullisia kakkuja kuin possu eikä lukea kuin jänis?

Max Velthuijsin Sammakko-kirjoissa seikkailevat sammakko, rotta, ankka ja possu. Kirjoissa pohditaan elämän tärkeitä asioita. ”Sammakko on sammakko” kertoo itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on. Velthuijsin Sammakko-kuvakirjoja on tähän mennessä suomennettu kymmenen.

Vuori, Julia: Sika ja tunteet. Otava 2004.

Sikaa pelottaa kävellä yksin pimeässä. Mäyrä on tyytyväinen rakennettuaan sokeripaloista kirahvin. Surua ujostuttaa lukea runo yleisön edessä.

Julia Vuori on valovoimainen kuvittaja, jonka isän Pekka Vuoren kuvakirjat ovat suomalaisen kuvakirjallisuuden klassikkoja. Julia Vuori on lehti- ja kirjakuvitusten lisäksi tehnyt myös omia sarjakuviaan ja kuvakirjojaan. Kotimaiset ensikirjat ovat harvinaista herkkua: Sika ja tunteet, Sika ja harrastukset ja Sika ja värit sopivat hyvin myös esikoululaisille.